Viimeisiä viedään

Tuntuuko ihan vähän oudolta että oon lähdössä huomenna Kingsford Smithiltä fiuuu lentoon? Kih kih. Heidin kanssa puhuttiin että pitää käydä ostamassa naamamaski etten tuu kipeemmäksi - eikä oikeesti ees sikainfluenssan takia, vaan sen pirun huonon lentokoneilmastoinnin jossa kuitenkin sama ilma kiertää ihan kiitettävästi, ja jos koneessa on jotain 300+ matkustajaa, niin salee jollakin on joku tauti mikä tarttuu muhun helposti, varsinkin nyt kun en itekään missään parhaimmassa 10-kunnossa ole. Flunssakorvatulehdusmikälie alkaa kuitenkin jo taittumaan, mutta niistettyä tulee vielä välillä. Säästänpä samalla siis muita matkustajia omaltakin taudilta. Sitäpaitsi, se on ihan yleistä täällä, tai ainakin Aasiaan/Aasiasta lentävillä, et on ne maskit. Ja oon aina halunnu pitää sellasta! :D

Maanantaina kävin Museum of Sydneyssä. Paikassa oli erittäin kiinnostava näyttely Sydneyn ratikka-ajoista, ja jopa tänne Rhodesin kulmille on ratikka kulkenut! Iso harmi, että moottoriajoneuvot tulivat ja jylläsivät ratikat suosion kiskoiltaan pois. Nykyäänhän Sydneyssä kulkee vain yksi ratikkareitti. Museosta löytyi vielä lisäksi pari oivaa tuliaista, toivottavasti kelpaavat niiden saajille :)
MoS:n jälkeen päätin käydä Museum of Contemporary Art'ssa, eli nykytaiteen museossa (http://www.mca.com.au/). MCA on siitä hassu paikka, että joka kerta mä sinne meen, ja joka kerta siellä mietin et mitä helevettiä mä täällä teen, koska mä en vaan tajua sitä taidetta. Paikassa oli mm. huone, missä oli huonekaluja ja astiat pöydässä jne, eli ihan oikean huoneen näköinen paikka, mutta huone oli täytetty erivärisillä täplillä, jotka hohtivat UV-valossa, mikä oli siis ainoa valo siinä huoneessa. Ok. Sori, en vaan ymmärrä. Oon ehkä vähän perinteisemmän taiteen ystävä, tai oikeastaan ymmärtäjä. Sinänsä se on jännä, koska pidän itteäni kuitenkin suht avoimena ja mielikuvituksellisena ihmisenä, niin silti en noista taiteen lajeista löydä "sitä jotain". Siihen mulla ei vaan riitä mielikuvitus, eli rajansa silläkin näköjään, eh. Tuo häiritsevä pilkkutarrahuone oli Yayoi Kusaman käsialaa. Oli sillä pari nättiä maalausta, mut .. en mä oikeen niistäkään löytänyt mitään.
Muhun ei myöskään iske "taideteos", missä on tolpan päällä avaamaton maalipurkki, tolpan vieressä tuoli missä pino paperia ja jokaisessa paperissa luki pieni selostus tästä taideteoksesta - "I see this as an unfinished painting" jne. Joo selkeestikin. Ja sillä sitten ansaitsee rahaa? Voi perkule oikeesti.

Mut joo, jos jotain kiinnostaa nykytaide niin toi on kyllä ehdoton paikka niille. Ja onhan tässä mullekin jotain kieroa, kuten sanoin, joka vuosi tuolla silti käyn. Kiinnostusta siis kyllä löytyy, ja ehkä toivoakin että sieltä löytäisin joskus jotain mitä ymmärtäisin, mutta toistaiseksi en oo vaan sitä vielä löytänyt. Taide on silti kiva asia, vaikkei sitä aina tajuaisikaan. Onpahan kerrottavaa muille? ;)

Maanantaina en muuten oikeen tehnyt mitään, kunhan kiertelin ympäri keskustaa jälleen kävellen, sekä hartiahieronnassa kävin jälleen, koska päätä rupesi hieman kivistämään. Ah rentoutta.

