Ja niin hän ratsasti Greyhound companyn bussillaan Canberraan!

Kattelin ympärilleni ja mietin, että mut on kyllä nyt läiskäisty johonki vanhaan ysärin jenkkileffaan. Ulkona kaikki puut on lehdittömiä tai niissä roikuu ruskeita lehtiä ja kaupunki on jotenkin ihan autio. No ehkäpäs se johtui siitä, että oli lauantai ja iltapäivä ja kaupat kai olivat menossa kiinni ihan näillä näppäimillä. Keskusta on aika laajalle levinny tavallaan ja joka paikkaan on vähän pitkä matka. Ilma on vähän niinku Rollossa lokakuussa. Ilma oli siis aika viileä ja koitin koota kantamuksiani, jotka bussikuski nakkeli pitkin bussiaseman pihaa. Siinä suomeksi pahoja sanoja puhistessani kuului selän takaa: "Hey ya! Where are u from?" Se oli Tom. Tai no mistäpä minä siinä vaiheessa sitä olisin voinut tietää, mutta tämä kyseinen häiskä kertoi sen ja kertoi samalla, että oli itse ollut vasta vaihdossa Kööpenhaminassa ja sen kaveri, jonka nimeä en enää muista (ärsyttää olla reissussa tällasella nimimuistilla!) tuli hakemaan sitä bussiasemalta keskustasta. Pojat tarjos mulle kyydin University of Canberran Campukselle ja nyt kun mietin, niin se oli kyllä ehkä kivoin juttu ikinä! Sanoin kyllä, että pärjään ihan hyvin, otan vaan jonkun bussin, mutta nyt oon tajunnu, että huhhuh, olisin ollut ihan hukassa sen bussin kanssa! Ja lähin pysäkki on tältä kämpältä aika kaukana ja eihän mulla ois ollu aavistustakaa, mihin kävelisin siitä pysäkiltä. Noh, en tiedä oliko viisasta vai ei, mutta mietin hetken ja hyppäsin autoon. Ne pojat oli menossa sellasiin hienoihin oikeustieteen opiskelijoiden juhliin, niinku meidän vuosijuhlat Suomessa, ja niillä oli aika kiire, joten mentiin eka niiden kämpille. Siellä hääri jotain viis jätkää osa puvut päällä ja osa kalsareissa juosten kaljapullot kädessä makuuhuoneesta vessaan ja toisin päin. Ilmeisesti niillä oli vähän kiire aikataulu juhliin lähdön kanssa ja ne oli yhtä yllättyneen näkösiä nähdessään mut ku minä olin nähdessäni ne! Fiilis oli maailman absurdein ikinä! Ihan ku mut ois paiskattu johonkin American Pie -leffaan! Kaikki puhu supernopeaa ja päällekkäin ja siinä vaa seisoin niiden keittiössä monttu auki ja ihmettelin ja koitin muistaa kiitellä ja hymyillä. Ja ne myös ehdotti, että jos mulla ei oo tekemistä parin viikon päästä, voisin lähteä niiden kanssa lautaileen Snowy Mountaisille, koska ne menee jonkun kaverin vanhempien mökille. Tom jäi sinne valmistautuu juhlii ja etsi mulle ja sen kaverille googlesta reitin tänne campukselle. Sittempä ajeltiin campukselle.

Tämä yliopiston campuksineen on jotain 10 km kaupungin keskustasta, mutta täällä tavallaan on myös oma keskusta. Sellanen ku Belconnen ja siellä on ostoskeskus yms. Eli ei täältä nyt periaatteessa kauheasti tarvi lähteä keskustaan - paitsi ehkä baareihin. Ne poijjaat opiskelee ite toisessa yliopistossa ANU:ssa, jossa minäkin oikeastaan haluisin opiskella, koska se on Australian arvostetuin yliopisto ja se opetuksen taso on aikas priimaa. Noh, jäin töröttää sit parkkipaikalle ihan autiolle campukselle kantamuksieni kanssa ja löysin toimiston, josta löysin jonkun, joka anto mulle avaimet ja tuli näyttään mun kämppää. Mulle tehtiin oma ovikorttikin, jossa on nimi ja kuva ja sen kans pääsee kulkee ympäriinsä.

