Viikko jälleen vierähtänyt, enkä ole löytänyt aikaa keskittyä kirjoittamiseen. Nyt ajattelin sitä hieman löytää.
Maanantai oli totaalisen laiska päivä. Heräsin seitsemän maissa, menin takaisin nukkumaan kymmeneltä ja nukuin kahteen saakka. Olin vain yksinkertaisesti erittäin väsynyt, ja ajattelin että ei mun joka päivä tarvi nähdä tai tehdä jotain, loma ei mene pilalle yhden päivän kotona istumisen takia. Jossain vaiheessa käppäilin vain Rhodesin kauppakeskuksessa käymään, ostamassa jättikatkarapuja koska oltiin sovittu että teen safkan. Löysin sunnuntaina fish marketseilta chilipastaa, joten sitä piti sitten testata chili-valkosipuli-katkarapukepakoita. Eli siis tuikkasin marinoidut ravut tikkuihin :D Sanoinkin Heidille, et lopetan kokkaamisen jos ruoka epäonnistuu (raakoina näyttivät erittäin hyviltä, joten jos oisin ne jotenkin pilannut niin omassa pienessä mielessäni kokin maine olisi ollut mennyttä). No, eipä tarvi lopettaa, oon yhä loistokokki.

Tiistaina kävin Australian Museumissa. Museo on ihan Hyde Parkin vieressä, keskustassa. Sieltä löytyy vähän kaikkea mitä Australiasta nyt löytyykään - mineraaleja, lintuja, öttiäisiä.. Vaihtuvina näyttelyinä oli tällä kertaa dinosaurukset (hello nightmares!) ja ilmastonmuutos. Ilmastonmuutosnäyttely oli erittäin mielenkiintoinen, sinne oli rakennettu pari huonetta, missä toisessa selitettiin että miten käy jos emme tee jotain, ja miten käy jos teemme.

Museossa vierähti muutama tunti, jonka jälkeen vielä ihastelin puistoa, katselin kun ihmiset pelasivat shakkia, ja sitten lähdin takaisin Rhodesiin. Heidi lähti ajoissa töistä, ja lähdimme sitten keilaamaan North Strathfieldiin, mikä on ihan Rhodesin lähellä. Täällä keilahalleissa on se kätevä, että hintaan kuuluu 2 pelikierrosta, eikä hinnoittelu ole esim tuntien mukaan. Paljon kivempaa! Mä voitin ensimmäisen kierroksen hienosti, Heidi voitti toisen. Yhteispisteissä voitin kymmenellä pisteellä, wuhuu! Seuraavina kahtena päivinä olikin vasen kankku hieman kipeä. Löysin jälleen uuden lihaksen.

Keilauksen jälkeen kävimme testaamassa läheisen libanonilaisen ravintolan, joka oli hyvä paikka. En ollutkaan libanonilaista ruokaa syönyt sitten viime vuoden Dubai-reissun! Ai että kun maistui hyvälle.

Keskiviikkona kävelin Meadowbankiin, joka on toisella puolen jokea. Päätin ottaa lautan keskustaan, ja loppumatkasta joutuikin hieman juoksemaan kun olin vasta sillalla ja lautta näkyi jo Olympiapuiston laiturilla, eli muutaman minuutin päästä oli Meadowbankissa. Ehdin silti loistavasti, joka oli hyvä, koska seuraava lautta olisi mennyt tunnin päästä. Aamulla lauttoja menee 10-15 minuutin välein, ja mä ehdin 10:25-lauttaan, josta alkoi sitten ne tunnin aikavälit.
Sää oli mitä kaunein, aurinko paahtoi jälleen pilvettömältä taivaalta, ja merituuli raikasti ihanasti lauttamatkaa. Nautin matkasta kannella monien muiden kanssa, ja ihastelin maisemia.

