Profile
Blog
Photos
Videos
Kannanpa korteni kekoon matkan taltioinnissa, ehkä vähän eri näkökulmasta, koska tupataan huomioimaan Miian kanssa hieman eri asioita. Miia haaveilee enemmän ja hoksaa esim mistä saa päheimmät fotot ja suoran horisontin, kun taas meikä (ainakin omasta mielestäni) keskittyy enemmän käytännön asioihin, kuten kuuntelemaan lentokenttäkuulutuksia ja bongaamaan tsäänssin jäädä yöksi Nykiin.
Ensimmäinen selkeä puute Miian kertomuksissa ovat SAKSALAISET: aina ja kaikkialla!! About autiolla San Blasin saarella, jäätävä määrä näitä eurooppalaisia tovereita, lentokenttäshuttlessa, jossa kuusi ihmistä; yksi kiintiösaksalainen. Suomalaisella vaatimattomuudella totean, etten puhu sanaakaan saksaa, mutta yhtä lailla on tämä ekskursio osoittautunut espanjan kuin saksankin kielikylvyksi. Alles in ordnungen ja danke schön! Erityisesti ihmettelen mistä toverit ovat keksineet venturoida Panamaan, onko Panama mahdollisesti se juttu nyt Saksassa. Ja kaverithan ovat toki yhtä kielitaidottomia kuin mekin. Mutta antakaamme kaikkien kukkien kukkia, ja niin he antoivat.
Toinen selkeä puute Miian stooreissa on eläinkunnan saama vähäinen huomio. Ennen reissua fiilisteltiin jo laamoja ja luonnollisesti tutkittiin laamojen ja alpakoiden eroja, mutta Panamassa paljon huomiota sai kyllä the one and only sloth alias laiskiainen. Laiskiainen on kyllä luomakunnan kruunu, for real. Siinä missä kaikki muut lajit ovat kehittyneet nopeiksi, nokkeliksi, hyvällä suojavärillä varustetuiksi epeleiksi, laiskiaisen kehitys on mennyt kaikesta päätellen toiseen suuntaan. Se ei ole nopea, ei ole nokkela, mutta elinympäristöön maastoutuu kyllä erinomaisesti, hyvän esimerkkinä tästä Parque Metropolitanossa näkemämme episodi, jossa laiskiaisbebe oli tipahtanut puusta mamman sylistä, ja kiljui maassa vietävästi. Oletettu mammalaiskiainen kiiruhti 500m tuntivauhdilla alas puusta vauvan luokse ja saavutettuaan maan ei ko eläintä kyllä erottanut aluskasvillisuudesta. Loppu hyvin kaikki hyvin, I hope.
Eläimet toivat myös paljon kaivattua jännitystä elämään San Blasilla, saimmehan seurata kräbejä, pelikaaneja ja takapihan rantsuun huuhtoutunutta äärimmäisen myrkyllistä Physalia Physalista, kotoisammin varmasti kaikkien tuntema Portugalinsotalaiva (kuvassa). Se on yksi ihmiselle vaarallisimmista polttiaiseläimistä ja siinä se pötkötti, meidän takapihalla. Joku pieni järjen hiven lieni messissä, sillä kumpikaan ei käynyt Portugalinsotalaivaa koskemaan.
Muutoin matkallamme olemme kohdanneet suht basic juttuja, kulkukoiria ja -kissoja, ikävä mutta yleinen juttu maailmalla. Välillä harmittaa ettei ole mitään mitä antaa kodittomille raukoille, välillä tekisi mieli leikata niiltä kynnet.. Väkisinkin kyllä tulee ajatelleeksi, kuinka hyvä niillä omilla kotisesseillä on.
Meistä kahdesta taidan olla myös enemmän varuillani ja keskittyä turvallisuusasioihin, selvittämään onko joku alue safe suomimuijalle punkata tai talsia. Koskaan ei mielestäni saisi olla niin paskat housussa, että se estää tekemästä asioita (t. lentopelkoinen, silti kymmenen lentoa kuukaudessa; korkeanpaikanpelkoinen, silti Rockefeller towerissa ja Monserrate vuorellakin vieraillut). Kuitenkin jonkin sortin maalaisjärki rokatessakin on hyvä olla, jos paikallinen juoksee perässä pitkin katua ja käskee kääntymään, koska alue jolle olet menossa ei ole safe, käännyt silloin aika helvetin nopeasti ja rivakoin askelin talsit muualle. Koska Kolumbiallakin on varsin villi historia, ja vaikka turvallisuusasiat ovat parantuneet viime aikoina merkittävästi ja travelleriskenekin kasvamaan päin, en silti pysty täysin relaamaan.
Kuumottavinta oli ekana iltana saapua huudeille taksilla, huomata taksikuskin painavan ovet lukkoon kun saavuimme kaupunkiin. Oman mieleni saan asettumaan tekemällä vähän tutkimustyötä ja buukkaamalla majoitukset saletisti hyvältä alueelta. Tosin tämä periaate kusi inasen Panamassa, olosuhteiden pakosta. Toisaalta, tulipahan nähtyä myös toisenlaista Panama Cityä. Pääsääntöisesti olen kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka mukavia ihmiset ovat, ja huolehtivat ettei suomimuija eksy Panaman China Towniin.
Tässä lienee yhdelle illalle avautumissettiä riittämiin, silti edelleen sitä mieltä, että maailmaa on nähtävä! Hasta luego!
-Lotta
- comments