Reissu Canberraan 21.5.

Jiujiu! Kolmen tunnin yöunien jälkeen heräiltiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Wollongongia, missä Heidillä oli määränä hypätä tandem-laskuvarjohyppy, mikä multa siis jäi sitten väliin. Kello oli seitsemän kun lähdettiin ajamaan, ja kasin jälkeen oltiin melkein perillä kun Heidille taas soitettiin että hyppy on "delayed due the wind and rain". Oh great, itseasiassa se tuli kuin tilauksesta - käytiin Aquassa aamiaisella (paikka, missä käytiin viime Wollongong-reissunkin aikana). Ikävä kyllä mun poskiontelot on alkaneet meneen suht tukkoon, joten makuaisti on aika kateissa. Aika tuskaa tekee niistää, kun korva pihahtaa joka kerta, puhumattakaan aivastusfiiliksistä eikä sitä aivastusta ikinä tule. Yh.

Niinhän siinä sitten lopulta kävikin, että hyppyä siirrettiin ja siirrettiin, ja päätettiin että Heidi käy sitten 13.6 hyppäämässä, ja lähdettiin vain ajamaan etelään, koska meillä oli vielä muutamat nähtävyydet käymättä ennen kuin olisimme Canberrassa.

Eka pysähdys olikin perin kymmenen minuutin ajon päässä, nimittäin Kiama ja Blowhole - pikkukylä, missä on rannassa kalliota, ja pieni ns. reikä kalliossa, josta tyrskyää vettä jos oikeasta suunnasta tuulee ja aallot ovat kovat. Oli aika otollinen sää siis siihen. Katseltiin pärskyvää vesipatsasta tovin, hengitettiin suolailmaa (hei, tekee hyvää hengitykselle!) ja lähettiin sitten hakemaan energiajuomaa (koska oikeesti meinas vaa silmät painua kiinni eikä voinut nukkua kun halusi nähdä maisemia). Autolle kävellessä bongattiin joukkueellinen rugbypelaajia, jotka olivat Cronulla Sharks - suht paljon otsikoissa ollut joukkue, mutta ei pelien puolesta. Kohujoukkue niinsanotusti.

Kiamasta ajettiin Jervis Bay'lle, joka on 135 kilsan päässä Sydneystä, rannikolla siis. Paikassa näkyy usein delfiineitä, sekä myös valaita kun on niiden muuttoaika, eli kesä-heinäkuussa sekä loka-marraskuussa. Ei siis valasnäkymiä tällä kertaa!
Jervis Bayssä oli Booderee National Park (niitä luonnonpuistoja on oikeesti ihan älyttömän paljon täällä, Suomenkin metsät kalpenee näiden rinnalla), jossa käytiin hieman kävelemässä. Sitä ennen iski ihan kamala vessahätä, ja kun pusikkoon ei voi mennä (koska täällä oikeesti on myrkyllisiä hämppyjä ja punkkeja niin paljon), niin jouduin menemään sellaiseen "sisäulkovessaan", eli just sellaseen aussikauhuelokuva-tyyppiseen ratkaisuun. Kävin ensin kattomassa paikan, ja tulin pois ja sanoin Heidille että en oo menossa. No, ei mulla kyllä muuta vaihtoehtoakaan ollut, joten jouduin menemään - mutta käskin Heidin tulla lähelle jos iskee paniikki :D
Oltiin just lähdössä ajamaan toiselle parkkikselle, mistä lähti kävelyreitti metikköön ja avomerinäköalapaikoille, kun huomasin Wallabin ihan vessan lähellä. WUHUU, luomueläin! Siinä se meitä tuijotti ja mä näpsin parit kuvat, ja sitten voitiin lähteä.

