Sitä oltiin sitten tosiaan viikonloppu reissussa tuolla Antwerpenin suunnalla. Lauantai päivä vietettiin kierrellen ja kaarrellen Antwerpenissa yhdessä Annikin kanssa, joka oli siis keväällä Turussa vaihdossa. Päivä oli mitä mellevin ja niin olimme mekin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli yli 20 astetta. Käytiin katsomassa Antwerpenin pakolliset turistikohteet ja vain nautittiin kauniista päivästä. Ostoskadulta mukaan tarttui mm. ylihinnoiteltua suklaata (joka kyllä oli myös taivaallisen hyvää). Samana päivänä sattui myös olemaan "asiakkaan päivä", joten monesta paikasta sai jotain ilmaiseksi. Käytiin lounaalla yhdessä mukavassa pienessä kahvilassa ja sieltä mukaan tarttui appelsiinit. Sain siellä ehkä elämäni parhainta kahvia ja omenapiirakkaa! Eikä ollut edes kallista. Kuten kuvistani ehkä huomaakin, niin kaupunki oli täynnä erilaisia muovisia norsuja, joihin mä ihastuin heti. Harmi kun niin päälle ei vaan saanut kiivetä. Matkamme jatkui vielä Antwerpenista Duffeliin, pieneen kaupunkiin, jossa Annik asustaa. Sielläkin pääsimme näkemään paikan ykkös turistikohteen, Dufflelin linnan tai siis sen mitä siitä oli jäljellä. Annik kuuluu paikalliseen youth movementiin ja lauantaina oli juhlat, joihin tuo porukka myös osallistui. Meillä Suomessa ei varmaankaan ole mitään suoranaisesti mitään youht movementin tapaista, joten sitä on vähän vaikea selittää. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin partio tms. No, anyway sen porukan vanhimmat jäsenet valmistivat illaksi simpukoita ja me päästiin Heiskan kanssa maistaan niitä ihan ilmaiseksi. Yllättävän hyviä ne oli, kunhan ei liikaa miettinyt mitä suuhunsa oli laittamassa. Simpukoiden jälkeen mentiin Annikin kotiin ja alettiin valmistaa päivällistä yhdessä Annikin siskon kanssa. Annikin vanhemmat eivät olleet kotona sinä viikonloppuna, joten heitä ei päästy tapaamaan. Ja siis niille, jotka eivät tiedä, niin Belgiassa on hyvin yleistä, että lapset asuvat kotona jopa 25 vuotiaaksi asti, toisin kuin meillä Suomessa. Todella vieraanvaraista heiltä majoittaa meidät omaan kotiinsa. Illalla olivat siis edessä Duffelin juhlat, kyseessä oli sellainen paraati joka kiersi koko kaupungin ja kaikki päättyi hienoon ilotulitukseen. Annik oli paraatissa soittamassa rumpua ja sen aikaa kun paraati kiersi (todella hitaasti), me istuttiin Annikin siskon kanssa oluella ja saatiin me ilmasta jäätelöäkin. Ilotulitus oli kymmeneltä illalla ja kyllä se kieltämättä aika hieno olikin. Ilotulituksen jälkeen matkasimme Annikin youth movementin tiloihin ja tapasimme muita porukkaan kuuluvia. Siitä matka jatkui sitten polkupyörällä polkien bileisiin kaupungin ulkopuolelle. Kyseessä oli toisen youth movementin järjestämät juhlat, nimeltään WAKO. Alueella oli kaksi isoa telttaa ja niissä soitti jotkin tunnetut DJ:t. Siellä pidimme sitten hauskaa aina puoli kolmeen asti aamulla. Paluumatkalla mietin, että onhan tääkin kokemus polkea pyörällä Belgiassa pellon reunaa keskellä yötä ja lehmänpaska haisee.

Pyöräileminen ei ollut kovin haastavaa, sillä täällähän ei tunnetustikaan ole mitään mäkiä, mut pirun kylmä oli.

Yön nukuin mukavasti ilmapatjalla ja palelin, täällä ei näköjään osata lämmittää taloja. Ja kivilattia ei nyt muutenkaan ole sieltä lämpöisemmästä päästä. Aamulla saimme tuoreita lämpimäisiä läheisestä leipomosta ja se oli oikein mukavaa. Tapasimme myös Annikin siskon poikaystävän ja siinä oli kans loistava tapaus! Puolen päivän jälkeen teimme sitten paluun Leuveniin ja lähdimme vielä viettämään kaunista päivää Oude Marktille jäätelön ja kahvin merkeissä. Ihan onnistunut viikonloppu siis.

Oli kyllä mukava, että viikonloppu meni mukavasti, sillä mulla alkoi maanantaina ohjaajani sijaistaminen harjoittelussa. Kaikesta jännityksestä huolimatta, viikko on kuitenkin mennyt hyvin ja olen toisaalta nauttinut omasta rauhasta. Myöskin asiakkaat ovat käyttäytyneet kunnolla ja mitään suurempaa testausta mulle ei ole onneksi suoritettu. Tänään mulla oli taas mun oma draamaryhmä ja vitsi se porukka osaa olla hauska. Mulla oli suunnitelmissa sellainen kehon osien tanssi, mut soitin ei suostunut pelittään, joten homma siirtyi ensi viikolle. Tiedän aika varmaksi, että se olis ollut hauska ton porukan kanssa.

Viikkoa on varjostanut jonkin verran se, että mulla on hieman flunssainen olo. Tautia on hirveesti liikkeellä täällä sairaalassa ja juuri yksi terapeutti tossa myönsikin saastuttaneensa myös minut. Silti olen (välillä tosin lääkkeen voimalla) jaksanut puurtaa tämän viikon harjoittelussa yksin. Mutta kohta on taas viikonloppu ja en ajattele koko harjoittelua. Niin ja maanantaina tulee virallisesti kuukausi täyteen tänne tulemisesta, aika juoksee kyllä kovaa. Kohta tulee paniikki, että miten ehtii kaiken tehdä mitä haluaa.

Mut oikein hyvät viikonloput sinne Suomeen!