Tiistaina Heidillä oli viimeinen vapaa, ja lähdettiin ajamaan Nelson Bay'hin, joka on muutaman tunnin ajomatkan päässä Sydneyn pohjoispuolella. Kello oli puoli kahdeksan aamulla ja ruuhkaa ei ollut vielä oikein nimeksikään. Matkalla ihmettelimme, että onko jossain metsäpaloa, koska oli niin sankkaa savua välillä. Hetken mietimme, ja totesimme, ettei se olekaan savua, vaan pilviä. Vuoristossa kun oltiin, niin pilvet olivat suht alhaalla. Näky olikin tovin päästä aika upea, kun vuoria verhosi paksu, valkoinen pilvikerros. Snowy Mountains! :D

Nelson Bayssa ajettiin ihan kärkeen, mistä oli upeat näkymät (jälleen kerran) avomerelle. Paikan nimi oli Fingal Bay. Näköalapaikalla oli muitakin ihmisiä, osa kiikareiden kanssa - paikka oli oiva valaiden bongailulle! Pari kertaa sitten nähtiinkin jokin valas, suht kaukana tietenkin mutta silti :) Sain kuvankin valaan vesisuihkusta, joka näyttää pieneltä valkoselta pläntiltä vedessä, mutta visio, että sen kuitenkin on oikeasti tehnyt valas, helpottaa. Mielikuvituksella pääsee pitkälle! Sitäpaitsi, fiilistelin niiden puolesta, jotka olivat isolla veneellä ihan valaan läheisyydessä. Voi että niillä oli upeat näkymät varmasti!

Fiilisteltiin aika tovi paikassa, koska kauniiden näkymien lisäksi siellä oli myös ihan mielettömän kuuma! Tai no, lämmin, sanoisi ainakin Heidi. En mäkään kyllä hikoillut niinkuin Dubaissa, vaan nautin lämmöstä. Okei, siellä oli lämmin. Ihana kesäfiilis! Istuskeltiin rantakivillä ja katseltiin meren laineilua. Taivas oli sininen, tuuli puhalsi lempeästi, maassa oli tuhansia simpukoita, pari hyttystä ehti imeä musta verta, rannalla näkyi ihmisiä ja aallot olivat upeita.

Takaisin etelään päin ajaessa tultiin upeaa rantareittiä, ja nähtiin taas paljon kansallispuistoa sekä pikkukyliä. Pysähdyttiin paikassa nimeltä Entrance, missä on joka päivä Pelican Feeding, eli pelikaanien syöttämistä. Katseltiin kun linnuille heitettiin kaloja, ja ne oikeesti näytti vaan jotenkin koomisilta. En osaa selittää, mutta ehkä kuvista sitten ilmenee (laitan niitä illalla, koska tullut taas tovi oltua lataamatta kuvia joten niissä menee, ja pian oon lähdössä kaupunkille vielä käppäilemään).

Ah pakko mainita kyllä jostain helmestä asiasta, mitä tuli pohjoisen matkalla huomattua - ÄLYKKÄÄT BUSSIPYSÄKIT! Siis mitä ihmettä, joku on keksinyt oikeasti, että sen bussipysäkin penkin/katoksen voi laittaa niin, että siinä istuessa katse osoittaa tielle päin, siihen suuntaan mistä se bussi on tulossa! Mikä mieletön oivallus! Oikeesti! Ei tarvi koko aikaa kurotella niska vinossa oikealle että "milloinkohan se bussi tulee ettei aja ohi" jne. Siinä voi vaan istua ja kattella tielle, eikä salee missaa bussia ainakaan siks että istuis piilossa. Hurraa tuollekin älynväläykselle, mihin ei edes tarvittu sitä penaalin terävintä kynää (HAHAA sainpas sanottua tuonkin vertauksen! :D nyt naureskelen täällä itekseni sille, hyvin menee).

