Profile
Blog
Photos
Videos
Kaatosadetta, ranskalaisia ja kummitusjuttuja
Tänään siis ulkouduin kämpästä ja lähdin kohti Manlya kymmenen maissa aamulla. Harmitti, kun en ehtinyt 11:ksi Manlyn Oceanworldiin, missä olisi ollut Shark hand feed. Pääsin Circular Quaylle 11:15, ja lautta Manlyyn lähti puolelta. Matka kestää puoli tuntia, ja lautta on hemmetin iso, mutta silti yhdessä kohtaa on "portti" avomerelle jonka kohdalla paatti heilui puolelta toiselle, ja lautalla kuulutetaan jopa joka kerta varoituskin, että pitää pitää jostain kiinni. Puuh!
Perille päästyäni kävin tourist information pointilla hakemassa parit kartat ja suuntasin sitten rannalla sijaitsevaan merimaailmaan. Jos joku meinaa Sydneyyn suunnata joskus ja miettii merimaailmojen välillä, että kumpaan menisi - Manlyyn vai Darling Harbourin Aquariumiin, niin todellakin suosittelen Dhb:n Aquariumia. Oceanworld Manly oli pieni, kaloja ei uiskennellut läheskään niin paljoa kuin Aquariumissa, enkä vain saanut siitä niin paljoa irti. Jos silti haluaa sukeltelemaan haiden kanssa samaan altaaseen, niin silloin suuntana täytyy olla Manly. Riippuen siitä, mitä haluaa nähdä, kannattaa valita paikka sen mukaan. Eli jos haluaa ihastella paljon mereneläviä ja niiden kauneutta ja ottaa kuvia, niin Dhb:n Aquarium on oikea paikka. Jos haluaa ruokkia haita itse tai muuten vain olla sukellusvermeet päällä samassa altaassa haiden, rauskujen ja kilppareiden kanssa, niin Manlysta löytyy siihen himoon lääkkeet.
Merimaailman jälkeen käppäilin tovin The Corsoa pitkin, joka vie Manlyn lauttasatamasta toiselle puolen Manlya, missä on avomeri ja iso hiekkaranta. Hetken siinä katseltin aaltoja, kunnes lähdin takaisin etsimään bussipysäkkiä, mistä kyyti lähtisi kohti Quarantine Stationia. Arvatkaa vaan odotinko kauan, ja kun kävin Colesissa ostamassa purkin mansikoita ja tulin kaupasta ulos, näin bussin, lähdin juoksemaan, ja se sulki ovet melkein nenäni edestä. Jee. Sitten en vaan jaksanut enää odotella, koska oli suht kuumakin - hyppäsin taksiin ja pyysin häntä ajamaan minut perille. Kyydin hinnaksi tuli 9,90 dollaria jonka pyöristin nätisti kymppiin. Rupattelimme taksikuskin kanssa niitä näitä, ja hän oli erittäin mukava. Q Stationille päästyä kävin respassa varaamassa kummituskierrokselle paikkani ja lähdin hieman kävelemään ympäristössä, jotta näkisin paikan päivänvalossa.
Eihän paikassa sitten pahemmin kierreltävää yksin ollutkaan, koska taloihin ei päässyt ilman että oli jollain kierroksella oppaan kanssa. Ihastelin sitten hetken aaltoja, puhuin Visitor Centerin tädin kanssa ja otin sitten ilmaisen sukkulabussin takaisin pääporteille. Kuski kuskasi minua yksin, ja sovimme, että hän heittää minut erään kävelyreitin lähtöpaikkaan, mistä voisin kävellä takaisin Manlyyn (noin 25 minuutin kävelymatka) ja näkisin kauniita maisemia. No sehän sopikin mulle! Hetken käveltyäni ja kaiken maailman kauhukuvia luotuani (minä ja polku, kaikkialla vain metsää, ja välillä outoja ääniä - kyllä, jopa päivänvalossa ehkä vähän karmi), takaatani kuului yskäisy. Hyppäsin tietty ilmaan, ja katsoin taakseni jossa tuli joku maastopyöräilijä. Hän naurahti ja totesi ettei tarkoituksena ollut säikyttää! Muah. Toivotettiin toisillemme hyvät päivänjatkot ja hän katosi pusikkoihin, minä jatkoin omaa tahtiani. Hetken kuluttua pääsinkin kohtaan, mistä näkyi kauniisti