Profile
Blog
Photos
Videos
Päiväkirjamerkintä 15.6.2011. Kauhun hetket.
Tämän viikon maanantai alkoi tutuilla rutiineilla, vietiin kyltit kadun varteen, keitettiin aamukahvit ja aloitettiin suksien huoltaminen. Puoleen päivän maissa saatiin asiakkaiden tuomat sukset valmiiksi vahausta varten joten päätettiin pitää taukoa työpajasta ja laittaa suksien pesupiste pystyyn kaupan sivupihalle. Kesken suksien jynssäämisen maa alkoi täristä. Se ei ollut ensimmäinen maanjäristys meille, mutta tällä kertaa oltiin ulkotiloissa. Kaupan sivupiha on kapea ajoväylä, kaupan seinän ja naapuritontin erottavan aidan välillä on ehkä kolmisen metriä. Kaiken lisäksi ajoväylällä oli maanantaina sekä meidän että Andrewn (Snowmanian vakiotyöntekijä) autot. Oltiin siis melko ahtaassa välikössä, mutta samalla onnellisia ettei oltu työpajassa kuumien vahausrautojen kanssa.
On vaikea kuvailla tunnetta kun tärinä alkaa. Tuntuu kun kaikki hidastuis ja pystyy näkemään ympärillä heiluvat rakennukset, jalkojen alla kupruilevan asvaltin ja heiluvat autot. Viereisen tontin yli kulkevat isot sähkökaapelit pomppivat kuin hyppynarut ja tien toisella puolella olevan toimistorakennuksen isot ikkunat näytti siltä et ne tulee ulos karmeistaan millä hetkellä hyvänsä. Muutamien sekuntien järistys tuntuu minuutilta. Me tartuttiin toisiimme kiinni ja kirjaimellisesti liimauduttiin puuaitaa vasten odottamaan mitä tapahtuu. Kun järistys lakkasi ensimmäinen huolenaihe oli että onhan kaikki kunnossa kaupan sisällä. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään. Pienen ihmettelyn ja kokemuksien vaihtamisen jälkeen jatkettiin suksien puhdistusta.
Reilu tunti myöhemmin maa järisi jälleen ja tällä kertaa voimakkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Oltiin just rauhoituttu, saatu pulssit tasaantumaan ja päästy takaisin työn makuun kun järinä alkoi. Ei oltu ihan varmoja mitä tehdä tai mihin suuntaan lähteä. Suoraan sanottuna jäädyttiin aidan viereen ja toivottiin parasta. Asvaltti aaltoili jalkojen alla, sähkökaapelit pomppivat jälleen kerran ristiin rastiin ja näytti siltä että meidän auto kaatuu pian kyljelleen. Iso lastausovi kaupan sivuseinässä oli auki ja meidän juuri pesemämme sukset kaatui ja tuli järistyksen voimasta pihalle asti. Heti järistyksen jälkeen mentiin kaupan sisälle katsomaan mitä se aiheutti. Iso suksirekki oli kaatunut ja kymmeniä suksipareja makasi keskellä kaupan lattiaa. Aurinkolasiteline oli kaatunut ja lumilaudat kaatuneet sidelaatikoiden päälle. Työpajassa seinille ripustetut työkalut oli lattialla ja isot tikkaat kaatuneet työpisteen päälle. Tien toisella puolella olevat rakennukset evakuoitiin ja niissä työskentelevät ihmiset parveilivat kadulla yrittäen tavoittaa lähimmäisiään puhelimitse. Työpäivä oli ohi ja liikenne muuttui kaaokseksi. Kaikki halusivat päästä hakemaan lapset koulusta ja päiväkodeista ja mennä kotiin. Mekin laitettiin sukset sisälle, suljettiin ovet ja liityttiin matelevaan autoletkaan kohti keskustaa. Normaalisti 10-15 minuuttia kestävä kotimatka kesti reilusti yli 40 minuuttia koska keskustan yliajosillat oli suljettu.
Ensimmäinen järistys alkoi 13.00 ja oli voimakkuudeltaan 5,5 Richteriä. Klo 14.20 alkanut toinen järistys oli 6,3 Richteriä eli yhtä voimakas kuin helmikuun tuhoisa jälkijäristys. Reilu 40 000 kotitaloutta jäi ilman sähköjä ja ennestään heikentynyt viemäriverkosto koki kovia. Itäisissä kaupunginosissa viemäriputket halkesivat ja harmaanruskeaa kuravettä pulppusi kaduille. Viranomaiset kehottavat keittämään juomaveden ja käyttämään pajamajoja mikäli niitä on ollut käytössä helmikuisen järistyksen jälkeen. Ydinkeskustassa 75 rakennusta sai uuden purkutuomion ja meidän asuntoa vastapäätä ollut ennestään vaurioitunut ja onneksi tyhjänä olleet liiketilat tulivat ryminällä alas. Paikallisen uutisoinnin mukaan noin kymmenen ihmistä loukkaantui. Kuolonuhreilta vältyttiin koska kaupungin ydinkeskusta oli jo entuudestaan suljettu.
Maa järisee täällä koko ajan. Isot järistykset päätyvät uutisiin, mutta täällä on ollut maanjäristyksiä joka päivä. Esimerkiksi tänään on ollut 10 maanjäristystä 6.30 ja 14.30 välisenä aikana. Tämän aamuinen järistys herätti meidät ja oli voimakkuudeltaan 5,0 Richteriä. (www.geonet.org.nz/earthquakes).
Toissapäivänä oltiin oikeesti peloissamme. Nyt alkaa riittämään ja ollaan enemmän kuin onnellisia että ens maanantaina päästään vihdoin lähtemään täältä. Kaikesta huolimatta me ollaan kunnossa ja matka jatkuu pian kohti uusia seikkailuja. Reissun kohokohdat ovat toivon mukaan vielä edessä ja ainakin yksi asia on varma. Christchurchiin ei takaisin tulla.
317 Worcester St, Christchurch
Mauno & Ilona
- comments