Profile
Blog
Photos
Videos
Luulin, että pahin on ohi, kun olin saanut toimitettua kaikki vaihtoon lähtöä edeltävät paperit ja hankkinut vakuutukset ja alivuokralaiset, mutta ei! Täällä iski muutenkin pieni alkushokki, kun ympäröivä kieli vaihtui saksaksi, eikä sitä yhtään helpottanut äksyilevät virastotantat ja yrmeät kaupan kassat. Kolmen päivän sisällä maahan saapumisesta on siis ilmoittauduttava maistraattiin, ja siitä kolmen tai neljän kuukauden kuluessa vielä johonkin toiseen paikkaan, jossa pitää myös maksaa tästä lystistä. Näiden lisäksi tulee kaikki ilmoittautumiset yliopistoon, ylioppilaskuntaan, ESN:ään, Semesterkarten hankkiminen... En ole viellä edes perillä kaikesta.
Paras virastotäti, johon olen nyt kahden päivän aikana, oli juuri se, jolle olisi pitänyt hoitaa yliopistoon ilmoittautuminen. Tämä täti jätti kaikki aamuyrmeät maistraatin zombit kauas taakseen. Minulla olisi ilmeisesti pitänyt olla joku kansainvälisestä toimistosta hankittu yksilöivä numero ennen kuin voin ilmoittautua yliopistoon läsnäolevaksi, mutta koska tätä ei lukenut missään ohjevihkosessa, menin tyhmänä yliopistolle. Ilmoittautumistäti teki hyvin äänekkäästi ja epäselvästi selväksi sen, että asiaa ei olisi takaisin ilman sitä numeroa, eikä hän haluaisi nähdä naamaani tiskillä niin kauan kun en tajua asioista mitään. Kansainvälisen toimiston työntekijä palautti heti uskoni itävaltalaisten kykenevyyteen asiakaspalveluun ja asiat tulivat nopeasti selviksi. Tänään palasin ylipistolle hoitamaan ilmoittautumisen, tällä kertaa sain onneksi sellaisen asiallisen miehen. Tosin tällä kertaa en ollutkaan idiootti ilman numeroa.
Meillä ei ole telkkaria, mikä on ihan hyvä sosiaalisuuden kannalta, mutta vinkki hyvästä radiokanavasta olisi painonsa arvoinen kullassa (ainakin, jos vinkki tulee kirjekuoressa postin mukana ja joudun raahaamaan ahterini alakerran postilaatikolle). Tuntuu nimittäin, että jokaisen radiokanavan on pakko soittaa niitä viittä biisiä, jotka ehkä ovat ansainneet paikkansa soitetuimpien listalla, mutta jotka alkavat kohta aiheuttaa suunnatonta inhoa aina, kun kyseinen kappale soi radiossa, baarissa, ostoskeskuksessa tai missä vaan. Odotan innolla sitä päivää, kun olen julkisella paikalla, jostain kajahtaa Aviciin Wake Me Up, Calvin Harrisin I Need Your Love tai Ellie Gouldingin Burn ja minä huudan täyttä kurkkua "EEEEIIIIII!".
- comments