Profile
Blog
Photos
Videos
Terve blogin lukijat!
Nyt sitten harjoittelu Kortenbergin sairaalassa takanapäin ja viimeinen viikko meni oikein mukavasti (päiviä laskiessa). Mut ihan hyvä fiilis jäi silti harjoittelusta yleensä. Asiakkaat olivat mukavia ja varsinkin mun draamaryhmän porukkaa jään kaipaamaan. Meillä oli aika loistavia ryhmäkertoja. Viikon aikana käytiin Heiskan kanssa useasti ulkona syömässä, että jaksettaisiin viimeisen viikon paineet. Loppuarviointi koitti perjantai aamuna ja se meni kyllä mielestäni hyvin. Sain hyvää palautetta ja kiitosta siitä kun toimin ohjaajani sijaisena. Vähän pölhöltä vaan tuntui, kun harjoittelu arvioitiin pisteillä, meillä Suomessa sitä kun ei tehdä.
Perjantai-iltana sitten juhlistettiin harjoittelun päättymistä yhdessä muutaman vaihtarin kanssa. Enemmänkin piti aluksi porukkaa tulla, mutta sitten joillain tuli menoja ja liian pahaa krapulaa, niin ei päässeetkään. Ihan hauskaa oli silti pienelläkin porukalla. Maisteltiin taas kerran oluita ja syötiin herkkuja. Nyt oli vuorossa Belgian vahvin olut, Bush, mutta en mä siinä mitään eroa juurikaan huomannut. (Ehkä mä sitten olen jo juonut niitä vaan liikaa?)
Kauniina lauantai aamuna lähdettiin sitten kohti Brysseliä. Ensimmäisenä kävimme noutamassa bussiliput Puolan reissua varten ja tuli siinä samalla sitten ostettua liput Ranskaankin marraskuun puolen välin paikkeille. Täytyy ottaa nyt kaikki ilo irti tämän maan sijainnista Euroopan keskellä. Sitten treffasimmekin yhden erasmusopiskelijan, joka tavattiin, kun käytiin koulussa tutustumassa. Jule lähti sitten meidän kanssa metsästämään Suomen Suurlähetystöä, jotta pääsisimme äänestämään. Mentiin muutamalla metrolla ja päästiin jonnekin Suurlähetystön nurkille. Meillä ei oikein ollut hajua paikasta, niin käveltiin sitten vähän väärään suuntaan, mutta sillä reissulla tuli sitten nähtyä Euroopan Unionin komissiot ja parlamentit. Päätin sitten mennä kysyyn yhdeltä nuorelta mieheltä opastusta Suomen Suurlähetystöön ja perhana sehän oli kans suomalainen. Saatiin siis hyvät ohjeet ja vielä suomeksi. Ja kyllä me se sitten löydettiin, mikään erikoinen paikka ei ollut kyseessä, mutta oli aika jännää mennä äänestämään ulkomailla. Paikalla oli muitakin suomalaisia ja kaikki virkailijat tietty myös. Hauskemman tilanteesta teki se, kun alkoi ajatteleen, että täällä sitä vaan äänestetään joissain Hämeenkyrön kunnallisvaaleissa Brysselissä . Mä en ole koskaan ennen edes kunnallisvaaleissa siis äänestänyt ja ensimmäisen kerran teen sen vielä Suomen rajojen ulkopuolella. Matka jatkui Suurlähetystöltä "ihastelemaan" kuninkaanlinnaa. Valtava rakennus se oli, mut en tiedä oliko ketään kotona? Tässä vaiheessa päivää olikin sitten jo niin nälkä, että mentiin haukkaamaan vähän lounasta.
Sitten matka jatkui Atomiumiin vähän Brysselin ulkopuolelle, metrolla sinne meni 15 minuutissa. Ihan komee rakennelma sekin ja kuitenkin jo 50 vuotta vanha. Se siis rakennettiin vuonna 1958 Brysselin maailmannäyttelyyn. Siellä mentiin portaita ylös ja alas, sekä jonotettiin varmaan yhteensä tunti että päästiin hissillä ylös ja vielä alaskin. Mutta näköalat olivat aikas komeat. Atomiumin jälkeen käytiin vielä ostaan suklaata ja sitten me suunnattiinkin kohti juna-asemaa ja Leuvenia. Bryssel on kyllä kiva paikka vierailla, mutta asumaan siellä en kyllä rupeis. Oltiin kyllä onnekkaita kun meidän opettaja suostutteli meidät tulemaan Leuveniin. Täällä voi sentään aistia kunnolla belgialaisen kulttuurin, toisin kuin kansalaisuuksien sulatusuunissa Brysselissä.
Mutta tänään sunnuntaina, matka jatkuu kohti Puolaa. Tässä on yritetty kovasti pakata tavaraa, niin että selviää kolme viikkoa. Varmasti mielenkiintoinen reissu tulossa ja pitää ottaa sellainen reissuasenne, kun kerta bussilla mennään. En tiedä sitten missä vaiheessa alkaa tuleen äitiä ikävä, kun mennään ihan toisenlaiseen maahan? No positiivisella asenteella niin kuin tähänkin asti. Nää on once in a lifetime- juttuja, niin niistä pitää osata nauttia!
Mutta nyt menen jatkamaan pakkausta ja seuraavat kirjoitukset tulevatkin sitten vähän aikaa Puolasta!
- comments