Päiväkirjamerkintä 10.7.2011. Kaato(lumi)sade.

Viime maanantaina saimme puhelinsoiton heti aamusta. Meidän auto oli saatu kuntoon ja se oli valmis noudettavaksi huoltamolta, joka sijaitsee Queenstownissa. Niinpä puimme vaatteet niskaan, askartelimme pahvisen Queenstown- kyltin ja lähdimme kävelemään kohti Wanakan keskustaa sopivaa liftauspysäkkiä etsien. Tällä kertaa kyytiä sai odotella kauemmin. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen polttopuita Queenstowniin toimittamassa ollut rekkamies nappasi meidät kyytiin tien poskesta. Pääsimme rekkamiehen jousilla aina Franktoniin asti, josta saimme välittömästi toisen kyydin kaupungin keskustaan. Huoltamolle päästyämme tapasimme Zimbabvelaisen autokorjaajan, joka kertoi automme olevan kunnossa leveä hymy naamallaan. $240 suuruisen korjaamolaskun ja maukkaan japanilaislounaan jälkeen kaasuttelimme takaisin Wanakaan.

Tiistaina avasimme kauan odotetun laskukautemme Snow Park NZ :ssa. Snow Parkissa on iltamäki tiistai, torstai ja perjantai-iltaisin, joten pääsimme kurvailemaan ilta viidestä eteenpäin $39 hintaan. (Normaali päivälippu kustantaa noin $90). Vaikka Snow Parkissa oli ainoastaan yksi rinne avoinna oli mahtavaa päästä laudan päälle pitkästä aikaa. Muutama eka mäki meni puhtaasti tuntumaa hakiessa, mutta loppua kohden laskeminen alkoi sujua vanhaan malliin. Ja mikä parasta, vihdoinkin päästiin tekemään sitä mitä ollaan odotettu viimeiset kolme kuukautta.

Loppuviikko toi mukanaan lisää hyviä uutisia, sillä sääennustukset alkoivat yksimielisesti puhua ison myrskyrintaman lähestymisestä eteläsaarelle. Tiistaina Etelämantereelta puhaltanut myrskytuuli toi mukanaan jättimäiset pilvimassat ja täällä on satanut kaatamalla vettä tiistai-keskiviikon välisestä yöstä lähtien. Tälläkin hetkellä vettä tulee kaatamalla. Välillä on vaikeaa tajuta, että kaatosade kaupungissa tarkoittaa lumipyryä vuorilla. Ilma on tarpeeksi kylmä joten vesisade muuttuu lumeksi jo parisataa metriä merenpinnan yläpuolella. Koko kaupunki näyttää ihan erilaiselta kun järven toisella puolella kohoavat vuoret on saanut komean lumikerroksen yllensä.

Perjantaina pääsimme hyödyntämään helmikuussa ostamiamme kausikortteja, kun Cardrona avasi vihdoin porttinsa. Samalla pääsimme harjoittelemaan lumiketjujen käyttöä tositoimissa. Vaikka vuori oli ainoastaan osittain auki se ei menoa haitannut. Parin tunnin laskemisen jälkeen keli muuttui tosi tuuliseksi ja lunta alkoi tupruttaa taivaan täydeltä joten päätimme pitää pitkän lounastauon. Sen jälkeen laskimme kertaalleen molemmat rinteet läpi ja luovutimme perjantain osalta. Lauantai-aamuna herättiin superajoissa ja olimme liikkeellä jo kahdeksan aikaan aamulla. Yön aikana oli tullut reippaasti lisää lunta, joten Estimalla oli täysi työ nousta ylös vuoren rinnettä pitkin. Keli oli perjantain kaltainen ellei jopa tuulisempi ja lunta satoi edelleen. Vapaapäivä toi mukanaan lisää massaa ja molemmat auki olleista rinteistä täyttyi nopeasti kaikentasoisista laskijoista. Muutaman tunnin kurvailemisen jälkeen siirryttiin sisätiloihin lämmittelemään ja nauttimaan rinneravintolan tunnelmista, omia eväitä syöden tietenkin J.

Tänä aamuna olimme jälleen hyvissä ajoin ylhäällä ja valmiina laskuhommiin. Kävimme vuokraamassa molemmille sukset, koska haluttiin kokeilla jotain uutta ennen kun Cardrona saisi lisää rinteitä auki. Sunnuntaipäivän laskemiset jäi kuitenkin laskematta, sillä laskettelurinteille johtava tie oli suljettu. Viime yön kovat tuulet ja taukoamaton lumisade oli liikaa tien ylläpidolle, joten ketään ei päästetty porteista sisään. Tuulen kuljettama lumi oli pakkautunut vaarallisiksi kinoksiksi tien varrella joten niitä jouduttiin räjäyttelemään pois mahdollisien lumivyöryjen estämiseksi. Odottelimme tilanteen kehittymistä muiden paikalle saapuneiden laskijoiden kanssa ja tuntia myöhemmin meidät käännytettiin takaisin kotiin. Vuori pysyi suljettuna ja me köröttelimme pitkin sohjoista päätietä takaisin sateiseen Wanakaan.

Talo, 46 Hunter Cresent, Wanaka

Mauno & Ilona