Heipsan keiksan! Taas on rankka harjoittelupäivä takana, mutta sen jaksoi hyvin, sillä eilen oltiin käymässä Brysselissä. Todellakin hypättiin Heiskan kanssa aamulla junaan kohti Brysseliä ja nopsahtihan se juna sinne kiihdytti. Hypättiin pois sitten Brussel Zuidilla eli eteläisellä asemalla. Sieltä vielä osas hyvin ulos. Olin kyllä saanut "suhteellisen" tarkat ohjeet ohjaajaltani! Jeroen tosiaan kirjoitti minulle lapun, jossa hän selosti jokaisen kadun ylityksen ja sen, että vihreillä valoilla kävellään kadun yli. Että tälläinen ohjaaja mulla, niin ja tänään se sanoi, että jos tullaan joskus uudestaan Belgiaan, niin sille voi soitella, koska sillä on tilaa majoittaa meidät.

Joo, mutta takaisin Brysselin reissuun. Tosiaan löydettiin ilman niitä mun ohjaajan ohjeitakin sinne koululle, sillä se oli aivan aseman tuntumassa. Ensin oltiin pikkaisen hukassa, että mihin pitää mennä, mutta sitten eräs mukava mieshenkilö opasti meidät oikeaan paikkaan, jossa meitä sitten odotti vähemmän mukava nuiva akka. Se oli jotenkin tosi töks töks puheissaan. Se kuitenkin kehotti meitä meneen yhdelle läheisellä kirpputorille kuluttaan aikaa, ennen kuin itse tapaaminen Erasmuskoordinaattorin kanssa alkaisi. Käytiin siellä romutorilla ja sitten palattiin koululle, jossa nähtiin sitten myös muita erasmusopiskelijoita. Erasmuskoordinaattori Bart "simpson" Hempen, oli myös oikein mukava tapaus. Ei me siellä koululla kauaa oltu ja lähdettiin sitten muun porukan kanssa etsiin jotain syömispaikkaa (sillä se koulun ruokala hyväksy maksuvälineeksi ainoastaa belgialaisen pankkikortin)! Aikamme nälkäisinä pyörittiin, kunnes löydettiin sellanen voileipäbaari. Joukossamme oli todella mukavaa porukkaa; yksi saksalainen tyttö Jule ja kolme espanjalaista Julia, Jordi ja Cristina. Sieltä syömästä päätettiin lähteä keskustaan ihmetteleen, sillä nää espanjalaiset tunsi Brysseliä jo jonkin verran.

Kierrettiin kaikki pakolliset nähtävyyden, kuten kuva-albumista voitte katsoa. Manneken Pis oli onnettoman pieni, mut porukkaa se ympärilleen kerää. Myös tuon patsaan naisversio tuli nähtyä ja se olikin sitten jo aika härski. En sillä, että se olis mua jotenkin järkyttänyt! Sitten käveltiin siellä muuallakin ympäriinsä ja juteltiin paljon. Oli jotenkin ihanan terapeuttista tavata muita opiskelijoita ja ne tunsi ihan samalla tavalla. Heti vaihdettiin keskenämme meseosoitteet ja varmasti tavataan vielä, vaikka eri kaupungeissa asutaankin. Onhan se täysi fakta, että yksi asia mikä vaihdossa on tärkeää on myös sosiaaliset suhteet ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Aah, eilen oli kyllä niin kivaa! Käytiin tietty myös kaljalla yhdessä! Harmi vaan kun ei perjantaina päästä niiden kanssa erasmusopiskelijoiden tapaamiseen ja rastikierrokselle, sillä meidän pitää olla harjoittelussa. Ihan perseestä, jos suoraan sanon!

Tänään sitten tosiaan oli taas paluu arkeen ja harjoittelupäivä Kortenbergissa. Aamupäivän ohjaaja oli tiimipalaverissa, joten minä etsin näyttöön perustuvaa tietoa alkoholismista ja sen hoidosta. Päivä senkus parani lounaan jälkeen, kun ohjaaja kertoi mitä oli kuullut tiimipalaverissa. Tosiaan tästä lähdin elisa sitten ohjaa ryhmässänsä psykopaattia, arvaa vaan pelottaako, kun tietää mitä se on tehnyt ja yrittänyt tehdä!?! Onneks siellä on tietty hälytysnapit, mut eipä ainakaan helpota mun yksin oloa parin viikon päästä! Täytyy sanoa, että on kyllä vuosisadan vaihto ja harjoittelu menossa! Mutta yritän nyt kuitenkin pysyä hengissä!

Huomenna on onneksi jo perjantai! Hyvää viikonloppua myös Suomen suuntaan!