-Päivän biisi: -Puppa J- "Maailmankansalainen"

http://www.youtube.com/watch?v=FwK-n_YmSBg

"Nyt myö ollaa sellases paikas, et meit ei löyä kukaa!" -Rampe-

Ja niin todella ollaakii! Paikka on Jericoacoara ja sijainti kaukana keskellä ei mitään.

Olindan härdellistä toivuttua matka jatkui rannikkoa pitkin pohjoiseen Praia de Pipalle. Pipa on pienimuotoinen turistikeskittymä, joka muodostuu yhdeksästä rannasta ja pienestä keskustasta täynnä rafloja, baareja, "I love Pipa" -paitakauppoja ja muuta krääsää. Jokaisella rantsulla on myös ns. omat juttunsa. Pääranta on oivallinen itsensä grillaamiseen ja yleiseen hedonismiin. Pari viereistä on loistavia surffirantoja ja yksi on tarkoitettu uimiseen ja delfiinispottailuun. Kauempaa löytyvillä autioilla rannoilla voi käydä irtautumassa kaikesta olevaisuudesta, hyppimässä kyykkyhyppyjä tai vaikka hautaamassa arkullisen anoppeja.

Mulla oli aika jatkaa lupaavan epävarmasti alkanutta wannabesurffarin uraa. Nyt oli myös korkea aika saada Kimmo laudan päälle paukuttelemaan henkseleitä ja katsomaan maailmaa aallonharjalta. Yhden päivän chillailun jälkeen lähettiin yhden italiaanon ja parin perusvahvan kanukin kanssa klo 7.30 aamusurffille 3 km päässä olevalle Mineiro-rannalle. Syy noinkin aikaseen lähtöön oli nousuvesi, jonka liikkeitä joutuu seurailemaan metsästettäessä täydellisiä aaltoja. Perillä tosin selvisi, että aallot oli tällä kertaa vähän liiankin täydellisiä meidän öljystä kiiltäville eteläeurooppalaistyyppisille sutenöörin vartaloille. Toisin sanoen, parimetriset kuohupäät oli vähän liikaa meidän lastenallasosastolle. Pyöritys oli aikamoista, mutta lopulta sieltä muutama nätti weivikin poimittiin. Ja KYLLÄ, se aallolla ratsastamisen fiilis oli edelleen aivan yhtä huikeeta, kun viime talvena Indonesiassa. OMG, I love this sport! Päivä huipentui muutamaan viihteenkipeään delfiiniin, jotka tuli vierelle todistamaan meidän aaltomankelia. Naurava delfiini=paras delfiini!

Pipalta trippi jatkui rannikkoa pitkin Natalin kautta Fortalezaan, jossa aateltiin tsuumailla pari päivää 3,3 miljoonan asukin rantakaupunkia. Kyseinen kaupunki on yksi vuoden 2014 jalkapallon MM-kisakaupungeista, mistä johtuen kaupunki tuntui olevan yhtä suurta rakennustyömaata. Pitkälti keskeneräisyydestään johtuen Fortaleza osoittautui lopulta melko tylsäksi suurkaupungiksi, joten oli hyvä hetki siirtyä kohti yhtä suurinta brassien kohokohtaa, Jericoacoaraa. Tuttavien kesken Jeri, on karujen aavikkomaisemien ja valtavien, jopa 100 m korkeiden hiekkadyynien ympäröimä 3000 asukkaan kylävihulainen. Itseasiassa Jeri muistuttaa enemmän Tarzan-leffoista tuttua palmujen ympäröimää keidasta, kuin kylää. Tämä "keidas" on n. 500m pitkä, muutamasta hiekkatiestä muodostuva lungismin kotipesä, josta lähimpään kaupunkiin on matkaa vajaan tunnin ajomatka. Keitaalle tyypillisesti nestettä on tarjolla runsaasti ja mikä tärkeintä, ympäri vuorokauden. Lisäksi paikka on tunnettu runsaista vesiaktiviteeteista. Täällä voi harrastaa niin wind-, kite- kuin normisurffiakin. Kaiken kruununa meille löytyi leppoisa riippumattojen täyttämä majatalo, joten paikka oli mitä täydellisin asettua hetkeksi aloilleen.