Ennenkuin lähettiin kävelemään, Heidi päätti vaihtaa kengät lenkkareihin, koska sillä oli saappaat jalassa. Siinä kun käveltiin niin väkisinkin rupes naurattaan - vanhat kunnon eräretkeilijät oli yhtäkkiä jotain hienohelmoja :D Toinen ei voi käydä ulkovessassa (saatika pusikossa) ja toinen lähtee luontopolulle villamekossa ja saappaissa, puhumattakaan siitä että oltiin menossa Canberrassa neljän tähden hotelliin ('no vähintään, nyt ei tingitä laadusta!') :'D
Kyl me oikeesti osataan vielä esim Lapinkin luonnossa kulkea, koska se on oikeesti eräloma. Nyt ollaan kaupunkilomalla, piru vie! :D Jos Mäkiset haluu olla siististi niin Mäkisethän on!

Governor Head oli kaunis, ja avomeri on aina avomeri. Meressä on jotain hienoa, ei sitä osaa selittää. Sitä voi katsella vaikka tuntikausia, eikä siihen kyllästy. Tovi sielläkin ihasteltiin, kunnes lähdettiin käppäilemään takaisin autolle.

Matkaa oli vielä paljon jäljellä. Ajettiin rantaa pitkin Batemans Bay'hin saakka, josta lähdettiin ajamaan Kings highway'ta pitkin kohti Canberraa. Oivoi. Katos kyllä unenrippeet aika hyvin sillä reissulla.

Alkoi tulla pimeä, sekä vettä alkoi koko ajan sataa enemmän ja enemmän. Tie Canberraan asti oli erittäin vuoristoista, mutkaista ja kaunista, mutta meille se oli mutkaista, pimeää, sateista ja kauheaa. Oikeesti. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, eikä ikkunanpyyhkimet pysyneet oikein mukana jotta olisi ollut edes jonkinlainen näkyvyys. Auton nokkaa pidemmälle ei pahemmin nähnyt. Tie oli kapea, eikä edessämme tai takanamme oikein tullut ketään. Vastaan sentäs ajoi autoja, että tiesi ettemme olleet yksin, mutta sekin oli ehkä vähän kakspiippuinen asia - vastaantulevien autojen valot kun häikäisivät aika pahasti aina. Täällä suurin osa ihmisistä ei oo kuullut, että pitkät valot ois kiva vaihtaa lyhyeks jos tulee vastaan autoilijoita.
Välillä takanamme tuli auto, joka kiihdytti kovasti ja tuli ihan perään - niinä hetkinä tuli ehkä suht paljonkin mieleen (jälleen) aussikauhuleffat, joissa auto pökkäsee pari kertaa perään ja sitten pysähdytään ja sitten sieltä autosta tuleekin joku mies sadeviitassa ja jonkun viismetrisen sapelin kanssa tms. Olin silti hiljaa kun oisin varmaan vaan säikyttäny Heidin, joka oli muutenkin jo ihan paineissa vaativien ajo-olosuhteiden takia.

Matka oli pitkä. Erittäin pitkä. Oikee kaarre, vasen tiukka kaarre, ylös, alas, kaarre, kaarre, uukkarikaarre, pitkät valot, aaargh hanat auki jälleen... Oli varmaan ihan kivat näkymät joo! Ei osaa sanoa kun näkyi vaan: mustaa. Ainii ja se vesisuihku siinä auton etuvalojen eessä.
Ja sit kun ois ees tienny missä päin oltiin ja kuinka paljon matkaa oli vielä. Juuei, ei ollut siitäkään tietoa - kummallakaan ei ollut kännyköissä kenttää, eikä Tomppakaan löytänyt meitä. Ei siis signaalin signaalia. Niiiiiin otollista kauhuleffamateriaalia! Enää en naureskele leffoissa oleville kohtauksille että "muah muka ei oo signaalia niiiii just", sehän on perkele ihan oikeaa elämää. Hyi. Ja täällähän ei myöskään ole noilla valtateillä valoja, varsinkaan keskellä vuoristoa. Yh.

