Reilun viikon aikana ehtii tapahtua taas niin paljon, että juttuja on vähän karsittava. Tässä tärkeimmät.

Keskiviikkona 2.10. oli ensimmäinen oikea luentoni, Temaattinen kartografia ympäristönsuunnittelussa. Se, kuten suurin osa muistakin luennoistani, oli saksaksi, ja voinkin iloisesti sanoa, että ymmärsin melkein kaiken! Seuraavan päivän Kaukokartoituksen yleiskurssi vaati vähän enemmän pinnistelyjä professorin vahvemman aksentin takia, mutta pysyin silti kärryillä. Vähän alkoi pelottaa, kun varmaan jokaisella kurssilla tulee olemaan useampi ryhmätyö. Pitää vissiin kunnolla panostaa jokaiseen aineeseen, jos ei halua olla hidaste tai kauhea hankaloittaja muille. Toistaiseksi kivoin luentoni on ollut Käytännön Fotogrammetria, jossa myös tulee olemaan paljon ryhmätöitä, mutta jossa myös on yksi vähän entuudestaan tuttu saksalainen vaihtari. Tuntui jotenkin helpottavalta nähdä luennolla tuttu naama.

Keskiviikkona aloitin myös työt. Keskiviikon kerta oli vähän kokeilumielessä, mutta ilmeisesti olin sen verran mukava, että ensi keskiviikkona on taas uusi kerta. Lastenvahtina siis. Vahdittavani on ehkä maailman kiltein, suomea puhuva 11-vuotias tyttö, jolla on hurja määrä harrastuksia, suloinen lauluääni ja jännät jutut. Perheen asunto on todella nätillä omakotitaloalueella, jonka ainoa huono puoli on se, että se sijaitsee vähän kaukana. Ja metro kun lopettaa kulkemisensa niin aikaisin.

Ja siitä heti torstaina oli ensimmäinen shaolin kung fu -kertani. Menin ihan alkeisryhmään kahdesta syystä: muut ryhmät olivat huonoon aikaan, ja shaolinia en ole yhtä kesää ja leiriä enempää tehnyt, joten ihan hyvä aloittaa alhaalta. Treeneissä oli loistava meno, etenkin kannustuksen määrä oli vielä korkeampi kuin cheerleadereiden kenraaliharjoituksissa. Alkulämmittelyn potkujenkin aikana raikui sellainen hurraahuutojen ja taputusten kuoro, että noin puoli salin pituutta piti potkia nauraen. Treeneistä sain myös ensimmäisen reisilihaskivun pitkään aikaan. Se on siis ehdottomasti hyvä merkki! Tällä seuralla on myös joka kuun ensimmäinen perjantai leffa- tai ruokailta. Tällä kertaa oli leffailta, johon itsekin menin. Näin mahtava käytäntö olisi kiva saada omaankin seuraan.

Viikonloppuna kävin Schönnbrunnin linnaa ympäröivissä puutarhoissa, joskus pääsen ehkä linnaan sisälle saakka. Tähän aikaan vuodesta puutarhat ovat jo vähän ankeita, tai ainakin voisin hyvin kuvitella, että kesällä ne olisivat vielä vaikuttavampi näky. Mutta kyllä nytkin valtavat symmetrisesti istutetut ja leikatut pensasrivit, labyrintit ja istutukset olivat upeita. Paras osuus oli ehkä iso mäki linnan takana.

Mäen alla oli tällainen valtava lammikko.

Mäen päällä oli toinen valtava lammikko.

Sekä mahtavat näkymät linnalle ja muualle Wieniin.

Lauantai-iltana oli myös Lange Nacht der Museen, eli museot olivat pidennetysti auki klo 18-01 ja 11 euron lipulla pääsi sisään mihin tahansa Wienin museoon. Meidän saldo oli laskutavasta riippuen 5-6, riippuen siitä, lasketaanko kahvimuseon yläkerran talousmuseo omaksi yksikökseen. Illasta on kuvia tapahtuman mukaan nimetyssä kansiossa. Viimeiset museot olivat jo aika rankkoja, sekä henkisesti että fyysisesti, sillä vaikka luonnonhistoriallinen museo esimerkiksi oli todella upea ja mielenkiintoinen, emme jaksanete kiertää sitä kokonaan läpi, vaan epätoivo alkoi jo hiipiä viidennen kivisalin kohdalla. Harmi, sillä yläkerran eläinpuoli olisi ollut varmasti näkemisen arvoinen. Nyt näimme vain kaksi huonetta yläkerrasta.

Tänään on vähän inspiraation puute kirjoittamisessa, joten viikon viimeinen asia nopeana mainintana: kävimme Café Sacherissa aidoilla Sachertortuilla, jonka kanssa muuten ei kannata ottaa kahvia kermavaahdolla! Liikaa sokeria ja rasvaa. Sacherit olivat juuri niin hyviä kuin voi kuvitella, mutta itse kahvila oli hämmentävän pieni. Tähänkin paikkaan oli totuttuun tapaan pitkähkö jono.