Profile
Blog
Photos
Videos
Yhdeksän viikon pitstoppi Glenorchy:ssä tekee loppuaan ja on ollut aivan ihanaa kahden vuorijonon välissä, josta näkymät Mt. Earnslawn jäätikölle. Asukkaita tässä kylässä on noin 400, joista kylän koulussa käyviä lapsia on noin 30, koiria on noin 300 ja hevosia 250. Lampaita ja lehmiä on sitten jo vähän enemmän. Niistä ei tilastoja olla saatu :) Voi siis sanoa, että melkein jokaisella ihmisellä tai ainakin perheellä on siis koira ja hevonen täällä. Samalla päätökseen tulee meidän työt Blanket Bayllä. Maanantaina alkaa sitten taas aivan uudet kuviot Wanakassa.
Mitä me sitten tässä yhdeksän viikon aikana ollaan tehty? Reilu pari kuukautta sitten matkakassasta rupesi uhkaavasti pohja pilkottamaan ja oli siis aika etsiä tulonlähde sitä täydentämään. Sehän meidän onneksi sitten löytyi kohtuu helposti. Tavoitteena meillä oli yrittää säästää n. 4000 dollaria ja loppuviimein se ylitettiin reippaasti. Vaikka meillä oli vain n. 30 tuntia viikossa niin sitä kyllä kompensoi normaalia parempi palkka. Normaalisti palkka on minimi, joka tarkoittaa 13.75 dollaria/tunti. Meille maksettiin nyt huikeat 18 dollaria/tunti (n. 11€), lisäksi saatiin puolitoista kertainen palkka arkipyhiltä. Veroja menee n. 17 % ja lopputilissä saadaan lomakorvaukset, jotka on 8%. Toisaalta meiltä odotettiin joustoa työvuorojen suhteen ja työnjälki piti olla ensiluokkaista. Eli siis tehtiin töitä mahdollisimman paljon ja laitettiin rahat säästöön, joka oli todella helppoa täällä keskellä ei mitään.
Viikot meni siis töitä ahertaessa. Noin kerran viikkoon käytiin QT:ssä kaupassa ja hoitamassa muita asioita jos niitä oli. Muuten vapaapäivät meni yleensä kotosalla tai vaelluksia lähi alueilla tehden. Vappuna meillä olikin onneksi vapaata. Vietettiin sitten oikein suomalainen vappu kun meidän Raglanin tuttu Anni tuli meille kylään. Aattona tietty juotiin viiniä, siideriä ja olutta ja itse vapunpäivänä mentiin piknikille kylän laiturille. Oli kyllä todella mukavaa, kun saatiiin Anni kylään. Parin viikon päästä meille tuli taas vieraita kun Marlin ja Joe (myös tuttuja Raglanista) tulivat pariksi päiväksi meidän iloksi. Valitettavasti säät ei silloin meitä suosineet ja pojat eivät nähneet Glenorchyn hienoja maisemia, kun kaikki oli sumun peitossa. Tehtiin sitten pitsaa, juotiin halpaa siideriä ja katottiin leffoja :) Niin ja käytiin QT:ssä kuuluisassa Fergburgerissa syömässä ei niin ihmeelliset burgerit. Ilmeisesti se "juttu" oli kun hampurilaiset tarjoiltiin kovaan ääneen asiakkaan nimeä huutaen. No Villen nimikin tällä kertaa muuttui Vilhamiksi (muita kuultuja versioita ovat olleet: Villa, Mille, Phil, Philip, Will yms.). Ei ole aina helpoin rasti yrittää kertoa minkä nimisiä ollaan, ei kyllä ymmärretä miten se voi olla niin vaikeaa vaikka kuinka yrittää tavata sitä. Tästä syystä Mari-Eliinan nimeä ei edes mainita jos ei ihan pakko ole :D
Hotellihan meni toukokuun lopussa kuukaudeksi kiinni, jolloin myös meidän työt piti loppua. Tuon kuukauden aikana siellä tehdään kaikki huoltotyöt. Meidän onneksi yksi työntekijöistä mursi kyynärpäänsä viikkoa ennen kiinni menoa ja, koska meillä ei ollut kahdeksi viikoksi mitään ihmeellisempiä niin meitä sitten pyydettiin töihin. Aluksi puhuttiin parista päivästä, mutta nyt ollaan oltu joka päivä ja hommaa näyttäisi riittävän varmaan vielä kolmanneksikin viikoksi, mutta eihän me nyt niin työhulluja olla, nyt on taas aika aloittaa loma. Kyllä yhdeksän viikon työn teon jälkeen onkin jo loman tarpeessa :) Olihan meillä viimeisenä virallisena työpäivänä kauden lopettajaisbileet. Tarjolla oli ilmaista ruokaa, juomaa, kokko rannalla ja SAUNA. Joo päästiin taas kerran saunaan ja vielä ihan järven rannassa. Yhdellä meidän puutarhureista, Per:llä on peräkärriin rakennettu oikea sauna ja se sitten toi sen juhliin. Oli niin heinoa päästä saunaan, uimaan, saunaa ja uimaan. Olihan se vesikin raikkaan 12 asteista :) Per siitä sitten innostui, kun vihdoin sai sauna seuraa ja kutsui meidät seuraavana sunnuntaina uudestaan saunomaan. Tällä kertaa se hinasi sen kylän yleiselle uimarannalle. Siinä jäähyllä istuessa oli kyllä taas niitä hetkiä, kun piti ihan hetki hiljaisuudessa miettiä missä sitä on. Saunassa joka on auton perässä kärrissä, ruotsinenglantilaiskiiwin kanssa, pikku-kylän uimarannalla Uudessa-Seelannissa, sunnuntai iltana illan hämärtyessä mahtavissa vuoristo maisemissa. Ei ihan joka päiväinen kokemus, mutta varmasti tämänkin muistaa loppu elämän.