Kun päästiin takaisin Sydneyyn, ajettiin suoraan Rocksiin - syynä valofestari, joka alkoi tiistaina, nimeltään Vivid. http://vividsydney.com/ hmm onhan siellä muutakin nähtävää, mutta valot olivat levitelty pitkin Rocksia ja Circular Quay'ta, joten se oli ilmainen. Voi että kun oli kaunista! Oopperatalo loisti eri väreissä, ja MCA oli myös saanut uuden ulkonäön - vaihtelevan julkisivun! Kuvista näkee nekin sitten :)

Kotiin päästyä oltii niin väsyneitä, ettei oikeen jaksettu ees ruokaa tehdä. Heidi kai yritti jotain munakkaan tyylistä vääntää, mä söin vaan kurkkua Arlan fetakuutioiden kera. Gourmet-ateriointia selkeesti.

Keskiviikkonakin oli jälleen aikainen herätys, sillä lähdin Jenolan Caveseille. Heidi heitti mut Strathfieldiin, missä juna Katoombaan pysähtyisi. Lippu maksoi menopaluuna 22 dollaria, ja matka Katoombaan kesti parisen tuntia. Sain jopa hieman nukuttuakin, tunnin verran. Onneksi laitoin kellon herättämään, muuten oisin todennäköisesti nukkunut ohi pysäkin.

Perillä satoi vettä, mutta ei se pahemmin haitannut, ei mua sokerista oo tehty ja vaatteita oli tarpeeksi. Sitäpaitsi, katoksia on olemassa. Kävin The Trolley Shoppessa, jossa myytiin reissuja Jenolanille, mihin kuului bussikuljetus sekä 1 tai 2 opastettua luolakierrosta. Yhdellä kierroksella se maksoi 75 dollaria, kahdella 88. Tietenkin sitten otin sen kaksi kierrosta sisältävän. Bussi lähti 9:45, kun oltiin saavuttu 9:25 Katoombaan. Jenolanille oli noin reilun tunnin ajomatka. Tie on jälleen mutkittelevaa ja ylös ja alas menevää, mutta siihen oon jo tottunut. Acustrapit olivat silti mukana, ettei pahoinvointi yllättäisi, nyt kun en päässyt kuitenkaan etupenkille istumaan.

Bussikuski oli Jeff tai Geoff tms, ja erittäin mukava mies. Hieman ehkä nauratti, kun hän tuli sanomaan mulle "G'day", niin jotenkin vaan automaattisesti vastasin hänelle takaisin "G'day", ja kuulostin oudolta omaan korvaani. Meitä oli bussissa noin parikymmentä; minä, aasialaisia ja italialaispariskunta. Mulla on aina ollut italialaisista mielikuva, että he ovat röyhkeitä ja itsekkäitä, ja anteeksi nyt vain mutta mielikuva ei parantunut vieläkään. Pariskunta ei osannut sanaakaan englantia, joka ihmetytti hieman.. Jos lähtee matkalle maahan, missä ei italiaa puhuta, niin miksi ei voisi opetella sanomaan edes THANK YOU tai vaikka kantamaan mukana sitä sanakirjaa mistä voisi sitten vaikka näyttää sanoja jos ei sitten itse osaa vaikka lukea tms? Ainoa sana mitä nainen puhui mulle, oli "Roma" kun yritin kysellä että mistä ovat kotoisin (kyselin ties millä tavoin, kunnes sanoin "espaania?" jonka hän sitten tajusi. Totesin perään vielä "aa, itaalia"). Mies vasta olikin ärsyttävä, selkeästikin osasi viheltää. Hänen piti joka välissä viheltää, joko pieni "fiuu"-vihellys, tai sitten linnun sirpitystä muistuttava vihellys. Muutkin kierroksella alkoivat kyllästyä, mutta aasialaiseen tapaansa he naurahtelivat hieman väkinäisen kuuloisesti.