Parin tunnin helvetin jälkeen alkoi näkyä sivistystä. Ensin valoa parinkymmenen kilometrin päässä vasemmalla (kuka oikeesti ees haluaa asua niin syrjässä ja yksin? No ne kauhuelokuvamateriaali-ihmiset tietenkin), ja sitten pikkuhiljaa alkoi näkyä muitakin taloja, ja yhtäkkiä - oooh - vuoren päältä näimme alapuolella kaupungin valoja! ELÄMÄÄ! Siinä pääsi jo pieni helpotuksen huokaus ja iloinen naurahdus sen hermostuneen, pelokkaan ähinänaurun sijaan. Tomppakin löysi signaalin ja olimme jälleen maailman kartalla. Aika mukava fiilis, sanoisinko. En enää ikinä aliarvioi sivistystä ja kaupunkielämää. Kyllä mä toki maalle voin vielä muuttaa enkä nää sitä minään mahdottomana vaihtoehtona, mutta oikeesti, joku raja sentäs. Mä halun ne katuvalot ja naapurit ees 10 km säteellä.

Sadekin oli lakannut, ja Canberra näytti aika nätiltä iltavalaistuksessaan. Capital Hill näytti myös nätiltä, ja näkyi kauas. Hotelli oli ihan Lake Burley Griffinin äärellä, mutta meidän näkymät oli keskustaan päin. Hotelli oli fiini, ja voi että sitä oloa kun päästiin huoneeseen! No, sänky tosin meidän piti jakaa mutta Heidi keksi etevän tyylin millä jakaa sänky, hah.
Varattiin myös aamuksi buffet-aamiainen, joka oli parikymmentä dollaria per hlö. Itse hotellihuone maksoi 150 dollaria yhteensä, eli 75 dollaria per henki eli euroissa... noin 40e per hlö. Parkkipaikka oli 12 dollaria.

Purettiin kamat, vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin etsimään ravintolaa, kello oli jo yli seitsemän illalla ja meillä oli ihan tuhoton nälkä. Keskustaan kävellessä, joka oli myös ihan vieressä, todettiin että Canberra oli kiva paikka. Suht rauhallinen paikka, mutta yliopistokaupunkina kuitenkin ihan menevä, ettei ole vain poliitikkoja täynnä koko paikka. Keskustasta tuli ehkä mieleen hieman Vaasa - ravintolat ja kaupat oli kaikki pakattu pienelle alueelle, joten kauas ei tarvinnut kulkea jotta löysi haluamansa. Päädyttiin singaporelaiseen ravintolaan, jossa syötiin satay-kanatikkuja alkupaloiksi, juotiin jasmiiniteetä, sekä pääruoaksi nautittiin pari isoa annosta mistä löytyi kanaa, lihaa ja jättikatkarapuja. Emme siis tilaa itsellemme yksilöllistä annosta, vaan otetaan aina pari eri annosta ja jaetaan ruoat, koska pöydissä on valmiina pikkulautaset/kipot ja tikut. Jälkkäriksi juotiin vielä teet ja kahvit, ja kaikki maksoi yhteensä 51 dollaria. Wut? Syötiin vatsamme täyteen, ja hinnaksi tuli yhteensä 25 euroa? JEIJ CANBERRA! Mietittiin, että onkohan siellä pienempi alv ravintoloissa kuin New South Walesissa - he kun ovat pääkaupunki, niin ovat hieman säätäneet muutenkin omat lakinsa, jotka ovat erit kuin muualla Australiassa. Esim kannabis on siten laillista, että saa kasvattaa 2 kasvia, ja 25 mg hallussapito henkkoht käyttöön on sallittua. Hm. En sitten tiiä tuosta ruokaverosta. Oli miten oli, niin halpaa oli! :)

Kun päästiin takaisin hotellille, katteltiin hieman uutisia, ja täällä on tällä hetkellä otsikoissa Queenslandin ja NSWn tulvat. Esim Gold Coastilla, missä oltiin pari viikkoa takaperin, on ihan mielettömät tulvat tällä hetkellä. Onneks ei suunniteltu reissuja lomani loppuviikoille!
Suht nopeesti tuli kuitenkin uni, ja yö oli aika pitkä. Molemmat heräili pariinkin otteeseen, ja joka kerta tuli mietittyä että "ihanaa, vielä saa nukkua monta tuntia". Hyvä niin!

