Profile
Blog
Photos
Videos
Heräsimme ennen kuutta niin kuin aina, tai siis aina täällä, koska silloin nousee aurinko ja valoisuus herättää väkisinkin. Mutta se tuntuu sopivalta. Söimme tikkupullat sekä palan juustoa ja pakkasimme yltäpäältä hiekkaiset tavaramme. Olimme sanalla sanoen aika paskana, että lähdönaika koitti jo nyt, emmekä paljon jutelleet.
Typerää, miten sitä onkin aina vain harmissaan kaikesta mikä loppuu, eikä iloissaan siitä, että sitä edes oli. Vaikka olemme me toki iloisia! Tottakai, ei se sitä poissulje. Olemme iloisia ja tavallaan kai hieman etuoikeutettujakin, että pääsimme tänne. Mutta harmittaa myös, ja veneemme irrottessa rannasta degi malot, hyvästit, tuntuvat ikuisilta. Vakuutamme kuitenkin palaavamme vielä ja toistaiseksi ainakin uskomme siihen. Sillä tavalla kai selviää.
Sitten tapahtui kai jotain, porskutimme merimatkan pienellä paatilla, ajoimme viidakon halki, pysähdyimme kauppaan ja saavuimme kaupunkiin. En nyt jaksa niin muistella, sillä suurimman osaa matkasta mielessäni ei liikkunut juuri mitään.
Kun pääsimme takaisin kaupunkiin jouduimme etsimään yöpaikkaa, sillä kaikki majoitukset tuntuivat olevan täynnä. Kyselimme ja kiertelimme hostellin ovelta toiselle, kunnes löysimme paikan, josta saimme varattua kaksi sänkyä seuraavaksi yöksi. Hinta oli hieman suolaisempi kuin mihin olimme tottuneet (22 US $/yö), mutta vaihtoehtojen puutteessa se sopi ja jätimme tavaramme säilytykseen. Oli vasta aamupäivä ja jouduimme odottelemaan huoneen vapautumista, joten päätimme hyödyntää ajan ja suuntasimme lounaalle läheiseen Casablancaan. Olimme olleet nettieristyksissä jo melkein viikon, eikä liene vaikea arvata, naputtelimmeko aivan helkkaristi. Naputtelimme, naputtelimme ja naputtelimme. Söimme, naputtelimme ja maksoimme. Naputtelimme vielä vähän ja liikuimme.
Päästyämme lopulta takaisin hotellille otimme suihkut, jotka olisimme mielellämme ottaneet jo kuusi tuntia aiemmin, mutta koska koko kaupungin osassa oli vesikatko... ottaen huomioon että aurinko paistoi ja lämpötila varjossa näytti appin mukaan +31 saatoimme olla ihan tarpeessakin. Niin ja olimmehan matkan varrella uineet vaatteet päällä myös suolavedessä (Palin ajaessa venettä ei kukaan kyydissäolija säästy kuivana) ja roudanneet rinkkojamme ympäri Casco Viejoa, että ahh, kyllä teki hyvää.
Myöhemmin illalla yritimme vielä palauttaa mieliimme kaupunkielämän piirteitä ja kävimme Casablancan terassilla juomassa piña coladat. Vaikka olimme olleet poissavain vajaan viikon, kaikki tuntui silti yhtäkkiä kaaottiselta ja liian kiireiseltä, emmekä oikein keksineet mitä haluaisimme tehdä. Nauroimme omalle metsittymisellemme ja painuimme nukkumaan uskoen, että huomenna jo pääsisimme takaisin kiinni normaaliin elämään.
- comments