Profile
Blog
Photos
Videos
Sunnuntai 2.11.2008 Rio de Janeiro
Jalkapallohuumaa ja hottia meininkiä
Viikonloppuhan toi tullessaan kaikenmoista kliffaa! Lauantai alkoi brasilialaiseen pesulakulttuuriin tutustuessa. Veimme siis haisevat lumppumme pesulaan, jonka olimme arvioineet houkuttelevimmaksi kohteeksi lukusten vaihtoehtojen kirjavasta joukosta. Neljä tuntia ja kolmen kilon vaatemyttymme oli pesty, kuivattu ja viikattu. Likaisten pikkuhousujen vieminen pesulaan aiheutti Tiinassa hieman epäröinnin värähtelyä, joka tosin laantui hyvinkin pian - viimeistään siinä vaiheessa, kun Päivikki pakkasi pokkana kärsineet kalsarinsa pyykkipussiin.
Pilvinen sää ajoi meidät jälleen kiertelemään kauppoihin. Noudettuamme putipuhtaat pyykkimme pesusta päätimme järjestää itsellemme viihdykettä illaksi. Suuntana oli Maracanã-stadion sekä Flamengon ja Portuguesan välinen jalkapallo-ottelu. Paikallisen joukkueen Flamengon suosio realisoitui meille, kun pääsimme tutustumaan Rion metroon matkalla määränpäähän: Metro tulvi eri-ikäisiä, -kokoisia ja -värisiä faneja punamustissa paidoissaan. Kuten turistilafkan setä oli meitä neuvonut, metromatka stadionille sujui kivuttomasti näitä kahta väriä seuraten. Jos stadionin ulkopuolella tunnelma lähenteli suuren urheilujuhlan meininkiä, niin sisäpuolella… sisäpuolella... sisäpuolella meno oli uskomaton. Tämä kuuluu taas niihin asioihin, joita ei pysty selittämään. Flamengo tuntuu olevan täällä enemmän kuin jalkapallojoukkue, se on enemmänkin uskonlahko. Ihmisiä oli valtavasti, lähes kaikki olivat pukeutuneet punamustiin, liput liehuivat, kannustuslaulut raikasivat desibeleillä, joista ei voisi unelmoida villeimmässäkään Veikkausliigan ottelussa. Ja samoilla desibeleillä mylvittiin, kun Portuguesan pelaajat saapuivat kentälle, puhumattakaan siitä kun he tekivät maalin Oli jopa liikuttavaa seurata ihmisten täydellistä omistautumista tälle kokonaisuudelle, jonka muodostivat joukkue, peli, paikka, ihmiset ja hetki. Ei siellä voinut kuin hymyillä. Hymyilimme myös silloin, kun Portuguesan pelaaja teki maalin, koska oli huvittavaa katsoa faneja, joiden tunteet olivat pinnassa ja jolloin tämä täysillä mukana eläminen havainnollistui kenties parhaiten. "Chuta porra!" "Isso!" "Vai vai vai vai!" "Puta que pariu" ja kaiken maailman portugalinkieliset kirosanat ja kannustushuudot sinkoilivat ilmassa. Stadionin valot loistivat upeasti Rion pimenevässä illassa. Pelin päättyessä tasalukemiin, pienimmät kannustajat vetivät jo sikeitä äitien tai isien syleissä.
Paluumatkalla onnistuimme sössimään metrokyydin, ei pahasti, mutta niin, että jäimme väärällä pysäkillä pois, sillä ainoa asia, johon emme olleet kiinnittäneet huomiota, oli sen aseman nimi, jolta lähdimme. Nousimme metrotunnelista keskelle täysin meille vierasta aluetta. Reitti hostellille löytyi kuitenkin melko helposti, vaikka muutaman kilometrin kävelyn se vaatikin.
Tänään heitettiin mittareihin meidän reissun lämpöennätyksiä. Syöksyimme suksena aamupalan jälkeen kohti rantaa. Huvitusta aiheuttivat paikalle pyyhältäneet japanilaiset turistit, jotka olivat, totta kai, pukeutuneet suoriin housuihin ja kauluspaitoihin - unohtamatta kameraa kaulassa. He tulivat runsaan, suomalaisittain katsottuna poikkeuksellisen vähäpukeisen väkijoukon keskelle Tiinan hikoillessa enemmän kuin juhannussaunassa. Tiinan talirauhasten huutaessa hoosiannaa ja navan sylkiessä hikeä, Päivikki totesi, että kauneuden takia joutuu kärsimään. "Tällä ei oo kauneuden kanssa mitään tekemistä", tuhahti Tiina. Kumosimme päivän mittaan muutamat caipirinhat, jotka toimivat metrin halon lailla yli kolmenkymmenen asteen helteessä. Hauskaa oli.
Tyrmä pitää luovuttaa huomenna klo 12 ja bussi Ouro Pretoon lähtee klo 23.30.
- comments