Aamiaisella ahdettiin ittemme täyteen tuoreita hedelmiä, jugurttia, paahtoleipää ja muuta pientä. Voi että kun mä tykkään siitä, että täällä saa tuoretta ruokaa! Se on vaan niin luksusta. Ei mitään säilykemömmöä, vaan tuoreita hedelmiä (ja myös lihaa, kanaa ja mereneläviä joita on erittäin suuri valikoima).
Sen jälkeen checkattiin ittemme ulos hotellista (olivat mokomat unohtaneet laskuttaa aamiaisista, huomasin autossa - hotelliyöpyminen tuli siis maksamaan yhteensä $162) ja lähdettiin ensimmäisenä katselemaan parlamenttitalot sekä suurlähetystöt. Suomen oma oli itseasiassa aika kivan näköinen rakennus. Suurin osa taloista oli kunkin maan tyyliin rakennetut, joten kaikki olivat aika kivan näköisiä.
Parlamenttitalolla ihasteltiin hetken aikaa, kunnes suunnattiin Australian War Memorialille, eli sotamuseoon. Huomattiin myös, että Canberrassa ei oikein tarvinnut missään maksaa parkkeeraamisesta, joka oli myös aika kumma juttu. No, kai ne saa rahansa jostain muualta niin ei tee pikkumynteillä mitään.

Sotamuseo oli erittäin mielenkiintoinen ja upeakin paikka. Museosta löytyi historiaa australialaisista maailman sodissa, ja opin jälleen hieman jotain. Suosittelen ehdottomasti, jos joku joskus käy Canberrassa, että kävisi tuolla!

Sotamuseosta matka vei Botanic Gardenseille, jossa käppäiltiin tovi - sieltä sitten lähdimme jo pikkuhiljaa ajamaan kohti Federal Highwayta. Tällä kertaa siis palasimme eri kautta, lyhyempää kautta siis. Sisämaata pitkin Sydneyyn tuli noin 280 kilometriä ajamista.
Emme olleet edes päässeet kauas, kun edessämme aukeni jo upeat maisemat. Älyttömän paljon aavikkoa, ja kaukana horisontissa siinti vuoret. Näky oli upea.
Matkan varrella näimme myös kenguruja ja vompatteja - kuolleina tien reunassa :( Elävinä niitä toki näimme muuten Jervis Bayn lähellä.
Matkalla tuli taas toivotettua ystävämme sade tervetulleeksi. No sentäs oli valoisaa! Näki ees jotenkin eteensä, vaikka itse sade olikin sankka.

Matkan varrella pysähdyimme Goulburnissa, missä oli joku iso lammas. Päässyt kai Guinnessin ennätysten kirjaankin. Naureskeltiin sille tovi, Heidi löysi vihdoin nahkaiset ajohanskat turistimyymälästä ja niin matka sai taas jatkua. Vesisade oli lakannut, mutta kun pääsimme taas tien päälle, tuli sadekin. Hmph.

Suunnitelmat viinitiloilla pysähtymisestä karisi kyllä suht hyvin rankkasateen myötä, ja päätimme vain ajaa suoraan Sydneyyn, tosin poikkesimme valtatieltä puolivälissä ja ajoimme hieman pienempää tietä pitkin. Riitti hieman nähtävääkin, ja sadekin alkoi laantumaan sopivasti.
Ajoimme suoraan Parramattaan, missä meillä oli treffit Johnin, Reyn ja Jonesyn kanssa. Kaikki siis Heidin kollegoita. Söin (toivottavasti) hyvää (kun en maistanut) pihviä, ja nautin seurasta, joskin välillä keskustelut menivät työasioihin, mutta silloin yleensä riitti vain muualle katseleva ilme, ja keskustelimme taas normaaleista asioista.

Olimme kotona yhdeksän maissa, ja menin nukkumaan jo kymmeneltä. Toivoin, että nukkuisin edes kahdeksaan, koska olin niin väsy. Onnekseni nukuin sitten lähes kellon ympäri, 11.5h. Taisi olla univelkoja?

