Profile
Blog
Photos
Videos
28.10.2008
Suihkusta ei tule lämmintä vettä.
Tyrmämme suihku on suuri verrattuna makuutilaan, mutta siitä ei tule siedettävän lämpöistä vettä.
Tänään on kävelty PALJON ja Rio vaikuttaa erittäin kivalta kaupungilta. Näimme Ipanema-beachin ja paljon valloittavia pikku putiikkeja, joissa teimme pikku löytöjä. Kovin paljon muuta ei tähän pikku päivään olekaan mahtunut kuin paljon kävelyä ja ihania pikkujuttuja kuten esimerkiksi Kristuspatsaan ihailua kauempaa. Tai itseasiassa tämä herra ei olekaan mikään pikkujuttu. Hän on 30 metriä korkea, ja sormenpäiden väliin jää mittaa 28 metriä. Tämän herran pää painaa 30 tonnia, hän seisoo 709 metrin korkeudessa ja on yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Melkoinen heppu siis.
Tänään törmäsimme myös suomalaisiin sielunveljiin. Luulemme nähneemme sellaisen jo ennen varsinaista törmäystä, sillä nainen vaaleassa tukassaan tuli meitä vastaan Marimekon laukku olallaan. Loppujen lopuksi hänen syntyperänsä jäi meille epäselväksi. Myöhemmin, kun kävelimme kadulla, Tiina kysyi: "Lueksmä nyt väärin vai voiks tuol lukee finlandes?" Tiina luki aivan oikein, ja kun pääsimme lähemmäs, siellä luki "jäätelö" ja kaiken päälle siellä istui kolme suomea puhuvaa kuomaa. Kyseessä oli siis muka suomalaista jätskiä myyvä internetbaari. Emme uskaltaneet kuitenkaan ottaa jäätölöö, sillä Tiinan vatsa on jo useamman kerran sanonut poks jätskinsyönnin päätteeksi. Tänään myös ja tämän takia jouduimme kiitämään Ipanemalta Cobacabanalla sijaitsevaan hostelliimme, jotta Tiina sai töräytellä rauhassa. Myös kenties siksi, ettei tästä kaupungista tunnu löytyvän yleisiä saniteettitiloja - ei edes kahviloista.
Lämpötila on tänään vaihdellut 22 ja 24 asteen välillä ja sää on ollut pilvinen. Vaikka Rio ei tarjonnut meille tänään parasta mahdollista säätä, se antoi meille kuitenkin paljon itsestään. Huomista odotamme erityisellä mielenkiinnolla, sillä lähdemme kunnon turistikierrokselle koko päiväksi. Luvassa on 10 tuntia kulttuuria: tutustumme lähemmin Kristus-herraan, käymme sokeritoppavuorella, sivuutamme Maracanã-jalkapallostadionin (Brasilialaisen jalkapallon temppeli), rantoja ja kirkkoja sekä tutustumme kaupungin keskustaan. Toki käymme myös lounaalla. Toivottavasti ruokana on jotain ei-törähtelyjä-aiheuttavaa sapuskaa. Näillä mennään.
Torstai 30.10.2008 Rio de Janeiro
"Semiällöttävii nää kärpäset"
Tulimme juuri aamupalalta. Täällä kunkin asukkaan aamupala on aseteltu omalle tarjottimelle. Ruokia päällystää mojova parvi mustia pikkukärpäsiä. Emme ole keskinäisessä keskustelussamme juuri kommentoineet niiden olemassaoloa, kunnes tänään hiljaisen aamumutustelumme halkaisi Tiinan kommentti "Semiällöttävii nää kärpäset."
Eilen oli aivan huippupäivä. Sanan varsinaisessa merkityksessä olimme useaan otteeseen huipulla. Aamu alkoi yli puolen tunnin odottelulla turistilafkan edessä, kun bussi oli brasilialaiselle tyylille uskollisena hieman myöhässä. Pääsimme kuitenkin matkaan ja iloinen bussikyyti kohti nähtävyyksiä alkoi. Linja-automme ilmastointi jylläsi kuitenkin sellaisella teholla, että kananliha oli tuttu asu tällä reissulla - onneksi pääsimme aina ulos lämmittelemään hetken värjöttelyn jälkeen. Maracanã-jalkapallostadion todellakin ainoastaan sivuutettiin, sillä pääsimme ainoastaan sen pääporteille pällistelemään.