Jericoacoara on tunnettu Etelä-Amerikan parhaimmistoon kuuluvista auringonlaskuista ja se on myös yksi maailman harvoista paikoista, missä voi todistaa "Emerald sunsetin". Tämä mystinen luonnonilmiö tarkoittaa suomen kielellä muutaman sekunnin sadasosan kestävää vihreää välähdystä, sillä hetkellä, kun "arsi" laskeutuu taivaanrannan taa. Tämän johdosta jokailtaiseksi perinteeksi muodostui viereisen hiekkadyynin päälle kiipeäminen ja auringonlaskun aneeminen tuijottaminen. Päivät sen sijaan sujahti pitkälti surffaillessa ja viimesyksyistä perkeleellistä univelkaa riippumatossa paikkaillessa.

Meidän alkuperäinen suunnitelma oli leiriytyä Jericoacoarassa 6-7 päivää, mutta parin päivän hangoutin jälkeen meille selvisi, et myös täällä juhlitaan karnevaaleja samaan aikaan, kun suuressa osassa Brasiliaa. Tästä johtuen päätettiin pidentää leilin täyttöä muutamalla päivällä ja katsastella hetki kaikesta sivistyksestä irtautunutta karnevaalimeininkiä. Tässä vaiheessa todettakoon, että Jerin kaltaisessa, Kouvolan kävelykadun kokoisessa, mutta jos mahdollista, sitäkin värikkäämmässä paikassa karnevaalit ei ole ihan Olindan, Rio de Janeiron tai Salvadorin luokkaa. Mutta, koska me ollaan aina kannatettu Kimmon kanssa pientä ja söpöä, sopi paikka täydellisesti meille.

Seuraavassa esimerkkipäivä Jericoacoarasta Atlantin kaukaiselta rannalta:

klo 9 wakey wakey, eggs and bacon

klo 10-13 surffii, surffii ja viel kerran surffii

klo 14 lounaaksi brasilialaisten rakastama riisi-papu-spagetti-liha-maniokki-kasvis-hässäkkä

klo 15-15.05 itsensä katselua peilistä ja hokemista: "ootsä saatana lihonu?"

klo 15.08 lihomisesta masentuneena välipalaksi paikallinen rasvapasteija

klo 18 auringonlaskun tuijotus hiekkadyynin päältä

klo 19-23 caipirinhaa, biljardia ja "muka hauskoja" juttuja hostellilla

klo 24-05 forroa, capoeiraa ja muita notkeutta ja rytmitajua vaativia yöbailuja

Nyt varmaan joku teistä neljästä tämän blogin lukijasta miettii, et mitä ihmeen forroa tai capoeiraa? Noh, forrosta ei sen enempää, ku et se on Pohjois-Brasilian kansallistanssi, jolla varmasti saa piparia... Meidän taidot ei riittäny joulutunnelmiin, mut tämä vaan tiedoksi kaikille sokkelin kivittäjille, jotka tästä maailmankolkasta haaveilee matkakohteena. Capoeira sen sijaan on brasilialainen leikittelylaji, jossa seksikkäästi yhdistetään tanssia ja itämaisia taistelulajeja. Kyseessä siitä erikoinen "taistelulaji", että siinä ei ole tarkoitus satuttaa tai edes osua vastapuoleen soturiin. Toisin sanoen vähän sama, kun menis Lahdessa Jonen grillille, eikä tilais lihamukia. Joka tapauksessa Jerin rannalla järjestettiin joka ilta auringonlaskun aikaan capoeirarinki, jossa tätä taiteen alalajia pääsi todistamaan.

Päivät lensi siivillä, elämä oli huoletonta ja paljo uusia frendejä ympäri maailmaa tarttui taas matkaan. Lopulta oli aika kyynel silmäkulmassa sanoa hyvästit Jericoacoaralle ja valmistautua tulevaan. Homma jatkuu tästä siten, että me jatketaan lentokoneella Amazonin jokisuistolle Belemin kaupunkiin, jossa tehtävänä on löytää sopiva jokilaiva, jossa viettää seuraavat yli kaksi viikkoa. Tiedossa on venematka läpi koko suuren ja mahtavan Amazon-joen aina Peruun saakka. Palataanhan linjoille Manauksen kaupungista keskeltä Amazonian sademetsiä. Radiohiljaisuus alkakoon... Hakuna matata!!

T. Riippumaton riippumattomatkailija from riippumatto