Päivän biisi: -Enya- "Adiemus"
http://www.youtube.com/watch?v=fWL8RdVJMVg

"Kerran Amazonin viidakossa hukkasin korkkiruuvini. Tämän johdosta jouduimme elämään päiväkausia pelkällä vedellä ja ruoalla"
-Manolito Rasileiro 01.03.2012-

Yksi koko reissun suurimmista unelmista oli matkustaa vesitse läpi koko Amazon-joen. Poikasesta asti, on meikäläistä kyseinen joki ja sen ympäröimä maailman suurin sademetsä kiehtonut. Kaikki ne keihäitään teroittelevat ihmissyöjäheimot ja loitsupäissään pajauttelevat poppamiehet. Kaikki ne puissa väijyvät jaguaarit ja oksissa mälväävät laiskiaiset. Kaikki ne kieleltään liukkaat liskot ja kivenkolossa huijaavat myrkkysammakot. Kaikki ne valtavat anacondat ja pinnan alla lymyilevät kaimaanit. Puhumattakaan kaiken maailman delfiineistä, manaateista, muurahaiskarhuista, hämähäkeistä, apinoista, erilaisista jyrsijöistä, sekä tuhansista eri kala- ja lintulajeista, jotka tätä luontoäidin aarrearkkua asuttavat. Siinä vaan on aina ollut jotain taikaa.

Kaksi kertaa Intian kokoinen sademetsäläntti ulottuu yhteensä 8 eri maan alueelle ja peittää alleen lähes koko pohjoisen Etelä-Amerikan. Joki toimii elintärkeänä ihmisten ja tavaroiden kuljetusreittinä alueen asukkaille ja vaikka Amazonian asukastiheys on Mongoliaakin pienempi(se on jo vähän se!), löytyy tonteilta muutama isompikin kaupunki. Näistä viidakon keskeltä löytyvä Manaus ja Atlantin rannalla Amazonin jokisuistossa sijaitseva Belem ovat tärkeimmät hubit kaikille reissaajille. Näin ollen meidän joukkueen taktiikka oli sulautua Belemiin ja hypätä siellä jokilaivaan, joka kuljettaisi meidät 5-6 päivässä Manaukseen viettämään ansaittua välistoppia ennen veneilyn jatkoa.

Parin päivän etsinnän jälkeen satamasta löytyi Santarem-niminen, n. 30-metrinen jokialus, jonka kyytiin me hypättiin. Hommahan toimii täällä siten, että alukset on kolmikerroksisia, joista alin kansi on tarkoitettu rahtikäyttöön, keskimmäinen riippumattomatkustajille ja ylin yleiseen hengailuun. Ja KYLLÄ, näissä laivoissa todella nukutaan riippumatoissa. Katto on täynnä koukkuja, joista voi valita mieluisimman spotin. Mitä lähemmäksi lähtöä tullaan, sitä tiiviimmäksi tunnelma riippumattokerroksessa käy. Laivoista löytyy myös muutamia sängyllisiä hyttejä, mutta moiseen hifistelyyn ei meillä ollut varaa/mielenkiintoa. Varsinkin, kun meille löytyi loistavat reunapaikat, joista voi suoraan hammockista tiirailla tiheän viidakon uumeniin. Siispä ettepäin sano Atte potalla ja hyppäs veneeseen.

Amazonilla matkaileville tiedoksi: laivalla ei ole paljoa tekemistä. Toisaalta se on juuri koko tripin hienous. Se on ylipäätänsä koko tämän reppumatkailuskenen hienous. Olla kerrankin sellasessa tilanteessa, ettei tarvi tehdä mitään, vaan voi vaan olla möllöttää. Päivisin aikaa tapettiin espanjan opiskelujen parissa, kirjoja lueskellessa, musaa kuunnellessa ja viidakkoa tuijotellessa. Iltaisin oli hyvää aikaa naukkailla olutta yläkannen snackbaarissa ja tutustua kanssamatkustajiin. Meidän onneksi samaan botskiin osui myös englantia puhuvia reissaajia eri puolilta palloa, joten tarinoitavaa riitti. Vihdoin oli myös kasassa kunnon porukka, joiden kanssa hakata Malesiasta aikanaan ostamiani, sigamageen ja yberihqun Hannah Montanan kuvilla varustettuja, UNO-kortteja.