Jäin pois Circular Quaylla, joka oli päätepysäkki. Alueella oli vilskettä jo ihan mukavasti, ja katutaiteilijoita näkyi joka kulmassa jälleen. Löytyi didgeridoon soittajia, akrobaatteja, "patsaita" jne. Yksi ihmispatsas näytti aika jännältä kun näin sen kaukaa, sillä oli käärmeperuukkikin päässä. Vähän petyin kun pääsin sen kohdalle ja se just venytteli sitten niskaansa. Toisen patsaan kohdalle päästyäni se heilutti mulle. Tyhmät! Ei patsaat venyttele niskojansa tai heiluttele ohikulkijoille! Jäi kuvaamiset ja tippaamiset sillä kertaa antamatta. Hmph.

Suuntana mulla oli Dendy's Cinema, johon olin päättänyt mennä katsomaan elokuvaa nimeltä Mary and Max. Leffa oli australialainen animaatioelokuva, ja ihan mielettömän ihana! Siinä kerrottiin muovavahaukkeleiden voimin alkoholismista, lapsuudesta, ystävyydestä, Aspergerin oireyhtymästä, elämästä. Tarina oli koskettava, hauska ja kantaaottava. Pidin oikein paljon, joten jos jollekin joskus tulee mahdollisuus se nähdä niin suosittelen kovasti :)
Leffan jälkeen lähdin kävelemään vieressä olevaan Rocksiin, joka on ihana pieni kaupunginosa, mistä löytyy kuppiloita ja pieniä kauppoja. Rocksissa on myös paljon nähtävyyksiä ja historiaa, mm. Nurses Walk (http://www.sydneyvista.com/nurses-walk.html)

Rocksista kävelin hissukseen George Streetiä, joka on yksi CBDn (Central Business District) pääkaduista. Eksyin ehkä hieman shoppailemaan, mutta tarpeellisia shoppailuja vain! Tai no, löysin vahingossa karkkikaupan missä myytiin geishaa, Fazerin sinistä, turkinpippureita, sekä aitoja Fazerin salmiakkeja.. Jouduin ehkä ostamaan yhden salmiakkipussin.

Fiilistelin vielä mukavaa päivää, ja kävin Darling Harbourissa sijaitsevassa cocktailbaarissa, Oscarsissa, juomassa Tobleronen (creme de cassis, mozart black, bailey's, frangelico, kerma, suklaakastike, hunaja, jäämurska, blenderi surrrruruurrur) ja koska olin suht nälkäinen, otin vain nopeasti listalta Calamari and chips-annoksen. Tilauksen jälkeen vasta tajusin, etten nyt ihan tilannut fish and chipsejä. Pöytään tuotiin friteerattuja mustekalanrenkaita ja ranskiksia. Maku oli suht jännä, mutta senkaat olivat yksinkertaisesti hieman sitkeitä. Jossain vaiheessa totesin, että se oli suht hyvää, mutta kun aloin ajattelemaan sitkeyttä enemmän, en saanut enää ruokaa alas. Toblerone toimi silti! Vielä pitäis täältä jostain viinakaupasta löytää mozart blackia, sillä Suomesta sitä ei löydy :( Frangelicon toin viime vuonna täältä, joten muut ainekset olisivat kunnossa. Drinksu toimii "yksi kerrallaan"-periaatteella, eli vain nautittavaksi mm. jälkiruoaksi, tai muuten vain pieneen suklaanhimoon. Monta niitä ei voi juoda.

Tieni vei lopulta jälleen Harboursiden ostoskeskukseen, missä päätin että rakennekynteni ovat tulleet tiensä loppuun, ja poistatin ne. Olihan ne kivat, suht luonnolliset koska pidin niitä niin lyhyinä, mutta nyt vain halusin niistä eroon. Syynä sekin, että Suomessa niitä on vain niin kallista ylläpitää, kun miettii että täällä niiden laitattaminenkin maksoi vain sen 40 dollaria eli 20 euroa. Nyt on taas siis omat kynnet, ja kunhan nää tästä hieman kasvaa niin eiköhän ne ole taas ihan kunnossa.