merelle. Heti meren nähtyäni alkoi hieman epäilyttää, sillä jonkin matkan päässä näkyi selvä saderintama. Mietin josko ehtisin kävelemään kuitenkin reitin Manlylle, ennenkuin sade iskisi. No arvatkaa? Meni minuutti ja ensimmäiset pisarat alkoivat iskemään maahan. Kaivoin sateenvarjon esiin, hahaa! Olin varustautunut! Tosin siitäkään ei sitten ollut iloa, koska tuuli suht sivuttain, ja polku missä kuljin, täyttyi vedestä ja alkoi muuttua puroksi. OUJES. Ja kuin pisteenä i:n päälle salamat alkoivat lyödä ja ukkonen jyristä. Ja mä olin keskellä pusikkoa. Yksin. Pienen sateenvarjon kanssa. Ilman kunnon sateensuojaa. Kuinka rätiksi ihminen voikaan tuntea itsensä silloin? :D
Hortoilin eteenpäin ja otin videokuvaa ja mietin jälleen kauhuelokuvaskenaarioita, kunnes taas joku hahmo säikytti mut. Kävelin sitten hänen perässä, ja saavutin hänet hetken päästä kun hän pysähtyi erään kallionkielekkeen alle. Siinä sitten näin pari kundia, joille tokasin että "nice weather, eh?" :D Pojat olivat ihan litimärkiä, mutta hymyilivät silti ja kysyivät heti että puhunko ranskaa. Hmh, no en. Siinä silti juteltiin ja esittäydyttiin, pojat olivat Benjamin ja Sebastian Pariisista. Tai no, toinen niistä asui nykyään Uudessa Kaledoniassa tehden tietokonenörttitöitä, toinen Pariisissa ollen laivastossa ja jotain lentokonejuttuja. Lähdettiin sitten yhdessä kävelemään metiköstä pois, eikä aikaakaan kun pääsimme Shelly Beachille, jossa oli sateensuoja, wuhuu! Sade paiskoi jo ties minkä monsuunin tavoin, joku oli todellakin avannut hanat. Housut oli reisiä myöten märät, sukat vain uivat kengissä ja olo olikin kuin rätillä. Siinä sitten sateensuojassa yritettiin jutella, mutta eihän siitä oikein meinannut tulla mitään koska emme ymmärtäneet toisiamme. Saman katoksen alla oli kuitenkin maailmanympärimatkaajaperhe, jotka puhuivat hyvää ranskaa ja hyvää englantia, haa loistavaa! Siinä sitten mies käänsi molempiin suuntiin puheitamme, ja kertoi myös itsestään.
Noin puolisen tuntia sadetta pideltyämme ropina lakkasi lähes kokonaan, joten lähdimme koko konkkaronkka kohti Manlya, jonne oli vain noin 10 minuutin kävelymatka enää. Matkalla ihastelin aaltoja, jotka olivat vain yksinkertaisesti huimat. Vuuh! Enkä tajunnut edes ottaa kuvia :[
Hyvästelimme perheen ja lähdin Benjaminin ja Sebastianin kanssa etsimään kahvilaa. Veljekset olivat 2 viikon lomalla Sydneyssä, ja ovat lähdössä perjantaina takaisin koteihinsa. Uudessa Kaledoniassa asuva oli 22-vuotias, ja perjantaina 23. Pariisin tyyppi oli 25 vuotta. En vaan muista kumpi oli kumman nimi. Eh :D
Keskustelu oli kökköä, mutta kaikilla oli hauskaa. Elekielet riittivät, ja välillä vain joutui nauramaan kun kukaan ei ymmärtänyt toisiaan. Kyllä pojat silti vähän englantia puhuivat, ettei nyt ihan mykkiä jouduttu olemaan. Kahvilan jälkeen käveltiin ympäri Manlya, kävin ostamassa turistikaupasta uudet sukat ( :D ) ja kunhan vain kierreltiin. Lopulta vein pojat Manlyn parhaaseen pizzeriaan, missä paistetaan pizzat kiviuunissa, joka palaa oikeilla puilla (sori kun en osaa järkevämmin selittää). Päivällisellä mulle yritettiin opettaa ranskaa, ja kyllä mä kai muutaman sanan opin, ja vastaamaan "oui!" kun koko ajan jompi kumpi kysyi "ca va?" :D
Tuntui oudolta, kun en saanut edes vilkaista laskua, vaan Benjamin tai Sebastian hoiti koko summan. Uuu kohteliaita miehiä!
