Päivän biisi: -Belllini- "Samba de Janeiro"

http://www.youtube.com/watch?v=Bx1iclqbNyM

"Rio ohoi! Mä lähdin banaanilaivalla pois. Sinua katsomaan, sinun naisiisi rakastumaan." -Neumann-

Tiedättekö sen tunteen, kun mystiset liukuovet aukeaa nenän edessä ja vastaan hyökkää lämmin ja kostea trooppinen lehmänhenkäys, jonka seurauksena pipo lentää päästä, toppatakki tippuu lattialle, farkut vaihtuu shortseihin ja sukat pyörii jaloista. This is Rio de Janeiro, welcome!

Meitsi saapu mestoille klo 9 aamulla pohjoisessa sijaitsevalle Rion kansainväliselle lentokentälle. Kaupunki on niin järkyttävän kokonen, et asiasta tietämättömille voiskin aluksi valasta kuuluisan kaupunkin asemakaavaa, jotta pysyy paremmin mukana. Aivan Rion eteläosassa sijaitsee maailmankuulut biitsit Copacabana ja Ipanema. Siitä hieman pohjoiseen löytyy lisää rantoja ja Botafogon ja Flamengon kaupunginosat, joiden lähihuudeilla on myös Rion kuuluisin partyalue Lapa. Hieman pohjoisemmasta sen sijaan löytyy kaupungin virallinen keskusta, jossa excelsedät tahkoaa dollareita. Sinne meillä tuskin on mitään asiaa, koska alue koostuu lähinnä korkeista rakennuksista, virastoista ja muusta sliipatusta skeidasta, joka ei ketään kiinnosta. Rion kaksi tunnetuinta maamerkkiä on rannan läheisyydessä kohoava sokeritoppavuori ja Corcovadossa kaupungin yläpuolelle kohoavan kukkulan huipulla tiiraileva, elokuvista tuttu, Kristus-patsas. Lisäksi tonteilta löytyy pitkälti toistasataa paikallista ghettoa, favelaa, joten näillä eväillä oli liikenteeseen lähdettävä.

Ytimeen selvittyäni tuli kivana yllätyksenä, et myös frendini ET, Kari ja Mika-el-Kikuli tuli myös samana päivänä mestoille. Sen sijaan yhtä kivana yllätyksenä ei tullut se, et kaikki muutkin gigolot etsi kattoa pään päälle samaan aikaan. Lopulta 4 tunnin etsinnän jälkeen löydettiin näppärä 16 hengen dormi tukikohdaksi ja oli aika ruveta tekemään suunnitelmia. Jätkillä oli enää 1,5 viikkoa Etelä-Amerikan turneeta jäljellä, joten tarkotus oli noudattaa kovaa kolmen peen taktiikka: partyja, piitsiä ja perkeleen hauskaa!

Sääjumala Claudio päätti kuitenkin aluksi sotkea poikain suunnitelmia, koska muutama päivä vierähti aikamoisessa pilvessä. Toisaalta caipirinhaa voi onneksi nauttia myös huonolla kelillä, joten nestehukka ei päässy iskemään. Muutaman päivän jumittelun jälkeen oli aikaa vaihtaa paristot joka mieheen ja ruveta tekemään jotain. Paikallisbussilla Corcovadoon ja sieltä minivanilla 700 m korkean kukkulan huipulle tuijottamaan Cristo Redentorin 38-metristä patsasta. Ja taas yksi risti seinälle, yksi elämän monista tuhansista suunnitelmista oli toteutettu. Rion kaupungin ja rannikon ylle avautuva näkymä on jotain niin käsittämätöntä, että punkerolollon lap dancekin jää kakkoseks. Ace Venturaa lainatakseni: B-E-A-utiful!

Seuraavana päivänä alko taivaskin näyttämään siltä, niinku Riossa pitää, joten vihdoin oli aika vallottaa the one and only: Copacabana. Muikunmäti polttaa varpaissa, samban rytmit sykkii kaukaisuudessa, pikkuromariot potkii nahkakuulaa ja neitokaiset juoksee baywatchia rannalla. Copacabana on ranta, jossa kaikki on kauniita. Copacabana on ranta, jossa kenenkään ei tarvi hävetä joulukiloja tai liikavarpaita. Nyt mä vihdoin myös ymmärrän mistä Stig Dogg aikanaan lauloi kappaleessa: pilluja, pyllyjä ja tissejä. On tää kova...

Nyt mä luulen, et on hyvä pitää tauko ja jatkaa tuijottelua. Palataanhan taas, kun pojat saa teltat purettua... :D

Next story: The most amazing street party in the world @Lapa