Kävelin Dhb'ista keskustaan, jossa sopivasti junan lähtöön oli 11 minuuttia. Oli jo ilta, jolloin junatkin menevät vain puolen tunnin välein, joten nyt oli sopivasti aikaa ostaa lippu ja käydä noutamassa jostain chai latte (mikä ylläri). Juna-aseman vieressä oli pieni kahvilakoju, missä sitten kävin. Tiskin takana oli vanhempi pariskunta, jotka näyttivät ja kuulostivat ihan venäläisiltä. Kysäisin sitten että mistä he ovat, johon vastasivat että Pietarista. Sanoin että ollaan sitten melkeen naapureita, kun oon Suomesta, Helsingistä. Pariskunta oli erittäin mukava, ja juttelimmekin tovin euroviisuista, jääkiekosta ja jalkapallosta. Totesin myös että kojusta sai parhaimman chai latten, kun istuin junassa ja otin ensisiemaisun. Sinne pitää siis mennä toistekin!

Torstai oli pyöräilypäivä! Hyppäsin Heidin pyöränselkään, ja jälleen homma tökki jonkun verran ja onnistuin lyömään polveni ohjaustangon keskellä olevaan tappiin. Älkää kysykö miten. Itse pyöräily sujui jo suht ok, mutta en vaan tajua että miten se voi olla niin hankalaa :D

Ihmiset toivottivat huomenia, jotka pyörälenkillä tulivat vastaan. Poljin olympiapuistoon, missä Homebush Bayn ympärillä on muutamat laivanhylyt. Kamera oli siis mukana, ja kuvasin ruostuineita laivoja, jotka olivat ehkä hieman aavemaisia. Olympiapuistossakin melkein eksyin, tai siis, näin tien minne mun piti päästä mutten tajunnu miten sinne pääsisi. Onneksi sää oli jälleen aurinkoinen ja lämmin, joten ilmasta tuli nautittua kun ei kuitenkaan minnekään ollut kiire edes. Lopulta päätin polkea rantaa pitkin sillalle, mikä vei toiselle puolen Parramatta-jokea. Siellä hieman eksyin rakennustyömaalle enkä tajunnut miten sieltä pääsisi pois, ja siinä vaiheessa kun melkein villalangan paksuinen hämähäkinseitti takertui käsivarteeni, päätin vain mennä takaisin mistä tulinkin ja kulkea normikatuja pitkin eteenpäin. Se olikin sitten hieman siksakkia - ylämäki, alamäki, oikeelle, vasemmalle.. Lopulta pääsin kuitenkin Meadowbankiin vievälle pyörätielle ja sitä kautta sillalle, joka vei Meadowbankista takaisin Rhodesiin. Pyöräiltävää tuli jonkin verran, ja lenkki itsessään kesti 2,5h. Mukavan pituinen lenkki siis, mutta alkumatka hieman tökki kovan vastatuulen takia.
Kotiin päästyä otin raikkaan suihkun jonka jälkeen join lenkkioluen - eli Bundabergin inkivääriolutta light-versiona. Nami!

Illalla mentiin Darling Harbouriin, jossa tapasimme Heidin kollegoita pari kappaletta. Naiset olivat aasialaisia, ja yhdessä nauroimme australialaisten omituisille tavoille pitää joka välissä teehetkiä töissä, ja muutenkin suht laiskalle työtahdille. Olihan niitä muitakin, mitä kummasteltiin, mutta joka kerta aussien "laiskuus" tulee esille vahvimmin. No worries?
Oltiin kalaravintolassa, joten tilasimme ison lautasen, joka oli tarkoitettu kahdelle menun mukaan. Meitä oli neljä, ja silti liikaa syötävää! Lautasella oli ranskiksia, jättikatkarapuja, taskurapuja, ostereita, sinisimpukoita, hummeria, mustekalan lonkeroita ja mustekalaa yleensäkin.. Kyllähän niitä tuli maisteltua, mutta ostereihin en koskenut. Jokin raja sentäs! Hirveet traumat vieläkin ravintolakoulu Perhosta, jossa piti niitä maistaa. Maistui ihan kamalalle, merivedelle joka haisikin ihan kalalle ja... Yäk. Onneksi silloin maisteltiin rapujakin, niin oli snapsia mitä vetää kurkusta alas sen jälkeen. Oli suht kamala kokemus.
Mutta itse ilta ei ollut kamala kokemus, vaikka sinisimpukankin maistamisen jälkeen hymyilin varmaan just sen näköisesti mikä oli tunnekin, eli "hymyile niin ne luulee että tykkäsit niistä". Ravut toki maistui (ja sushialkupalat!) ja yllätyksekseni myös mustekalan lonkerot! Mitä ihmettä? No, ne nyt vain oli hyviä. Vähän ensin ehkä iljetti kun ne "imukupit" tuntui suussa, mutta kun sitä ei ajatellut niin ruoasta sai jotain irtikin.