Täällä yliopistossa on nykyään kolme lukukautta, vaikka niitä ennen oli kaks samalla tavalla ku meillä Suomessa. Nyt on menossa Winter term, jolloin tosi monet on tekemässä töitä muualla tai porukoillansa. Siksi täällä on toooosi autiota. Mutta kämppikset on sanonu, että tänne tulee (muistankohan väärin?!) 13000 opiskelijaa ja nyt täällä on vaan murto-osa. Mun koulu alkaa vasta yhden ja puolen viikon päästä, mutta 9.8 maanantaina alkaa orientaatioviikko (o-week), jolloin on lähinnä bileitä ja infoa. Koulu alkaa sitten siitä seuraavana maantaina.

Kun olin saanut sen kulkukortin ja avaimet kouraan ja lähdin sen jäppiskän kanssa rullailee kämppää kohti nii voin kertoa, että ilo ja nauru ei ollu kyllä päällimmäiset asiat mielessä. Campus Villagen respan jätkäki virnuili sillai ilkikurisesti, kun se näki tietokoneelta, mihin taloon, blockiin ja kerrokseen oon muuttamassa. Sanoin sille, että hei nyt kerrot jätkä, mikä sua naurattaa kun näen sun naamalta, että se kämppä on varmaa iha karsea. Sitte se vaa nauro ja sano, että vois mulla mennä huonomminkin. Hmm.. lohduttaavaa, kai!

Muutin Old Ressies taloihin, jotka on campuksen halvimmat ja vanhimmat. Mutta se halvin passaa mulle kyllä hyvin! Asun blockissa D ja ykköskerroksessa. Tässä kämpässä on 12 huonetta, eli mulla on 11 kämppistä. Oikeastaan kukaan ei ollut kotona, kun tulin tänne. Pelkäsin koko ajan, että kohta juoksee joku pään kokonen hirmuliskotorakka minua vastaan ja kompastun ja vielä vahingossa nielasen sen. En oo ikinä nähny mitään näin paskasta paikkaa, missä joku oikeasti asuu. En ainakaan livenä. Ja voi pojat ja tytöt ku toivoisinkin, että tässä jutussa ois lapinlissää, mutta ei ole! Vannon kautta TimTam-keksien ja kuppinuudeiden ettei ole! Täällä on mahdotonta kävellä ilman, että keittiössä jalat tarttuu lattiiaan, koska se on nii täynnä viinaa ja ruokaa. Keittiön hyllyn päällä on joku melkei parikymmentä tyhjää viinilaatikkoa ja aikas paljon McDonaldsin perhepakettilaatikoita. Noh kävi aika heti parissa sekunnissa selväksi, mikä on pelin henki, hahaha! Pystyi myös aika nopeaa päättelemään, mikä on halvin konsti täällä nauttia sivistyneesti alkoholia. Käytävällä, josta mennään munkin huoneeseen on sijoitettuna loistavia pedestrian/cyclist detour -liikennemerkkejä ja punaisia liikennetörppöjä. Olohuonekeittiöoleskelutilassa voi myös mukavasti sijoittaa itsensä vaikkapa pöllittyyn autonistuimeen. Telkkareita on rivissä muutama kappale ja niiden alkuperää mulle ei ainakaan vielä ole kerrottu, hah! Suihkuja on kaks, joihin myös tekis mieli mennä kengät jalassa. Olen päättäny kuitenkin karaistaa itteni, enkä todellakaan kenkiä laita. Hmm.. eikös bakteerikanta ole ihan hyvä tasoittaa niinku maassa jo olevaan - eiku. Vessoja on myös kaks ja mulla tulee noista yhteisistä tiloista lähinnä mieleen teinivuodet ja ajat, joilloin yläasteaikainen poikakaverini asui sellasessa kauheassa bunkkerissa Torniossa Jesperidiscon yläkerrassa (jotkut kaverit muistaa nämä ajat varmaan elävästi). Toiset ne vaa menee naimisiin, ostaa taloja ja autoja sekä valmistuu ja minä se täällä taannun teinihelvettiin. Mutta eipä mua kyllä kaduta, pakko sanoa!