Matkalla Jenolanille näkyi taas siis paljon vuoria, ja niiden välissä laaksoja, joissa pieniä kyliä, maatiloja, laidunta.. Pilvet olivat myös alhaalla ja näkymät olivat taiteelliset. Niin upeat maisemat! Kuin jostain elokuvasta tai satumaisesta valokuvasta.

Paikan päälle päästyämme ensimmäinen kierros alkoi melkein heti, joka oli Lucas Cave. Kierroksella oli hurjasti ihmisiä, mukaanlukien italialaiset (siellä oli myös pari Tasmaniasta kotoisin olevaa lasta, joista luulin siis ensin että he viheltelivät, ennenkuin paljastui että se olikin se miehenretale). Lucas Cave sisälsi noin 900 porrasaskelmaa, alkuun nousimme paljon, mutta sitten oli ihan helppoa. Liikunnallisesti rajottuneille luola ei siis oikein sovellu. Luolassa oli paljon kalkkikiveä, sekä muita mineraaleja ja kivimuodostumia (joita ikäväkseni en muista tarkalleen, koska välillä munkaan englanti ei oikein riitä noihin kivi- ja kalkkilajeihin yms). Näky oli upea, ja ehdottomasti kyllä näkemisen arvoinen. Lucas Cavessa järjestetään myös mm. konsertteja, koska paikassa on loistava akustiikka. Paikassa on myös pari kertaa kuukaudessa häät, joten vink vink jos joku haluaa upeissa puitteissa mennä naimisiin. Luolaan mahtuu noin 80 vierasta, joten ei edes mitään minihäitä tarvitsisi pitää (toki sitten kaikkien vieraiden saaminen paikalle on eri asia, eh). Oli se upean näköinen, ai että. Opas soitti meille myös pienen pätkän jotain sinfoniaa, vain kuullaksemme todisteen akustiikasta. Mun hyväksynnän sai heti!

Luolakierros kesti 1,5 tuntia, jonka jälkeen oli puolen tunnin odotus ja seuraava kierros alkoi, Orient Cave. Orient Cavessa oli enemmänkin kristalleja, ja paikka oli kyllä mielettömämpi kuin Lucas Cave. Kierroksella oli lisäksi vain vajaa 20 ihmistä, joten ryhmä oli suht pieni ja pääsimme siten kyselemään paljon sekä saamaan hieman intensiivisemmän kuvauksen. Kivifriikkinä olin tietysti ihan fiiliksissä koko reissusta, mutta Orient Cave oli vain ihan mieletön. Kuvat, mitä otin, ei kyllä kerro puoliakaan - paikka pitäisi nähdä itse omin silmin.

Jenolan Caves on siis ehdoton paikka, missä täytyy käydä, jos tulee Sydneyn kulmille! Onhan tässäkin siis mielipiteitä ja kaikkia ei kiinnosta kivimuodostelmat ja luolat ja mineraalit niin kuin toisia, mutta paikan historiakn on niin mielenkiintoinen, ja tieto siitä, että luolat ovat miljoonia vuosia vanhoja, on häkellyttävää.

Oltiin takaisin Katoombassa hieman yli viisi, ja juna takaisin lähti 5:25 pm. Ehdin just sopivasti käydä ostamassa eräästä hippiliikkeestä ittelleni hieman tuliaisia (:D), bottle shopista jälleen kerran yhden punaviinin (pitihän sitä nyt paikallista viiniäkin ostaa!) ja kahvilasta take away chai latten. Pliis sanokaa että Suomessakin saa kahviloista Chai Lattea!? Saahan?!