Perjantaina olikin sitten edessä the big day, nimittäin laskuvarjohyppy. HALP! Siitä sen enempiä selittelemättä, tuuli oli niin kova että hypyt siltä päivältä jouduttiin perumaan. Uusi yritys sitten siis ensi viikolla!
Heidillä oli myös futismatsi perjantaina illalla, jota menin kattomaankin. Voi apua oikeesti, kuinka turhauttavaa onkaan katsoa peliä, missä suurin osa pelaajista on ihan urpoja, laiskoja tai muuten vaan.. Hmh. Valmentaja käski pitää numeron 8, niin kukaan ei kuunnellut ja niin se numero 8 teki pari maalia lisää. Heidin tiimi hävis 5-1, Heidi teki ainoan maalin! o/ mutta eipä se paljoa lohduttanut, kun muut pelasivat niin surkeasti. Typerää luovuttamista ja viimeistelyt ontuivat. Jotkut eivät edes jaksaneet juosta pallon perään vaikka siihen olisivat ehtineet. Sitten vielä kehtaavat miettiä miksi hävisivät. Tulipa taas sellainen fiilis, että pitäisi päästä kentille takaisin. Ehkäpä siis katselen joukkueita kun pääsen takaisin Suomeen, jos löytyisi joku mulle sopiva tiimi mihin vois mennä mukaan. :]

Lauantaiaamuna herättiin ajoissa ja lähdettiin ajamaan Balmainiin, joka on suht lähellä keskustaa. Siellä on lauantaisin pienimuotoiset markkinat, josta löysin itselleni kivan käsikorun sekä hieman tuliaisia. :) Yhdeksitoista Heidi oli varannut meille hieronnat eräästä paikasta, joten sinne sitten mentiin. Pieni aasialainen tyttö, varmaan 140cm ja 20kiloa, runnoi mua kyllä sellasella voimalla etten tajua mistä se voima ees tuli! Pelottavaa, sanoisinko. Tunnin aromaterapia-lämminöljyhierontaan kuului siis hieronta nilkoista päähän, ja olo oli erittäin rentoutunut sen jälkeen. Plus että haiskahdin ehkä semisti eukalyptukselle, koska valitsin sitä öljyn tuoksuksi. Välillä tuli mietittyä sitäkin, että uskaltaako huutaa kun välillä hieman sattui, eh.

Käytiin vielä tsekkaamassa Flemingtonin marketit, jossa oli lauantaisin hedelmä- ja vihannesmarkkinat. Iso varastohalli täynnä raaka-aineita, ihmisiä kuin sillejä suolassa ja myyjät huusivat kilpaa tarjouksiaan. Meininki vaikutti ehkä hieman kahjolta, mutta oli kiva kävellä halli päästä päähän.