Kauden loputta meillä oli pitkästä aikaa vähän enemmän vapaata. Luvassa oli 4 päivän vapaat. Vaikka perjantai meni lopettajaisbileiden oloja parennellessa niin päätettiin lauantaina heti aamusta lähteä QT:hen. Hetki siinä kaupungilla pyörittiin ja päätettiin sitten buukata seuraavalle päivälle reissu Milford Sounds:lle. Oltiin laiskoja ja otettiin bussi+risteily paketti, kummankaan ei tarvinnut ajaa ja päästiin nauttimaan maisemista. Lähtö oli sitten sunnuntai aamuna kello 7.45 QT:stä. Sehän tarkoitti, että me lähdettiin liikenteeseen jo 6.30, varattiin parikymmentä minuuttia ekstra aikaa matkaan QT:hen kun jo lauantai iltana kotiin mennessä oli paikka paikoin hiukan liukasta pienen pakkasen takia. Onneksi pakkanen oli yön aikana kuivattanut tiet ja oltiin jo hyvissä ajoin bussia odottelemassa. Vaille kahdeksan hypättiin sitten bussin kyytiin ja n. 290km matka sai alkunsa. Päästäkseen Milfordille joutuu tosiaan tekemään pikku lenkin Te Anaun kautta. Linnuntietä pitkinhän sinne ei olisi kuin 50km Queenstownista ja Glenorchystä vain n. 30km, nyt sitten istuttiin melkein 5h bussissa. Oli kyllä todella hyvä vaihtoehto ottaa bussikuljetus. Kuski todella osasi matkalla kertoa kaikesta matkalla olevasta ja pysähdeltiin kuvia ottamaan parhaimmissa paikoissa. Maisemat oli kyllä taas jotain niin upeaa. Perille päästyämme hypättiin laivaan. Heti alkumatkasta nähtiin jotain mitä ei enää uskottu tällä matkalla näkevämme. DELFIINEJÄ, pullonokkadelfiinejä! Satuttiin just hyvin menemään laivan keulaan kun se yht'äkkiä hiljenti. Mehän heti bongattin delfiinit vähän kauempaa ja oli niin upeaa nähdä ne. Yksi jopa tuli ihan laivan viereen uimaan. Siis niin hienoa! Oli se risteily kyllä muutenkin todella hieno. Oli upeita vesiputouksia, jyrkkiä kallioita, mahtavan sinistä vettä, aivan upea aurinkoinen sää ja tietysti ne delfiinit :) Paluu matka menikin sitten vähän joutuisammin. Kuljettajalla Ozilla oli meno päällä ja vauhti oli sen mukaista. Oltiin takaisin QT:ssä kahdeksan maissa. Tuli siis ihan täysi päivä, kun piti vielä ajella kotiinkin, mutta päivä oli kyllä todella hieno ja tällä kertaa rahoille kyllä saatiin vastinetta.
Mutta ei ne aktiviteetit siihen loppuneet. Meille oltiin jo töistä luvattu, että päätään läheiselle Dart joelle jet boat ajelulle. Siinä vain oli ehtona että mennään sitten kun veneessä on seuraavan kerran pari ylimääräistä paikkaa vapaana. Lisäksi tietty haluttiin tehdä se myös hyvällä säällä. Viimein se päivä sitten koitti viimein. Keskiviikkona lähdettiin töistä lounaan jälkeen ja eikun matkaan. Ensin meidät kuljetettiin joen ylävirralle Paratiisi nimisen paikan kautta kunnon off road bussilla. Paradise onkin Uuden-Seelannin ns. Hollywood. Siellä on kuvattu mm. LOTR ja Hobbit elokuvia todella paljon, sekä lukematon määrä muita elokuvia ja mainoksia. Oli jotenkin hassua mennä linja-autolla jokien yli ja ajella pitkin peltoja ja joen penkkoja. Ihan ensin käytiin pienellä kävelyllä paikallisessa sademetsässä, joka oli mielenkiintoista. Sitten hypättiin jet boatiin. Eli siis sellaiseen pikaveneeseen jossa ei ole potkuria työntämässä vaan samanlainen turbiini systeemin kuin vesijeteissä on, käytännössä siis iso vesipumppu. Näillä veneillä pystyy ajelemaan jopa vain 10cm syvässä vedessä ja ne kulkee parhaimmillaan 80km/h. Sitten mentiin. Ensin mentiin vajaa 10km vielä ylöspäin jokea ja sen jälkeen sitten 50km aina takaisin Glenorchyyn asti. Välillä mentiin kovaa ja läheltä kiviä ja penkkoja, mutta välillä tehtiin veneellä spinnejä (siis 360° äkkikäännöksiä) ja katseltiin maisemia. Koko reissu kesti reilun 3 tuntia ja oli todella hieno kokemus. Mikä parasta, Blanket Bay tarjosi sen meille vähän niinkuin kiitoksena meidän työpanoksesta. Kiitos Blanket Bay!
