Profile
Blog
Photos
Videos
Pitää vissiin kirjoittaa näitä juttuja kalenterin kanssa, kun viikon ajalta on niin paljon mainitsemisen arvoista, ettei kaikkea edes muista ilman apua.
Keskiviikkona 25.9. käytiin Naschmarktilla, eli aika suoraan käännettynä herkuttelutorilla, joka nimensä veroisesti oli enemmän kuin puolillaan ravintoloita ja kahviloita. Jäljelle jääneeseen puolikkaaseen sisältyy paljon hedelmä-, juusto-, makkara-, peruskrääsä- jne. kojuja. Tällä torilla on pakko käydä varmaan uudestaan, sillä etenkin hedelmäkojut, eräs teepuoti ja aasiakauppa jäivät kaipaamaan lähempää tutustumista. Hedelmäkoju olisi hedelmäbileitä ajatellen täydellinen paikka, etenkin kun sieltä löytyi jackfruit ja mun keskivartalon kokoisia vesimeloneja. Vähän häiritsevää, mutta varmasti hyvin tyypillistä muillekin toreille, olivat maistiaisia tyrkyttävät myyjät. Kun yhden kojun myyjä oli saanut huudettua "Lady, taste this!" tai "Sir, try this", iski seuraavan kojun myyjä tikun uutta juustoa silmien eteen. Toinen häiritsevä juttu, joka torista tuli mieleen, on wieniläinen kahvi, tai ennemminkin sen puute. Tilasin jossain torin kahvilassa ison kahvin maidolla ja sain eteeni vajaan desin hyvin tummanruskeaa nestettä. Ja vieläpä likaisella lusikalla :D Kahvi on täällä siis ihan hyvää (Niin kauan kuin saan sellaisen, jossa ei ole sitä kahden sentin kerrosta vaahdotettua maitoa. Omalla kohdallani se ei toimi ollenkaan, mutta vaahdotetun maidon ystäville Wien on oikea paratiisi.), sitä vain saa ihan hirveän vähän, ainakin kun on tottunut juomaan sellaisia vähintään kahden desin kupposia. Wien opettaa selvästi nauttimaan kaikesta, mutta kohtuudella.
Torstaina oli saksankoe, joka meni luetun ymmärtämisen osalta tosi hyvin, kuultukin meni ihan hyvin, paitsi sellainen sekava itävaltalaisella aksentilla mumistu osuus, jota säesti ympäröivien opiskelijoiden tuskaiset tuhahtelut. En siis ollut ainoa, joka ei ihan kaikkea ymmärtänyt. Kirjallinen meni puoliksi hyvin, ja seuraavana päivänä maikka kehui ruotsalaisten ja suomalaisten huumoria, jota oltiin vissiin viljelty meidän aineissa ihan vahingossa. Kokeen jälkeen mentiin kenkäshoppailemaan. Ostin ihan mahtavan jäätävän hauskat balsut erilaisia tilaisuuksia varten (ne pysyy ton läpän ansiosta hyvin jalassa!). Tarkoitus oli kyllä ostaa siistit kävelykengät, jotka meninkin heti seuraavana päivänä hakemaan yön yli tehdyn harkinnan jälkeen :D Käytiin myös Praterissa (huvipuisto) kävelemässä, ja pyörähdettiin samalla myös Wiener Wiesnin alueella (vähän kuin täkäläinen vastine Oktoberfestille). Alla on kuva laitteesta, jota kauhisteltiin, ja jossa seuraavana päivänä käytiinkin Mikaelin kanssa. Muutama kuva lisää löytyy Ympäri Wieniä -kansiosta.
Käveltiin samalla myös läheisessä puistossa miettien, mitä kukin kokkaisi seuraavan päivän viimeiselle kielitunnille. Opettaja toivoi, että mahdollisimman moni tekisi nyyttärimielessä jotain omalle maalleen tyypillistä ruokaa. Kävelyllä bongasimme hirveän läjän maahan pudonneita kastanjoita, joita kaikki keräsi ihan hullun lailla. Mulla taisi olla kyllä kastanjoille ihan ainutlaatuinen käyttökohde. Meidän makuuhuoneen ikkunan alla kulkee sellainen sisäpihamainen kävelykatu, joka kerää toisinaan öisin vähän epämääräistä ja hyvin meluista porukkaa. Mikael oli ehdottanut vähän aikaa sitten, että voisi hankkia jonkun ampuma-aseen näiden vieraiden varalle, mutta itse keksin tällaisen luonnonmukaisemman ja vähemmän hankaluuksia aiheuttavan lähestymistavan. Ei kyllä olla vielä käytetty, eikä varmaan tulla käyttämäänkään :D Mutta ne näyttää kivoilta :)
Perjantaina oli sitten viimeinen tunti saksaa, saatiin todistukset, kuunneltiin itävaltalaista musiikkia ja syötiin. Tai pikemminkin kauhottiin suuhun niin paljon kaikkea, kuin sielu ja ruumis kesti. Ranskalaisista kaksi oli päättänyt tehdä kreppejä :D Oli tavallaan haikeaa, kun oli kolmen viikon aikana ehtinyt tottua joka-aamuiseen saksaan. Tästä eteenpäin pitää vissiin itse panostaa oppimiseen.
Illalla käytiin Mikaelin kanssa uudestaan niissä torstain paikoissa, eli festarialueella ja huvipuistossa. Festareilla vaan pyörähdettiin, sillä musiikkitelttaan olisi pitänyt olla pääsylippu, ja ruoka ja juoma maksoi aika paljon. Käytettiin mieluummin se sama raha pariin laitteeseen: siihen korkealle nousevaan ketjukaruselliin ja kauhutaloon, jossa oli ihan mahtava pyörivä huone. Lattian, seinien jaj katon pyöriessä eri tahtiin olin hyvin iloinen, että saksantunnin mässäilystä oli vierähtänyt jo muutama tovi. Kauhutalon pieni pettymys oli se, ettei siellä ollu oikeita ihmisiä säikäyttelemässä niin kuin olin luullut. Itse onnistuin kyllä pari tyttyöä säikäyttämään :D
- comments