Yhteenvetona vielä; vaikka paljon ihmiset sanovat, että Canberrassa ei ole mitään, niin itse taas pidin erittäin paljon kaupungista. Canberra ei ole liian iso, mutta se on silti kaupunki. Keskustassa on kuitenkin paljon metsää, kauniita puita ja järvikin. Kaikki tarpeellinen on lyhyen säteen sisällä, ja ihmiset ovat ystävällisiä luonnostaan. Paikasta löytyy myös yöelämää suuren yliopistoalueen ansiosta. Nähtävyyksiä on myös paljon, niin museoita kuin muitakin, ja pienen ajomatkan päässä löytyy älyttömästi viinitiloja. Olisi mukava käydä siellä toistekin! Ainoastaan sen metsäisen vuoristotien ajamisen auringon laskettua ja rankkasateen paiskoessa voisin jättää välistä.

Vielä tästä päivästä lyhyesti, eli lauantai 23.5

Nukuin vielä noin tunnin verran aamulla, kun Heidi lähti käymään Rhodesin ostoskeskuksessa katselemassa Suomen-lentoja. Olo oli ehkä myös hieman kipeä, joten unet tulivat tarpeeseen.
Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Bondi Junctionia, missä käytiin Westfieldin Shopping Centressä (no niitä nyt on vähän kaikkialla, mutta Bondin omaa ei ollut tullut vielä tsekattua). Tovi siellä kierrettiin, kunnes ei vain jaksettu enempää, ja lähdettiin ajamaan Rocksiin, missä oli viikonloppumarkkinat.

Rocksin markkinat on vain jotain niin ihanaa: yhdellä (tai no, viime vuonna oli yhdellä mutta tänä vuonna oli laajentunut jo parille) kadulla on pieniä kojuja, missä ihmiset myyvät käsitöitään sekä kaikkea pientä ja suurtakin sälää, ja myös pähkinä-yms kojuja löytyy. Mulla ja Heidillä on vähän niinkuin jo traditio käydä nauttimassa markkinoilla keitetyt maissintähkät, jotka on valeltu voilla ja lisätty suolaa ja pippuria. Naminaminam! Sen jälkeen sitten kierrellään kojuilla ja yleensä jotain tarttuu mukaankin. Tällä kertaa ostin pienen valokuva-albumin, johon kehitän kuvistani parhaat palat.

Rocksista lähdimme ajamaan Darling Harbouriin, jonne pääsimme vahingossa suht vaivattomasti. Mitä nyt kerran meinattiin ajaa yksisuuntaista katua väärään suuntaan, mutta viime hetkellä Heidi tajusi että pitääkin varmaan sittenkin kääntyä sen suoraan ajamisen sijaan. Eh.

Darling Harbourissa shoppailimme tovin, löysin pari mukavaa mekkoa kesäksi, plus valotikun (KYLLÄ! :D) ja jotain pientä. Nälkä kolkutteli jo ovella, joten menimme thai-ravintolaan nauttimaan mausteista ruokaa. Jäimme terassille istumaan, koska ei ollut niin kylmä ettemme olisi tarjenneet lämpölampun alla olla. Näkymät oli juuri sopivat satamaan, jossa oli ilotulitus-show puoli kahdeksalta. Dhb:lla on 21-vuotissynttärit, jonka kunniaksi toukokuussa joka viikonloppu perjantaisin ja lauantaisin on ilotulitus, joka kestää noin 10 minuuttia ja on oikeesti hienompi kuin Suomessa uuden vuoden tulitukset. Koko Darling Harbour oli täynnä, laiturit olivat ihmisiä täynnä ja ihastelemassa tulituksia. Oltiin jo syöty, joten nautin Pina Coladaa ja näpsin parit kuvat. Sen jälkeen ajeltiinkin kotiin ja tässä sitä ollaan. Huomiselle pitäisi jotain mukavaa keksiä, Heidin futismatsi kun on peruttu koska ON SATANUT. Joo, täällä ollaan vähän tällaisia. Jos sataa parina edellisenä päivänä paljon, niin seuraavan päivän futispeli perutaan. Voisin sanoa jotain tähän, mutten sano.

Ehkäpä tässä kaikki tällä kertaa. Pian luvassa kuvia. :)