Perjantai 31.10.2008 Rio de Janeiro

Poliisien pillit vingahtavat jälleen

Aamu alkoi pilvisenä ja jatkui sellaisena iltaan asti. Muutaman sadepisarankin ne pilvet laskivat alleen illan suussa. Tänään emme näyttäytyneet rannalla, vaan aamupäivä oli asioidenhoitoaikaa ja iltapäivä pyörittiin kaupungilla. Tänään syötiin siansorkkapastan sijaan toastit ja acait kera myslin. Oli halpaa ja maha tuli täyteen. Kaksi paahtoleipää päällekkäin, väliin survottu juustoa ja kinkkua - Tiinalla myös munaa - on varsin toimiva lounasvaihtoehto. Katuruokalan seinällä oli screeni, josta katselimme formuloiden harjoituksia. Eräs turistikierroksella tapaamamme hassusti espanjaa puhuva espanjalaismies kertoi olevansa ystävänsä kanssa menossa São Pauloon seuraamaan formuloita tänä viikonloppuna.

Kaupunkikiertelyn jälkeen kävimme tuttuun tyyliin tutussa kaupassa ostamassa tuttuja tuotteita, toisin sanoen leipää ja banaaneja. Jo kassajonossa huomasimme, että kadun asukki kyttäsi meitä kolikot kädessään. Tämä tyttö on teini-ikäinen ja vaikutti jollain tavalla sekavalta. Lähdimme kävelemään hostellille päin, jonne oli noin kilometrin verran matkaa. Tyttö lähti seuraamaan meitä ja kulki kokoajan aivan kyljessä kiinni kilisytellen kolikoita kädessään ja tökkien käsivarsiamme ja kerjäten rahaa. Päivikki kysyi, onko hän nälkäinen, ja koitti tarjota banaania, mutta tyttö vain jatkoi toistelemistaan rahan tarpeesta. Askeltemme tahti vain kiihtyi tytön edelleen pysyessä kannoillamme, kunnes kuulimme jälleen poliisin pillien vingahduksen. Kaksi poliisiautoa ajoi takaamme ja lopulta toinen pysähtyi ja yksi poliisi huikkasi tytölle ikkunasta jotain. Ilmeisesti käski jättää meidät rauhaan. Näin saimme jatkaa kotimatkaamme normaaliin tapaan.

Huomenna katsomme, mitä viikonloppu tuo tullessaan. Toivottavasti hyvää säätä, vaikka säätiedotus ei sitä lupaakaan.