Mun huone on himppatitarallaa 8 neliön kokoinen. Täällä on sänky, pöytä ja lipasti, lavuaari ja vaatekaappi. Tämä on hyvä! Eka yö oli orpo muistoineen hauskasta edellisestä illasta Sydneystä ja siitä seuraksi jääneine liskoineen. Peittoa ja tyynyä mulla ei luonnollisestikaan ollut ja huone oli jääkylmä. Patteri onneks alkoi kuitenkin vähän lämpenemään ja huppari, collegehousut, villasukat ja pipo päässä tarkeni nukkua vallan mainiosti. Mulla ei tietysti myöskään ollut mukeja, lautasia, haarukoita, veitsiä tai mitään. Oleskelutilassa (jota kutsun tämän jälkeen keittiöksi) ei huvittanut koskea kolmet kumihanskat päällekkäinkään yhteenkään kuppiin tai lusikkaan. Söin TimTam-keksejä ja kokiksen loput ja pyörin sängyssä. Oli just semmonen olo, että on aika hemmetin kaukana kotoa! Vähän aikaa kärvisteltyäni sängyssä alkoi keittiössä sitten bileet ja jonkinmoinen kissatappelu. Kämppikset olivat palautuneet töistään tai muuten kuoriutuneet koloistaan. Tämän talon naiset ilmeisesti ovat vähän draamaan taipuvaisia, mutta en jaksanut edes mennä ulos omasta huoneesta. Ajattelin, ettei kannate lähteä antamaa vaa itestää huonoa ensivaikutelmaa väsyneenä ja kettuuntuneena. Ja oikeassa olinkin! Seuraava aamu oli jo ihan uusi aamu.

Kämppiksistä törmäsin aamulla yhteen, joka on Tim. Säikähti mua niin paljon, että vetasi Subway patonkinsa kurkkuun ja köhi jotain "hey mate"-tyylistä. Sitten tallustelinkin Belconnen keskustaan tavarataloon, jossa pyörin luukku auki koittaen saada jotain tolkkua, minkä kokoisia aussien sängyt on ja minkäköhän kokoinen mun sänky on. Single, king single, double, queen..Sängyt on ihan eri kokoisia ku Suomessa ja niiden pituudetki voi olla montaa eriä. Ja sitte ne lakanat! Siis mitä hittoa, miksei ihmiselle voida vaa myydä yhtä pirun lakanaa?!? Kaikki tulee jossai multipakkauksissa ja sellasenhan sitte heittelin messiin. Osuin läpällä oikeaanki ja nyt on lakanat ja pussilakanat, peitot ja tyynyt. Minulle suoduilla jaappaustaidoilla sain 5 tuntia hurahtamaan ostoskeskuksessa. Taxilla karautin kämpille kauheiden kantamusten kanssa. Taxikuski kysy, että enkö tunne itteäni yksinäiseksi toisella puolella maailmaa tällasella sateisella ilmalla, kun en tunne ketään. No arvatkaapa.. Lähdin pyykkitupaan peseen pyykkiä. Pesuaineitakin on erikseen päältä täytettäville ja sivusta täytettäville koneille.. Kukaan ei oo kyllä vielä osannu kertoa, että miksi ihmeessä "it's just the way it is, u know".Vettä tuli ku esterin ahterista ja ulkona oli tosi kylmä, varmaan pari astetta ja viiden aikoihin tuli säkkipimeää.

Typerä loundry machine ei huoli ku tiettyjä kolikoita, joita mulla ei ollut ja niin törmäsinkin kämppiksiin Katien ja Mitchiin. Hmm.. en ilmeisesti kysynyt kolikoita parhaalla mahdollisella hetkellä, veikkaan, kröhöm. Mutta kolikot sain ja Katie ja Mitch saivat miettimistä päänsä puhki, mistä olen kotoisin kun mun aksentti on kuulemma: "umm.. well emaa it's a bit weird". Ne oli veikanneet Ruotsia ja Puolaa (Puolaa?!?!?) ja arvuutelleet sitä sit koko kämpän voimin kun olin pyykkäämässä. Yllättäen porukkaa olikin kuoritunu kaikista huoneista ja kaikki tuli moikkaan mua "soooo mate where do u come from?". Oon ainoa ulkomaalainen asumassa tässä talossa, eikä niillä oo ennen ollu ulkomaalaisia asumassa täällä, joten täällä ollaan aika yllättyneitä, että oon muuttanu tänne. Minä puolestaan oon ilonen, koska tähän puheeseen, aksenttiin ja sanontoihin on nyt pakko tottua! Adam, yksi kämppiksistä: "You'll come to understand our slang ay cobber der bud?". Tim: "Hey Emaa, wha ya find on ya travels?" Yepyep pysynkin ihan hyvin kärryillä - NOT.