Niin tarunhohtoiselta kuin Amazon kuulostaakin, on tähän väliin pakko rikkoa hieman illuusiota. Tämä meidän tekemä jokimatka ei suinkaan ole Discovery Channel -tyylinen kanoottiseikkailu pitkin rämeitä, jossa kahlataan vyötäröä myöten suossa etsimässä anacondia. Täytyy muistaa, että Amazon on järkyttävän kokoinen joki, joka kuljettaa vettä yhtä paljon, kun maailman kahdeksan seuraavaksi suurinta jokea yhteensä. Laivan reitti kulkeekin suurilta osin pääreittejä pitkin. Meidän onneksi botski kulki pääasiassa joen reunoja pitkin, joten villieläinten live-esiintyminen ei ollut suinkaan mahdotonta. Osa kiikareilla varustautuneista kanssamatkustajista väitti spotanneensa mm. laiskiaisia ja kaimaaneja. Itselle ei paljaaseen silmään juuri vesipuhveleita, delfiinejä ja erinäisiä lintuja kummempaa alkumatkalla tarttunut.

Eläinten sijaan voi laivan kannelta seurailla myös Amazonian ihmisten elämää, joka on vähintään yhtä mielenkiintoista katseltavaa. Tasaisin väliajoin pusikoiden väleistä paljastui pieniä kyliä, jossa ihmiset elelee normaalia arkea joen uumenissa. Vielä rankempaa on nähdä yksittäisiä veden päälle rakennettuja hökkelitaloja keskellä sademetsää kaukana lähimmästä kylästä. Siinä vaiheessa ei voi Suomi-pojke kuin ihmetellä ja kuvitella villissä mielikuvissaan, minkälaista elämä keskellä Amazoniaa olisi. Alkumatkan aikana vettä tuli reippaasti, mutta lopulta saatiin illan ohjelmistoon myös kunnon Amazonian auringonlasku. Auringon värjätessä ympärille levittäytyneen sademetsän punertavan oranssiksi, oli momento muy perfecto korkata Recifen cachaca-tehtaalta poistamamme 5-vuotias tammisen harteikas, mutta silkkisen pehmeä sokeriruokoviuna ja vaipua talviunille.

6 päivää Belemistä lähdön jälkeen kaukaisuudessa hälvenevän sumun seassa rupesi vihdoin häämöttämään Manauksen kaupunkimaisema. Tuo 2 miljoonan asukkaan viidakkometropoli oli hyvä paikka huilia hetki ennen matkan jatkoa. Manauksen edustalta löyty muuten jälleen yksi monista flipanneen luontoäidin ihmeistä. Kaupungin edustalla nimittäin yhdistyy kaksi Amazonin pääjoista Rio Negro ja Rio Salimoes. Rio Negrossa virtaa pohjoisesta tuleva tummanpuhuva coca-colan värinen vesi kun taas Salimoeksen etelästä virtaava vesi muistuttaa väriltään enemmän perinteistä maitokahvia. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, ettei jokien vedet kaikkien logiikan lakien vastaisesti sekoitu keskenään kohdatessaan, vaan ne jatkavat menoaan muodostaen joen keskelle selkeän rajan. Asian ymmärtää parhaiten avaamalla googlen kuvahaun tai odottamalla, että allekirjoittanut saa joskus julkaistua huimaavaa kuvamateriaalia.

Päivät Manauksessa kului lopulta pitkälti lepäillessä, kaupungin hekumalliseen street marketiin tutustuessa ja laivalle tapaamiemme jenkkivahvistusten Simonin ja Chrisin kanssa hengaillessa. Osa porukasta kärsi trooppisesta flunssasta, joten kauan odotettu viidakon yöelämä jäi lopulta katsastamatta. Nyt on aika taas hypätä veneeseen ja jatkaa kellumista. Seuraava pysäkki on viikon kuluttua Brasilian ja Perun rajalla Tabatingassa, joten palataan blogin merkeissä todennäköisesti seuraavan kerran Perun viidakoista tiukasta shamaanien puristuksesta. Hiio hei!

"Big adventure calls, all you need is big balls-coconuts baby!"
-Reckless Love-