Päiväkirjamerkintä 21.6.2011.

On the road again.

Viime maanantaina päästiin vihdoinkin vaihtamaan maisemaa pois tärinäkaupungista. Christchurchista suunnattiin eteläsaaren länsirannikolle Arthurs Pass -nimisen reitin kautta. Tie kulkee eteläsaaren halki itä-länsi suunnassa ja luikertelee komeissa vuoristomaisemissa lähestulkoon koko matkan. Reitti oli yksi hienoimmista ajopätkistä tähän mennessä ja oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Reilun neljän tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin Greymouthiin, johon päätettiin jäädä yöksi. Yövyimme Global Village nimisessä hostellissa joka on paras hostelli missä olemme tähän asti yöpyneet. Siisti ja lämmin huone, puhdas keittiö ja Afrikka/Aasia teemalla sisustetut oleilutilat teki hostellista todella kotoisan. Bonuksena hostelli lainaa kanootteja ja polkupyöriä ilmaiseksi ja kellarikerroksesta löytyy kahden ihmisen sauna J. 5 dollarilla saatiin saunoa 45 minuuttia ja kylläpä maistui hyvältä saunoa ja nauttia löylyistä kylmän oluen keralla. Ennen saunavuoroa käväistiin merenrannassa ihmettelemässä auringonlaskua mutta muuten loppuilta kului hyvinkin rauhallisissa merkeissä.

Tiistaiaamuna nousimme hyvissä ajoin aamupuuron keittoon. Hostellien uloskirjautuminen on aina klo 10.00 joten se pitää meidät liikkeellä heti aamusta alkaen. Aamupalan jälkeen heitettiin rinkat takaisin autoon ja jatkettiin matkaa länsirannikkoa pitkin etelään Franz Josef Glacier ja Fox Glacier nimisiä jäätikköjä kohti. Molemmat jäätiköt ovat kymmeniä tuhansia vuosia vanhoja ja ovat joskus ulottuneet merelle asti. Tällä hetkellä ne liikkuvat 2 metrin päivävauhdilla, eli toisin sanoen sulavat huomattavasti joka päivä. Vaikka jäätiköt oli hienon näköiset oltiin ehkä pikkusen pettyneitä kun päästiin perille. Oltiin nähty erilaisia kuvia opastetuista jäätikkövaelluksista ja kiipeilyistä ja samalla rakennettu jonkinlainen mielikuva mitä tulisimme näkemään. Totuus oli mielikuvia karumpi ja 40 minuutin kävelymatkan päätteeksi pääsimme tsekkailemaan jäätikköjä melko kauaksi pystytetyn aidan takaa (turvallisuussyistä tietenkin). Jäätikön alaosa on sekoittunut soraan joten se ei ollutkaan niin puhtaan valkoinen ja sininen niin kuin mainoksissa oltiin nähty. Jos jäätiköistä haluaa saada jotain irti kannattaa suosiolla buukata Heli-Hiking reissu tai vähintään kokopäivän kestävä kiipeilysetti paikallisilta matkanjärjestäjiltä. Noihin reissuihi tarttee vaan aika paljon pätäkkääJ. Jäätiköiden jälkeen jatkoimme matkaa etelään kohti seuraavaa taukopaikkaa, Haastin pikkukylää. Maisemat oli aivan mahtavat ja monipuoliset, vuoria ja sademetsää, havupuita ja palmuja.

Saavuimme Haastiin pimeän tultua ja aloitimme majapaikan etsimisen. Lonely Planetin (matkaopaskirja) mukaan kylästä löytyy kaksi hostellia ja muutama motelli. Eipä siellä muuta ollutkaan J. Epäonni alkoi kun molempien hostellien ovet oli kiinni ja laput luukulla. Periaatteessa koko 300 ihmisen pikkukylä oli suljettu ja ainut mahdollinen majapaikka olisi ollut paikallinen motelli, 100 dollaria/yö J. Meillä ei ollut mitään aikomusta maksaa 100 dollaria väsyneestä motellihuoneesta, joten ainoa vaihtoehto oli jatkaa matkaa aina Wanakaan asti. Reitti Haastin kylästä Wanakaan kulkee Haast Pass nimisen tien kautta. Oltiin hieman pettyneitä ettei voitu jäädä Haastiin yöksi, koska Haast Pass on kuulemma mahtava reitti päivänvalossa. Nyt jouduttiin ajelemaan se pilkkopimeässä. Siitä huolimatta oltiin ihan hyvillä mielin, koska tiedettiin että Wanakassa meitä odottaisi valmis majapaikka johon mennä yöksi. (Meidän pomot vuokrasivat ison talon Wanakasta, jossa henkilökunta voi asua edullisesti.)

Vajaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin Wanakaan ja alettiin etsimään taloa meidän pomon piirtämän kartan avulla. Perille päästyämme kaivettiin taskulamput esille ja kierrettiin talon etuovelle ja yritettiin päästä sisään. Ja pelkäksi yritykseksi se jäikin, sillä avain ei toiminut! Voi helvetin helvetti. Siinä sitä seistä törötettiin pimeän talon pihassa, väärä avain kourassa. "Miten tää voi olla edes mahdollista?" "Miksi ne anto meille avaimen mitä ne ei ollu kokeillu oveen?" Aikamme kirottuamme lähdimme talolta etsimään hostellia jonka respa olisi vielä auki puoli yhdeksän aikaan illalla. Pitkän ajopäivän ja erittäin epäonnisen loppuillan päätteeksi pääsimme loppujen lopuksi vanhaan tuttuun Holly´s Backpackeriin lepäämään.

Room 6, Holly´s Backpackers, Wanaka NZ.

Mauno & Ilona