Maanantaina siivosin omaa huonetta kaikilla siivousvälineillä, mitkä hommasin ja koitin hegailla kämppisten kanssa. Tapasin mun tällä hetkellä lempparikämppiksen Scottyn. Istuin tukka pystyssä aamulla ryysyt päällä keittiön sohvalla ja katoin telkkarista jotain vaalipropagandaa (näillä on vaalit kohta) kun Scotty pölähti sisää: "Heyyy you're Emaaa right? What, you come from Finland?!" Kämpän tytöt ja toisen kerroksen tytöt oli niin tylsistyneitä, että päättivät alkaa pelaamaan juomapeliä yhden aikaan päivällä. Pari viinipänikkää siinä tyhjenikin ja pelin idea oli heitellä pingispalloja lasiin. Jos saa pallon omaan lasiin, saa päättääm, kuka juo. Aika sotkunen peli ja aloin ymmärtää, miksi keittiön lattia näyttää siltä, miltä se näyttää. Nimittäin ainakin tunnin pelisession jälkeen valkoviinillä marinoidut pingispallot osuivat aika paljon useemmin lattialle kuin niihin laseihin. Ja eihän niitä palloja pesty, vaan niillä oli joku multipack niitä palloja ja ne otti aina vaan puhtaan ja ne likaiset jäi lattialle. Olin todella ilonen, etten alkanut pyynnöistä huolimatta pelaamaan! Tytöillä ei käynyt mielessäkään tylsistyneinä juomapelin sijasta alkaa esim siivoamaan, hahaha!

Illalla kävin Scottyn kanssa kaupassa ja mieli oli paljon ilosempi! Luukku on auki edelleen noiden sanontojen kanssa, mutta lähinnä nauran vaa ja sanon niille, että hei en oo idiootti, en vaan tajua kaikkea. Nuita naurattaa, etten oo ikinä ennen kuullukkaan niille normijutuista ja esim. tuotteesta nimeltä Vegimite. Se on jotai mössöä, mitä nää levittää kaikkeen. Näyttää mämmiltä, mutta on vähän niinku suolasta. Ihan hyvää ku maistoin sitä Scottylta. Se kokkas jotai pasteijaa jonka välii sitä tuli.

Aamulla suuntasin sit Scottyn kyydillä keskustaan pyörimään, koska eihän mulla ollut oikein hajuakaan, miltä keskusta edes näytti! Ihan kiva.. aika creepy jollain tavalla (vaikea selittää). Täytynee ottaa kuvia ja laittaa tänne.. Tulin bussilla yliopiston huudeille ja pyörin taas pitkin puskia etsimässä campuksen asuntola-aluetta ja omaa kämppää. Nämä Old Ressiesin talot näyttä kaikki ihan samalta. Illalla tein kauppalistan, jottei Scottyllä ja yläkerran Sallyllä menis hermo mun jaappaamisen kanssa kaupassa. Scotty autto mua ostosten kanssa, mutta silti siihen meni aika paljon enemmän aikaa ku Sallyllä. Kysyin Scottyltä, oisko jossain tummaa leipää ja vastaus olI: "Yeah of course we have!" ja sitten se törkkäs mulle paahtoleipää koriin. Ja miten joku voi olla nii ihmeissään, jos ihminen haluaa ostaa makkaraa leivän päälle? Hääh.. mitä outoa siinäkin on? Juustohöylä on muuten täällä ihan tuntematon asia. Scotty on ollu kiertämässä Eurooppaa ja ollu Norjassa, joten se sentään tiesi, mikä se on. Juustohöylä ois kyllä aika siisti juttu saada tänne asuntoon. Sitten ajeltiin taas takasin kämpille short cuteja, mukamas oikoreittejä pitkin eli kierreltiin kaikki mahdolliset liikennevalot sieltä sun täältä.

Tänään oon vaan taas nukkunu ja nukkunu liian pitkään. Unirytmiä ei oikein saa ollenkaan tasattua ja mulla ei oo täällä kun yks herätysväline, joten aika toivotonta.. Huomenna Trisha, yks kämppiksistä (pikkunen hauska laitinotyttö) lupas herättää mut kun lähtee töihin ja jollen herää nii sitten Scotty lupas "bang on ma doo". Oon tänään vain kuurannu tätä kämppää yli neljä tuntia. Yli neljä tuntia pelkästään keittiötä.. Before and after -kuvat on aika karvojanostattavia. Scottyllä varmaan oli vähän huono omatunto ku kuurasin ja puunasin ja se sitte alko kans nosteleen kuppeja sekä kippoja ja siivoon mun kanssa. Kaikki oli aika ihmeissään ku ne tuli töistä ja kuuntelin ku Trisha kävi kyseleen ovelta ovelle: "What the hell happened to the kitchen?? Someone cleaned up?" Lopun päivää olenkin vaan lähinnä hengaillut kämpillä, koska tuli pimeää ja ulkona on oikeastikin aika kylmä. Ei sinne huvita kauheasti mennä "turhaan" hihhuloimaan. Kiva vaan chilailla ja levätä, asettua taloks. Kokkasin ekaa kertaa täällä jotain oikeaa, kun sen jopa saattoi tehdä ilman yökkäysefektiä keittiössä.

