Profile
Blog
Photos
Videos
Pitkä matkanteko sekä nakkimakkaroiksi turvonneet jalkamme ja aivan kamala Karibian meren ylitys verottivat ilmeisesti voimiamme, sillä laskeuduttuamme puoliltaöin Bogotaan emme ajatelleet juuri muuta kuin hostellille vievää gabiä ja sänkyä, johon käpertyä. Väsyneinä ja ilmakuoppaisesta lennosta pahoinvoivina jaksoimme juuri ja juuri kömpiä reunan yli pehkuihin ja nukahtaa välittömästi.
Kuusi tuntia myöhemmin heräsimme kuitenkin jo virkeinä odottelemaan aamiaista, jota ei kuitenkaan kuulunut vielä kahteen tuntiin, sillä keskellä yötä herättämämme hostelli-isäntä nukkui edelleen kuola poskella. Herättyään hän kuitenkin kiiruhti kantamaan eteemme paahtoleipää ja hilloa, ja ahtasimme ne turpaamme kolumbialaisen kahvin kera.
Ennakko-oletuksistamme poiketen päivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena ja pyörimme kaupungin kaduilla ihastellen kaikkea, mitä eteemme sattui. Etelä-Amerikkalaiseen tapaan kaupungin takana kohoavan vuoren huipulta käsiään levittävä Kristuspatsas vartioi kulkuamme ja lukuisat kojut sekä putiikit availivat oviaan samalla kun talsimme niiden ohitse bongaillen värikkäitä ja hassunnäköisiä rakennuksia sekä cooleja tyyppejä. Tiukan kilpailun voitti lopulta kadun kulmassa seissyt laama, joka jauhoi ruohoa suupielet vinksallaan ja näytti Cuzcolta.
Iltapäivällä päätimme nousta Monserrate-vuorelle, jonka huippu häämöttää hieman reilussa kolmessa kilometrissä. Matka ylös sujui hyvin, ja vuorenlaelta aukenivat hienot näkymät kaikkiin suuntiin, juuri niin kuin paikalliset olivat kertoneet. Koska huipulla ei meidän lisäksi ollut juuri ketään, asetuimme ravintolan terassille ja nautimme privaattitarjoilusta näköalapaikallamme. Kaksi kahvia, olut sekä pikkupurtavat maksoivat meiltä kummaltakin yhteensä hieman vajaat 15 euroa, joten varsinainen vararikko ei iskenyt, vaikka kyseessä olikin kiistatta yksi kaupungin kalleimmista terasseista. Saimme myös kokea, mitä vaihteleva ilmasto tällä korkeudella tarkoittaa, kun auringon mentyä pilveen alkoi ukkostaa ja sataa rakeita. Olimme liikenteessä melko pienissä vaatteissa eikä kävely alas sateen liukastamilla kivillä tuntunut enää järkevältä, joten päätimme suunnata cable carille ja tulla sillä alas. Olimme tyytyväisiä, että saimme nähdä jylhät näkymät sekä auringon valossa että tumman ukkospilven alla, eikä päivässä todellakaan ollut valittamista.
Sitten alkoivat kuitenkin vastoinkäymiset. Ei riittänyt että taxikuski käänsi meiltä 400 000, vaan lisäksi vielä vitutuksen parantajaksi ostamamme viini osoittautui aivan kamalaksi mehuksi, emmekä edes kyenneet juomaan sitä loppuun. Siitä voikin jokainen itse sitten miettiä, että kuinka pahaa mahtoi olla. Pahinta, ettemme edes saaneet ostettua sitä väärennetyllä setelillä, vaan jouduimme pulittamaan ihan rehellisen kymppitonnin vain siitä ilosta että lorottelimme lopulta koko kammotuksen viemäristä alas.
Onneksi sentään iltapalaksi ostamamme mangot olivat mehukkaita ja kokonaisuudessaan päivästä jäi hyvä mieli. Ei muuta kuin kello soimaan ja nokat kohti Panamaa heti aamutuimaan.
- comments