Oli aika hyvästeille, ja ikävä kyllä hyvästeistä tuli suht nopeat, koska mun bussi Q Stationille oli saapunut. Kuski sanoi, että lähtee minuutin päästä. Iik! Siinä sitten pikaiseen vielä otin pojista kuvan, ja hyvästeltiin kun kuski jo huusi että "are u coming or not?" ja siinä tohinassa en sitten ees tajunnut jättää yhteystietoja, että voitais kehnolla englannilla mailailla myöhemmin ja vaihtaa valokuvia tms. Höh. :(
Bussikuskin kanssa sitten juteltiin matkalla Q Stationille, ja kävi ilmi, että kun kuski oli ollut joskus stuerttina (tai minä lie lentokoneen henkilökuntana), hänen lennolla oli ollut Leningrad Cowboys :D Koko lentokoneen miehistö oli miettinyt, että miten lennolla Perthistä Tokioon oli ollut muitakin kuin japanilaisia. Miehet olivat kuulemma ensin hieman koetelleet Rockyn (bussikuski) hermoja, mutta lopulta oli käynyt niin että LC oli kutsunut hänet heidän keikalleen Tokioon. Siellä sitten kesken jonkun biisin joku Cowboyseista oli huutanut mikkiin jotain että "Rocky, welcome!" tms. Mies oli selkeästikin ylpeä moisesta, kun isosta keikastakin vielä puhuttiin. Sen huomasi hänen äänestään, ja se sai mutkin hymyilemään. :)
Q Stationin pääsisäänkäynnille päästyäni (mistä sitten ilmaisbussi haki kummituskierroksen lähtöpaikalle) juttelin vielä tovin Rockyn kanssa, ja sitten hän jatkoi vuoroaan ja mä suuntasin odottamaan bussia. Samalla kyydillä tuli pariskunta, joiden kanssa sitten juttelimme ja käytiin kahvilla ennen kierroksen alkua. Meitä oli 7 (3 pariskuntaa ja minä) plus opas, joten tosi pieni ryhmä (yleensä ryhmän koko 24 henkeä ja kierrokset ovat täynnä). Kaikki olivat suht hermostuneen kikattelevaisia, joka taisi olla ihan normaalia.
Kierros itsessään oli erittäin mielenkiintoinen, koska siinä kuuli Q Stationin historiasta, joka oli suht julma (kuinka ihmiset pakotettiin ensin höyryhuoneisiin hengittämään höyryä jossa mukana *en muista mitä lie happoa*, jotta 'keuhkot putsaantuisivat bakteereista ja sairauksista'. Sen jälkeen suihkuun missä veden mukana oli myös happoa, jotta bakteerit kuolisivat myös iholta. Yääh?), ja en yhtään ihmettele jos alueella kiertää vihaisia henkiä. Pettymyksekseni tietenkin koko kiertueen aikana ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa, pari kertaa kuului outoja ääniä jotka mielessäni selitin järkevästi. Sairaalahuoneessa pääsimme makaamaan sairaalasänkyihin, ja siinä alkoi sydän hakkaamaan suht lujaa ja tunsin pulssini rintakehässä selkeästi. Tämänkin selitin vain flunssalla ja sillä, että menin makuulle tms jolloin hengitys on hieman vaikeampaa räkäpään takia. Myöhemmin opas sanoi, että yleensä ihmiset kaihtavat sitä sänkyä koska siinä nurkassa missä sitten olin, oli tehty 3 itsemurhaa tms. Jaa. :D
Paljon otin kuvia, joita en oo vielä ehtinyt vilkaisemaankaan. Sen teen sitten perjantaina tai lauantaina, koska huomenna suunnataan heti aamusta Wollongongin ja jervis Bayn kautta Canberraan, missä ollaan yötä (4 tähden hotellissa, Mäkiset luksustelee :P) ja tullaan pe illalla takaisin. Wollongongissa on edessä laskuvarjohyppy, mutta valitettavasti nyt vain kävi niin että ainoastaan Heidi hyppää. Mun korvat on muutenkin aina lentokoneessa herkät ja tuntuu että pää räjähtää, niin ei oo oikeen terveellistä lähteä lentämään vielä nyt, kun on uhkana että tärykalvo repeää. Ensi viikolla pitää kuitenkin lentää, ja haluaisin olla edes jotenkin terve silloin sitten. Pettymys on suuri, mutta terveys menee silti tuon edelle :/ Saa nähdä, saako etukäteismaksua takaisin. Heidi oli tänään sinne soittanut, ja sieltä sanoivat että se järjestetään jotenkin. Huomenna siis näkee tän "järjestämisen". Pitäkää peukkuja! Ja ensi vuonna sitten loikkaan, lupaan :)
Jervis Bayssa pitäisi bongata delfiinejä. Voi näkispä! Tai vaikka ryhävalaskin ois ehkis ihan kiva näky.
Canberra nyt on vaan Canberra. Australian pääkaupunki, kylmä paikka (hrrrr). Siellä haluamme silti käydä, joten käymme. Perjantaina mennään sitten taas parilla viinitilalla käymään, hihii :) Suunnataan illaksi kotiin, ja Sydneyssä olis suunnitteilla illalliset. Ainakin John, Rey ja Rachel, katsotaan saadaanko muitakin seuraamme!
Nyt on ehkä aika mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi, kello on 20 vaille 2 ja viiden maissa pitäis kai herätä, jos seiskalta pitää lähteä enkä oo ees vielä pakannut. Jeii.
Nokka menny totaalisen tukkoon ja ääni meinaa lähteä, mut eipä sentäs enää korvaan satu (paitsi jos niistää, kuuluu 'piff').
- comments