Viimeinen viikonloppu aloitettiin karkaamalla vähän aikaisemmin töistä ja lähtemällä pikku vaellukselle Mt. Alfredin päälle. Alfred ei niin korkea (1375m) vuori, jonka toisella puolella virtaa Dart joki ja toisella Rees. Alfred on jotenkin hassusti jäänyt keskelle kahden paljon hallitsevamman vuorijonojen väliin Wakatipu järven päähän. Meille oli kerrottu, että se on sellainen 2h ylös ja 1,5h alas reissu. Matkaan lähdettiin yhden jälkeen iltapäivällä. Reitti olikin todella jyrkkä ja juurakkoinen ja matkalla oli paljon tuulen kaatamia puita. Oli jotenkin kiva vaeltaa vähän "huonommin" huollettua reittiä pitkin. Täällä kun yleensä reitit on todella hyvin hoidettuja. Puurajaan päästyämmen kello olikin jo uhkaavasti puoli 4. Matkaa huipulle ei ollut enää kuin puolisen tuntia, mutta mielessä rupesi jo vähän pimeän tulo arveluttamaan. Päätettiin kuitenkin vielä kipaista nopeasti huipulle, josta avautuikin avain mahtavat näkymät Glenorchyyn, Mt. Earnslawn:lle, Paradiseen ja Wakatipu järvelle. Alaspäin lähdettiin sitten aika ripeään tahtiin kun pimeä alkaa tulemaan jo viiden maissa. Alas tulemista ei yhtään helpottanut märkä, mutainen ja juurakkoinen polku, jossa muutamat persmäet otettiinkin. Viideltä se pimeys sitten tuli ja meillä oli vielä matkaa jäljellä. Onneksi Mari-Eliina oli ollut niin fiksu, että oli pakannut meille otsalamput mukaan, joten takaisin autolle päästiin kohtuu turvallisesti. Loppuviimein meillä meni aikalailla tasan 5 tuntia ja nämä 2 ylös 1,5 alas on ehkä vähän liioiteltuja aikoja. Kaikein kaikkiaan oli kyllä taas upea vaellus.
Niin ja eihän tämä olisi meidän reissu jos kaikki menisi ilman ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Lauantaina ruvettiin laittelemaan tavaroita kasaan ja pestiin ja imuroitiin autokin. Tänään sitten kamojen pakkaaminen jatkui. Iltapäivästä Ville lähti siirtämään autoa lähemmäksi ovea sen pakkamista varten. Jotenkin starttaus olikin liian lyhyt ja auto vain vähän hörähti ja sammui. Uusinta yritys ja akussa ei enää riittänytkään virta startata autoa enää kunnolla. PRKL! Mitäs nyt? Onneksi naapureilta saatiin apua ja virtaa. No, mutta eipä me siitä huolimattakaan saatu autoa käyntiin. Tässä vaihessa rupesi jo oikeasti vähän huolestuttamaan mikä autossa on vikana, joka on toiminut niin huolettomasti. No meillä oli vielä yksi kortti takataskussa. Oltiin otettu jäsenyys paikalliseen autoliittoon ihan vain tälläisten tapausten takia. Eikun soitto sinne ja parin tunnin päästä AA:n kaveri kurvasikin pihaan. Siinä sitten ensin selvitettiin mitä oltiin jo tehty. No kaveri otti käynnistyskaapelit esille ja kytki ne kiinni. Sitten startattiin, startattiin ja vielä vähän startattiin. Lopulta meidän auto sitten lähti käyntiin. JEE! Opittiin sitten se, että ruiskukoneellista autoa joutuu starttamaan pitkään jos se ei ensimmäisellä lähde käyntiin ja mitä useammin yrität uudestaan käynnistää sitä enemmän ruisku työntää bensaa koneeseen ja sitä pidempään joudut sitten seuraavalla kerralla hankaamaan sitä käyntiin. Eli me ei vaan uskallettu startata tarpeeksi pitkään. Käytiin sitten vielä ajelulla, jotta akku latautuu ja aamulla päästään matkaan kohti Wanakaa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kamat autoon ja viimeisen illan viettoon.
Ville ja Mari-Eliina
Blanket Bay Staff House
Glenorchy, Uusi-Seelanti
- comments
pauli Wautsi Wau teille taas,,,,,,,, onpas kiikkutuolissa muisteltavaa!
Arja Kyllä olette nähneet ja kokeeneet paljon, ette ehdin vanhana kuin istua kiikkustuolissa ja muistella.