Junassa tuli taas tarkastajat, ja jotkut ihmeen junapoliisitkin tai mitkä lie (pyssyt ja kaikki niiltä löytyi). Näytin lippuni ja jatkoin pilkkimistä. Olin ottanut kengät pois jalasta, että saisin jalat vastakkaiselle penkille (täällä on junissa sellaiset tuolit, että niiden suuntaa saa helposti vaihtaa mielensä mukaiseksi). Yhtäkkiä heräsin horroksesta kovaan ääneen kun poliisi sanoi että "Feet off seats please". No voi piru, luulin että niitä sais ees pitää kun ei oo kenkiä jalassa. Penkillä oli muutenkin valmiiks joku jo tussilla piirrellyt. Mur.
Noista tarkastajista ja poliiseista tuli mieleen, Ausseissa on hassu laki. Tarkastajat/poliisit eivät saa junassa esim herätellä ihmistä koskettaen, vaan he joutuvat vaikka penkkiä taputtamaan tai ravistamaan - "if you touch them, they can sue you of an assault". En oikein tiedä, mikä olis assaultille paras suomennos. Sama koskee, jos joku murtautuu toisen kotiin ja talon omistaja on paikalla - jos hyökkäät murtovarkaan päälle, hän voi nostaa syytteen päällekarkauksesta, vaikka olisikin ollut ryöstämässä toisen kotia. Ainoa siis, mitä tuossa ryöstötilanteessakin voi tehdä, on soittaa poliisille ja kattoa vierestä kun toinen ryöstää kotia :D Eri asia siis on, jos oma henki on uhattuna tai murtovaras käy päälle, mutta muuten.. Siinäs kattelet kun pöytähopeat kannetaan ulos :D Muuten kyllä aussit ihmetelleet sitten Suomen lakeja, mm että talousrikoksista saa kovemman tuomion kuin raiskauksesta jne.

Jäin Parramattassa jo pois, mistä kävelin Temasekiin, eli siihen malesialais/singaporelaisravintolaan. Treffattiin Heidin kanssa siellä, syötiin sambal chickeniä ja vihanneksia. Juu, kana oli tulista, mutta ei niin tulista kuin Heidin kokkaama :D

Eilen nukuin vahingossa oudon pitkään. Heräsin ensin kahdeksan maissa, ja yhtäkkiä heräsinkin uudelleen ja kello oli kymmenen! Ihmettelin sitä, kunnes huomasin herääväni kolmannen kerran ja kello oli varttia vaille 11. Oho? Pakotin itteni sitten nopeasti ylös, etten enempää nukkuisi ja päästäisi päivää valumaan hukkaan.

Kävin shoppailemassa ja kaunistautumassa. Keskustaan matkalla mentäessä pysähdyin Newtownissa tsekkaamassa liikkeet (niinkuin Heidi sanoi mun hehkuttaessa paikkaa; "no ehkä sulle ihan kivoja liikkeitä, mulle ehkä vähän liian ...... hippejä.") ja löysin kauan etsimäni korun alahuuleen (se on vähän hassun muotoinen, ja oikein missään ei oo niitä ollut sitten), kivan paidan ja -ah- hennajauhetta! Eli pääsen ite väsäilemään hennatatskoja, vaikka ensin olin aatellut että täällä meen johkin laitattamaan mutta nyt ei sitten tarvitsekaan, ja saan itse tehdä moiset. Jei ^__^

Newtownista hyppäsin junaan ja kurvailin Town Hallille. Town hall on hyvä paikka jäädä aina junasta pois, sieltä voi sitten kävellä kaikkialle koska se on kaiken keskellä. Chinatowniin lyhyt matka, Darling Harbouriin lyhyt matka, Circular Quaylle lyhyt matka... Ja kävely on kivaa.
Shoppailin hieman lisää, jonka jälkeen menin kynsipaikkaani ottamaan manikyyrin ja pedikyyrin. Pitäähän sitä nyt kynnet olla nättinä, kun palaa kotiin jossa pääsee pitämään läpsykenkiä, ja muutenkin! Alkoi edellinen manikyyri jo rapisemaan pois. Nyt näytän taas edes jotenkin siistiltä. Voi piru, miks Suomessa pitää olla kauneudenhoito niin kallista? :( Toki sekin on vaan kiinni itsestään, eli kuinka paljon raaskii siihen laittaa rahaa, tai viitsii panostaa ulkonäköönsä, mutta jotenkin vaan.. No, niin. Ei mulla kyllä ole Suomessa varaa käydä joka toinen viikko manikyyrissä ja pedikyyrissä plus joka viikko hieronnassa. Juuei.

