Olemme hengailleet nyt pari päivää Panama Cityssä. Vaihdoimme hotellia, koska ensimmäisessä (tai siis toisessa) ei ollut enää tilaa, ja niinpä majailemme nyt uuden kaupunkin puolella. Luukkumme on ihan kiva, ja ainakin siellä on ilmastointi, mutta keittiö puuttuu ja se rajoittaa hieman kokkailumahdollisuuksiamme. Onneksi lyhyen kävelymatkan päässä on leipomo ja mini super city market, joista saamme aamiaistarpeet ja ennen kaikkea kahvit.
Koska olemme nyt ihan isossa cityssä, olemme myös eläneet sen mukaan ja käyneet muun muassa shoppailemassa ja syöneet ulkona. Lotan synttäripäivänä sipaisimme poikkeuksellisesti hieman meikkiä naamaamme ja kävimme illallistamassa Diaplossa, Panamalaisia perinneruokia tarjoilevassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja vanhankaupungin kiireetön tiistai-illan tunnelma tuntui hektisen päivän jälkeen mukavalta muutenkin. Täytyy kyllä sanoa, että nopeasti sitä ihminen autiosaaren rauhassa metsittyy, sillä minäkin, joka kuitenkin normaalisti rakastan tekemistä ja säntäilyä, koen yhtäkkiä, että kaikki on liian kiireistä.
Kaupunkiin palaamiseen liittyneestä ensijärkytyksestä on kuitenkin tässä kohtaa jo pääasiassa toivuttu ja olemme saaneet pestyä San Blasin hiekat pois vaatteistamme. Se se vasta olikin hommaa, ja kaksi päivää huoneessamme risteili sekalainen seurakunta pyykkinaruja, hengareita ja enemmän tai vähemmän vettä valuvia vaatteita, mutta yhtä kaikki, puhdasta tuli.
Kotitöiden ja shoppailun lisäksi olemme kasvattaneet kuntoa myös käymällä lenkeillä rantabulevardilla sekä patikoineet Parque Metropolitanon sademetsässä. Sinä päivänä aurinko porotti taivaan täydeltä, eikä sademetsän kosteus juuri helpottanut oloamme, mutta näimme laiskiaisia ja monia muitakin typeriä eläimiä, eikä matka tuntunut turhalta. Päivän päätteeksi kirjasimme kävelysaldoksemme reippaat 25 kilometriä.
Että sellaista, ei kummenpia. Huomenna rokataan taas, sillä Kolumbia kutsuu.