Tästä matka jatkui modernille São Sebastião katedraalille, joka on 100 metriä korkea komistus tai rumilus - emme oikein osanneet päättää. Ehkä sisältä komistus ja ulkoapäin rumilus. Tämän jälkeen oli vuorossa ah niin mahtava Sokeritoppavuori eli Sugarloaf Mountain eli Pão de Acugar. Bussin parkkeerattua hyppäsimme kondoolihissiin (korjatkaa ilmaisumme, jos siihen on aihetta), joka vei meidät etappiin yksi. Siellä jo pääsimme ihailemaan Rioa korkeammalta tasolta. Tästä kävelimme toiselle kondooliasemalle, josta vaijereiden varassa riippuva koppi vei meidät hieman edellistä haparoivemmin yhä korkeammalle eli Sokeritoppa the Buttonille. Tiinalla meinasi hikikarpalot nousta otsalle, kun roikuimme pysähdyksissä useampia minuutteja ja kopin nytkähtäessä yhtäkkiä väärään suuntaan. Onneksi syytä paniikkiin ei ollut. Päästessämme ihailemaan Rioa paraatipaikalta, noin 400 metrin korkeudesta, olivat näkymät sanoin kuvailemattomat. Ilma oli aurinkoinen ja selkeä, mikä loi erinomaiset puitteet sen kaiken mielettömän väriloiston ja kauneuden näkemiselle. Nautiskelimme huipulla, yllätys yllätys, acaita ja juustoleipää. Ystävällinen amerikkalaismiesparivaljakko tarjoutui ottamaan meistä kuvia, joita näette, kunhan niiden aika on. Tunne Sokeritoppavuorella oli erikoinen, sillä tämän nyppylän seinämiä ei huipulta näe, koska ne ovat lähes pystysuorat. Tästä syystä ei ymmärrä kuinka korkealla on - puidenkin latvat näyttävät olevan lähempänä kuin ovatkaan. Viidenkymmenen minuutin ihastelun jälkeen koitti matka alas. Bussia odotellessa Päivikki innostui ostamaan paikalliselta krääsänmyyjältä "pelin", jonka ainoa varuste on tiukkaan pakattu pyöreä hernepussi, johon on kiinnitetty sulkia. Eli kyseessä on ikään kuin köyhänmiehen sulkapallo, jota voi pelata kämmenillä - ei tarvitse olla rahaa mailoihin. Päivikki villiintyi pelaamaan tätä amerikkalaismiesparivaljakon kanssa sillä seurauksella, että Tiina sai "pelistä" osuman päähänsä. Täytyy siis lähteä kohta harjoittelemaan rannalle otteita.
Herkullisen ruoan ja kalliin veden jälkeen, oli vuorossa kovasti odottamamme Kristus-patsas. Bussi jätti meidät mäen alle, josta porukka jaettiin perhebusseihin, jotka veivät meidät etappiin yksi. Sitten vaihdoimme toiseen perhebussiin ja pääsimme etupenkille. Sitten vaihdoimme vielä kerran autoa ja pääsimme etappiin kolme. Etapin neljä saavutimme 220 porrasta kavuttuamme. Tällöin olimmekin jo pilven sisällä ja ilma oli huomattavasti viileämpi. Kristus-patsas oli juuri niin vaikuttava tai ehkä jopa vaikuttavampi, mitä odotimme. Aurinko paistoi sen takaa ja siinä se oli edessämme suurempana kuin voi kuvitella. Siinä se seisoi kädet levällään, ylväänä mutta ei ylpeänä tuntuen jotenkin niin turvalliselta. Tuuli viileästi ja komea patsas halkoi pilviä siten, että myös kasvot paljastuivat muutamaan otteeseen pilviverhosta. Siinä me vain hiljaa seisoimme ja katsoimme tuota mahtavuutta vaikuttuneina. Miten kukaan on sen pystynyt sinne rakentamaan? Äh, ei tätä pysty sanoin kuvailemaan, se pitää nähdä. Tervetuloa Rioon. Tyrmässä on tilaa.
Loppuretki sujui bussissa palellessa ja rantoihin ikkunan läpi tutustuessa. Tämä kymmentuntinen oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Nyt aiomme ulostautua tyrmästä ja lähteä selvittämään, mitä karnevaalikaupungilla on meille tänään tarjottavana. Adeus!
Torstai-ilta 30.10.2008 Rio de Janeiro
Caipirinhaa Copacabanalla
Eilisen nähtävyysähkyn päälle oli aika ottaa iisimmin. Suuntasimme aamulla heti rannalle ja iskimme ahterimme aurinkotuoleihin. Pienen odottelun jälkeen aurinko tuli täysillä esiin ja saimme nauttia sen alla pulujen soidinmenoja katsellessa. Auringon palvonnan lomassa kävimme syömässä halpaa ja mautonta spagetti bolognesea, jota oli runsaasti ja sitä höystivät sian sorkan palat tai jotkut muut kovat - ehkä jänteen kökkäreet. PTHYI. Mutta halpaa oli ja mahat tulivat täyteen. Tämän jälkeen palasimme takaisin meren äärelle vielä muutamaksi tunniksi. Ennen kuin lähdimme katselemaan kenkäkauppoja, vedimme vielä ensimmäiset caipirinhat täällä - laskevan auringon alla varpaat survottuna rantahiekkaan, joka muuten tuntuu enemmän jauholta kuin sannalta.
- comments