Illalla suuntasimme takaisin Balmainiin, missä Heidin kaverin Christinan poikaystävällä oli synttärit. Tuli taas todettua aussitapa tehdä caipiroskaa (joka täällä sen lisäks vielä lausutaan "khäpiöuska") - lime ja sokerit murskataan. Kaadetaan shakeriin. Lisätään sitruunamehua sekä tupla-annos vodkaa ja jäitä. Sheikataan. Kaadetaan lasiin, missä jäitä ja päälle kaadetaan vielä jäämurskaa. Maistui kyllä ihan hyvälle, mutta voi hemmetti MIKÄ VAIVA. Teki mieli sanoa että sen vois tehä vähä helpomminkin.. 14 dollaria siinä paikassa hörpystä, oli siis ihan sopiva hinta :) Viivyimme nelisen tuntia, juttelimme ihmisten kanssa ja pistimme merkille, kuinka paljon ihmiset joivat vettä pullosta pillin kera. Tyypit myös alkoivat siinä puolen yön maissa menemään kotiin nukkumaan, eikä täällä ole tapana juoda itseään humalaan, niinkuin Suomessa. Täällä ihmiset juovat muutaman, seurustelevat seurueissaan, pitävät hauskaa ja lähtevät sitten kotiin. Ei mitään öyskäämistä, yhtään huojuvaa tai yliäänistä henkilöä en tavannut, vain rentoja ja iloisia ihmisiä. On se jännä, miten Suomessa ei vain osata kohtuuden jaloa taitoa.

Tänään onkin sitten siis taas sunnuntai. Tänään nukuttiin pitkään. Heräsin tosin joskus kuuden jälkeen kamalaan kurkkukipuun, joka ei ole vieläkään kokonaan kadonnut, mutta sentäs hieman helpottunut. Olo on myös suht kipeä, ja pelkään että kuume on nousemassa. Energiaa kyllä löytyy, mutta yleisesti joka paikkaa särkee ja olo on nuutunut. Lopulta nukuin sitten hieman yli yhteentoista, ja puolen päivän jälkeen lähdimme käymään Birkenhead Pointin outlet-myymälöissä. Ensin oltiin ajateltu lenkkiä, mutta oloni ollessa puolikuntoinen, jätimme sen väliin. BPssa täytyi tietenkin kahvillakin käydä, ja vaikka olinkin suunnitellut tilaavani kuumaa teetä hunajan kanssa, päädyin silti chai latteen. Hmmmmh. No, onhan siinäkin hunajaa, eh.

Kaupoissa ollessa iski myös kamala valkosipulin himo. Tietenkään sitten missään ei ollut saatavana sitä järkevässä muodossa (ei oikee kehdannut mennä ravintolan tiskille tilaamaan kupillista valkosipulimurskaa), joten jäi valkosipulit saamatta. Onneks kuitenkin illallisena on tänään sambal-jättikatkarapuja, ja aattelin murskata itelleni sivuun valkosipulia. Jos vaikka karkottais edes osan kipeästä olosta?

Saa nähdä nyt sitten että miten ensi viikon suunnitelmat menevät (torstaina ainakin Canberraan, se on varmaa!), että mitä teen minäkin päivänä ja varsinkin jos kipeydyn. Toivottavasti nyt jaksaisin vielä, etten sänkyyn kaatuisi. Hunaja-krysanteemijuomaakin tullut juotua, ehkä jostain on hyväksi rohdoksi.
Kipeitä terveisiä siis tällä kertaa, mutta nöf nöf-flunssan oireita ei kyllä ole, että ainakin näillä näkymin oon palaamassa aikataulussa takaisin Suomeen, etten joudu karanteeniin, haha.

Muokkauksena illan kokkauksen tiedot: Heidi laittoi Sambal-kastiketta 1/3 purkkia, joka oli ehkä hieman liikaa. En oo ikinä nähny et Heidillä vuotais silmät tulisesta ruoasta :D Tyyppi oli ku tomaatti :P En kyl yhtään jäänyt kakkoseks, enkä muista milloin syöminen ois sattunu liian tulisen ruoan voimasta. Leipä tai maitokaan ei auttanut, kaikki oli vain yhtä tuskaa, eikä meinannut pystyä paikoillaan pysymään! huuhdeltiin sitten katkaravut vedellä että sambalit lähti pois, ja sitten ne oli syötäviä. Heidi totes et ens kerral vois maustaa vaan teelusikallisella sen melki puolikkaan purkillisen sijaan. Haha :D