Profile
Blog
Photos
Videos
Lotalla riitti ohjelmaa bañoksen puolella vielä hostellille saavuttuammekin ja aamun valjetessa emme kumpikaan olleet järin pirteitä. Arvuuttelimme vatsa- ja vuoristotaudin välillä, mutta emme oikein keksineet kummasta voisi olla kyse ja niinpä pelasimme varman päälle ottamalla iisisti koko päivän. Ilmeisesti se kannatti, sillä seuraavana aamuna makuupussista pilkistikin jo huomattavasti pirteämpi suomimuija ja pääsimme yhdessä kaupungille. Tapasimme myös Jukan, yhden Kolumbian kolmestakymmenestä suomalaisesta, jonka olimme ihmetuurilla tavanneet jo ensimmäisenä Kolumbian päivänämme lentokentän Subi-jonossa (satuin silloin juuri puhumaan helvetin kasviksista ja vitun vihanneksista, siksi hän ehkä meidät pointtasi. Mutta tähän väliin haluan kyllä myös puolustautua, että olin äärimmäisen nälkäinen enkä olettanut ruman kielenkäyttöni voivan olla ymmärrettävissä..) Anyways, olimme siis vaihtaneet silloin numeroitamme ja saaneet nyt viimeinkin tärskyt sovittua. Kävelimme kymmenen kilometrin matkan Jukan asumaan kaupunginosaan ja tapasimme hänet siellä pitaravintolan portailla. Myös Jukan paikalliset kaverit olivat intoutuneet paikalle ja istuimme lopulta pitkät tovit isolla porukalla. Ravintolan omistava ystävä biffasi bissejä minkä kerkesi ja listalta tilaamani pitaleipäkin maistui taivaalliselta.
Kävellessämme takaisinpäin palauttelin mieleeni juuri kuulemiani juttuja Bogotasta ja mietin tosissani, millaista olisi asua tässä 10 miljoonan ihmisen kaupungissa, joka btw on maailman ainoa tämän kokoluokan kaupunki, jossa ei ole metroa. Kaikki liikenne kulkee maan päällä. Voitte vain kuvitella. Jukan kertoman mukaan asuinalueet täällä ovat myös jaettu kuuteen luokkaan, siten että pahimmat slummit ovat ykkösiä ja parhaimmat alueet kutosia. Muu on siltä väliltä. Olennaista luokituksessa on kulujen tasaaminen; siinä missä murjualueilla vesi ja sähkö maksavat vain murto-osan normaalista myyntihinnassa, maksavat ne kalliimmilla alueilla tuplasti tai jopa triplasti keskimääräiseen kauppahintaan nähden. Vähän niin kuin meidän verotuskin, sama homma. Rikkaat maksavat köyhienkin osuuksia, mutta toisin kuin meillä, he myös hyötyvät siitä itse selkeämmin saamalla asua paremmin ja turvallisemmin.
Tekee hyvää nähdä myös normaalia Bogotaa, sellaista jossa voisi jopa asua. La Candeleriassa, jossa me asumme, näkee lähinnä vain hörhöjä, jotka ovat koukussa huumeisiin. Kodittomat nukkuvat öisin porttikongeissa, myös meidän alaovellamme, ja huumekauppa käy. Kaikkialla saa vähän pelätä, mutta ei kai se ihme ole, ottaen huomioon että liikumme yhdessä maailman vaarallisemmaksi luokitellussa maassa. On kuitenkin hyvä nähdä, ettei vaarallisuus ole täälläkään kaikkialla.
Vahinko, että tämän reissun osalta alkavat tarinat olla kuitenkin kerrottu, sillä huomenna kello 05 olemme jo matkalla kohti kotia. Persaukset tiukaksi, 25 tuntia pitää jaksaa istua. Hope we will survive!
- comments