Profile
Blog
Photos
Videos
Herätyksemme oli määrä soida seitsemältä, mutta rokkasimme pirteinä jo ennen kuutta, joten päätimme valua hyvissä ajoin Casco Viejoon, josta olimme bookanneet shuttlen lentokentälle. Pölähdimme alaovelta kadulle nappaamaan taxin, mikä kävi helposti, sillä ennen kuin olimme saaneet kaikki jalkamme kadun puolelle, oli ohitsemme ajanut jo kaksi taxia ja ennen kuin olimme sulloneet rinkkamme kolmannen takakonttiin, olivat taxit numero neljä, viisi ja kuusikin jo ajaneet ohitse. Että ei kyllä tarvitse ihmisen ainakaan taxia odottaa tässä maassa!
Casco Viejossa kuittasimme kolmen dollarin kyydin ja vaihdoimme shuttleen. Jaoimme kulkupelin neljän muun reissaajan kanssa ja matka taittui mukavasti jutellessamme niitä näitä. Kiintiösaksalaisen, britin ja uusi-seelantilaisen lisäksi vieressämme istui belgialainen Ryan Airin pilotti, jonka nimeä emme tajunneet kysyä, mutta jolle kuitenkin ehdimme antaa tehtäväksi maistaa mustaamakkaraa seuraavalla Tampereen lennollaan. Tosissaan tai ei, kaveri lupasi hokea sanaa mielessään koko 20 tuntisen kotimatkansa ja aloitti kuuliaisesti siltä istumalta.
Päästyämme kentälle olimme ehtineet uuvahtaa, eivätkä omatkaan aivomme pystyneet prossoimaan muuta kuin mustaamakkaraa, joten päätimme tyhjentää kolikkopussimme Dunkin' Donutin tiskille ja tilata niin monta ämpärillistä kahvia kuin rahoillamme sai. Litran maitokahvit juotuamme olo olikin taas jo pirteä, ja koska virtsarakkoni ei tuntemuksista poiketen ollutkaan haljennut, nautin päälle vielä Panama Lagerin.
Laskeuduttuamme Bogotaan luovimme tottuneesti tutulle hostellillemme. Aurinko paistoi, mutta toisin kuin Panamassa, emme soijanneet hitosti, ja kierros kaupungillakin sujui mukavasti. Parin kilometrin korkeussiirtymä merenpinnan tasolta Andien vuoristoon tuntuu kuitenkin verottavan osansa, sillä pienikin suoritus, kuten portaita ylös nouseminen, hengästyttää ja saa pulssin kiihtymään. Perus päänsäryn lisäksi olo tuntuu hieman heikkopäiseltä, eikä henkeä tunnu saavan aivan normaalisti. Pahin taitaa kuitenkin olla jo ohitse, sillä ainakaan pää ei särje enää yhtä kovasti, kun kymmenen tuntia sitten. Luojalle kiitos, että olimme kaukaa viisaita ja huomioimme tämän korkeuseron suunnitellessa aikataulumme ja reittimme, sillä vielä tänään eikä huomennakaan paljon urheilla tai muutenkaan hurjastella, totutellaan vain. Vasta Ecuadorissa sitten rokataan taas kunnolla. Tai no, rokataan me kyllä koko ajan, nimimerkillä yhteislaulu lentokoneessa/passintarkastuksessa/tullissa/taxiasa/huoneessa/subissa/missävain/miksiei, viihdytämme ainakin kanssamatkustajia. Tällä hetkellä ohjelmistostamme löytyy tosin vain:
https://m.youtube.com/watch?v=cKkqU6_U8qk
- comments