Heidin kanssa päätettiin sitten mennä vielä keilailemaan, ja hauskaa oli jälleen, pienen tökkimisen jälkeen. Pari kierrosta meni mullakin ilman yhdenkään keilan kaatumista. Oho?
Torstaisin oli joku ihme päivä, ja yks peli per hlö maksoi 8 dollaria. Otettiin siis 2 kierrosta, ja hinnaksi tuli 32 dollaria. Paikka muuttui myös hohtokeilaukseksi kuudelta, ja musiikki raikasi. Ihmisiäkin oli suht paljon liikenteessä. Täällähän on torstaisin se late night shopping day, ja muutenkin täällä on torstai se ihmisten pikkulauantai. Keskiviikkoisin ei ole oikein elämää, mutta torstaisin baarit ovat ihmisiä täynnä ja perheet ovat ulkona sekä elokuvateatterit ja keilahallit yms täyttyvät ihmisistä. Hassu ilmiö.

Colesin kautta kotiin, kokattiin riisiä ja jättikatkarapuja. Laitoin Heidin maustamisen muistaen sambalia 2 teelusikallista, ja varmaan 7 valkosipulin kynttä. Tuli todettua, että jos/kun Heidi tekee yksin jättikatkarapuja ja haluaa sambalia sekaan, hän laittaa ensi kerralla suhteessa ½ tl sambalia 300g katkarapuja. Jopa 2 tl oli suht paljon! Kyllähän noita pystyi nyt vielä syömään, mutta tahna poistaa suht tehokkaasti valkosipulin maun. Harmi sinänsä, mutta kokeilemallahan oppii. Naurattaa ehkä vieläkin se 1/3 purkillista. :D

Tänään lähden siis vielä viimeisille ostoksille, ja ehkä käyn Imaxissa katsomassa vielä yhden elokuvan (riippuu aikatauluista onko näytöstä sopivaan aikaan). Illalla käydään Dhb:ssa syömässä malesialaisessa ravintolassa, mikä on mun yks suosikeista ja jossa ei oo tullut vielä tällä reissulla käytyä. Nimeä en muista, mutta tänään sen sitten näki että mikä paikka oli nimeltään. Luvassa siis ainakin riisiä puikoilla syötynä. Ehkä joutuu myös jättikatkarapuja vielä syömään, kun ovat vielä tuoreita ja hyvin tehtyjä. Sunnuntaina koittaa arki, yh.
Huomenna ehkä vuorossa vain Olympipuistossa käppäilyä ja pakkaamista.

ÄÄÄ onko pakko tulla kotiin? Onhan siinä kyllä hyvätkin puolensa - lennän lämmöstä lämpöön. Paras olis että ne kesäsäät pysyis pitempäänkin kuin sunnuntain ja maanantain! Täällä kuitenkin syksy kolkuttelee jo kovasti ovella, ja vaikka kuinka oon nauttinut siitä, että saan kävellessä potkia kauniita, isoja vaahteranlehtiä, niin pian täällä ei niitä lehtiäkään ole ja sateet ja kylmyys valtaa Sydneyn kadut. Vielä toistaiseksi täällä on kuitenkin ollut kaunis syksynalku, ja sitä on ollut ilo seurata.

Nyt hieman aamupalaa ja sitten suuntana keskusta. Palkka/lomarahatkin oli mukavasti tulleet, joten voi vielä nostaa hieman rahaa ja sunnuntaina sitten maksellakin MC-laskua pois kun pääsee kotiin :D

Kuvia sitten illalla siis, eli Suomen iltapäivällä. Tai no, kattokaa illalla sit niin ovat ainakin näkyvillä.

Me nähään ihan pian hei! ^______^