Nämä kusettaa mua koko ajan varsinkin kaikkien eläinjuttujen kanssa, koska ne näkee, että oon nii mielissään kaikista kenguruista ja koaloista ja opossumeista. Pari päivää sitten mulle kerrottiin: "Aijaa Emma inhoat torakoita.. no mutta ootko nähny sitä hämähäkkiä, mikä asuu suihkussa? Nii joo, onhan meillä se käärme kans jääkaapin alla. Se on muuten vähän äkäinen aamuisin, mutta muuten ihan lepponen". Ja sitte ne nauraa ku mun naama venähtää. Pahimpia kusettajia on Scotty ja Adam. Meijän kämpän pihalla on tosi korkeita lehtipuita ja opossumit kuulemma on siellä aina ja ne alkaa vaelteleen ku tulee pimeää. Sitten me mentiinkin bongaileen niitä opossumeja pihalle Trishan, Scottyn ja Adamin kanssa. Tai no tavallaan vähän pakotin ne.. Scotty: "You know Emaaaa, everyone things we've gone crazy sneaking around here" No olihan se varmaan aika hullun näköstä ku neljä ihmistä jossai yövaatteissa tihrustaa pitkin pihaa ja puskia ja tähyilee puihin. Olin iha innoissani pomppimassa joka paikassa, mutta vissiin säikytin ne opossumit, koska yhtään ei näkynyt. Mutta mun huoneen ikkunan vieressä on iso puu, jonka oksat koskee ikkunaan ja Trisha (sen huone on melkei heti mun huoneen vieressä) sano, että ne opossumit saattaa joskus raapia ikkunaa tai kattoa ja se kuulostaa kuulemma hassulta. Harmi, etten nähny yhtään! Mutta me kuulemma voidaan joku ilta tehdä niille syöttejä ja sitten mennä kyttäämään uudestaan. Näistä tyypeistä on jollain tavalla tosi huvittavaa, että saan kiksejä jostain opossumeista ja Vegimitesta ja Milo:sta (aussien kaakaota). Ja musta nyt ainaki tuntuu kivemmalta asua just aussien kanssa, eikä muun maalaisten kanssa. Toisaalta taas näillä kaikilla on ihan omat elämänsä ja rutiininsa. Jossain vaihtaritalossa vois olla aika erilaista asua varmasti.

Huomenna on torstai ja torstai on ANU yliopiston opiskelijailta, joten me mennään keskustaan baariin. Mikä tarkottaa, että huomenna on hoidettava itelleni australiainen opiskelijakortti, jotta pääsen ilmaseks yliopiston pubeihin ja saan halvemmalla juomista. Niin.. tietysti se asia on muutenkin hyvä hoitaa! Pitää hommata myös mailbox tai ainakin jonkun kämppiksen mailboxin osoite, koska se mailboxin hankkiminen on täällä aika kallista. Mutta kämppikset on kyllä luvannu, että voin käyttää jonkun niiden, koska mun ei oo mitään järkeä maksaa jotain sataa dollaria siitä hyvästä, että tänne silloin ja tällöin tulee jotain.

Nyt alkaa oleen jo tosi hyvä mieli nukkumaan mennessä ja on ollu myös kivaa viettää ns. tylsää elämää kämpillä pari päivää. Koulun alkaminen jänskää jonkun verran, koska mietin, että miten tuun pärjäämään kansainvälisen rikosoikeuden luennoilla, jos normihengaaminenkin teettää välillä ihan liikaa aivotyötä sanontoineen ja äänenpainoineen. But no worries, eiköhän se siitä jotenkin sutjaannu! Palataampa taas juttuun. Minä alan nukkumaan, ettei täällä tarvi koko kämpän olla paukuttelemassa mun ovea, että heräisin aamulla.