Päiväkirjamerkintä 2.7.2011.

Ihana päivä.

Herätyskello soi 9.30 lauantaiaamuna. Heräsimme edellisillan pubikierroksesta johtuen melko fyysiseen päänsärkyyn, suussa maistui edellisillan burgerit ja halpa punaviini ja molemmat oli tosi väsyneitä. Olimme Queenstownissa Deco Backpackersin tuplahuoneessa ja uloskirjautumisaika läheni uhkaavasti (check out 10.00). Yritin ostaa meille muutaman tunnin lisäaikaa, mutta meidän huone oli buukattu jo eteenpäin. Revimme itsemme ylös sängystä, vedimme vaatteet niskaan ja raahauduimme kirpakkaan lauantaiaamuun. Keli oli aurinkoinen ja raitis ilma teki hyvää molempien olotilalle. Päätämme suunnata Mc´Donaldsiin aamupalalle ja sen jälkeen Coronet Peakiin avaamaan kauan odotettu laskukausi. Auto käynnistyi melko tahmeasti kylmästä yöstä johtuen, mutta pääsimme liikkeelle ja saimme auton parkkiin kaupungin keskustaan.

Burgereiden jälkeen lähdimme päättäväisesti kohti Coronet Peakin rinteitä, jotka sijaitsevat 13km päässä Queenstownin keskustasta. Kun olimme päässeet pois keskustan alueelta ylitimme muutaman sillan ja aloitimme nousun kohti kauden ensilumia. Yhtäkkiä Estima alkoi nykiä ja auton alta kuului ikäviä ääniä. Saimme nytkytettyä automme tien sivuun ja laitoimme hätävilkut päälle. Tarkastimme öljyt, vedet ja konepellin alla kaikki näytti päällisin puolin olevan kunnossa. Kumpikaan meistä ei ymmärrä autoista juurikaan mitään joten ainut vaihtoehto oli soittaa viisaampi ihminen paikalle. Auton oston yhteydessä hankimme AA Road Assistance palvelun, johon kuuluu 3 ilmaista ”pelastusta” vuodessa. Olimme tyytyväisiä että oltiin oltu kaukaa viisaita ja hankittu tällainen palvelu, sillä nyt se tulisi enemmän kuin tarpeeseen. Soitin AA:lle ja kerroin tilanteemme, rekisterinumeron ja omat yhteystietoni ja ilmoitin olevani AA:n jäsen. Hetken hiljaisuuden jälkeen henkilö kertoi minulle että olemme liittyneet AA:n jäseniksi 9 kuukauden sopimuksella ja että jäsenyys on päättynyt muutama viikko sitten. Mies antoi meille kaksi vaihtoehtoa; uusi vuosisopimus AA:n kanssa (170 dollaria ) tai soittoa paikalliseen, päivystävään tiepalveluun (80 dollaria). Valitsimme edullisemman vaihtoehdon ja soitimme paikalliselle huoltamolle. Mies lupasi tulla puolen tunnin sisällä ja apua odotellessamme saimme katsella ohiajavia autoja ja ihmisten huvittuneita ilmeitä meidät nähdessään.

40 minuutin odottelun jälkeen paikalle saapui zimbabvelainen huoltomies. Mies käynnisti auton ja huolestunut ilme ei antanut odottaa mitään hyvää. Kerroimme mitä tapahtui ja yritimme kuvailla mistä ääni kuului. Hetken pyörittyään mies liukui auton alle ja löysi ongelman. Auton virranjakajan kansi oli irronnut ja roikkui kahden ruuvin varassa. Tämän takia auto ei suostunut liikkumaan. Huoltomies onnistui veivaamaan jäljelle jääneet ruuvit sen verran tiukkaan että saimme ajettua Estiman korjaamon pihaan. Auto jäi parkkiin, huoltomies lähti auttamaan muita tienvarteen jääneitä autoilijoita ja me lähdimme kaupungille odottelemaan huoltomiehen yhteydenottoa.

Myöhemmin iltapäivällä puhelin soi. Huoltomies oli palannut kierrokseltaan ja oli laittanut Estiman valmiiksi korjausta varten. Ainut ongelma oli ettei korjaamolla ollu tarvittavia varaosia ja että elettiin lauantai-iltapäivää. Hommat jatkuisivat vasta maanantaiaamuna. Otettiin tarvittavat vaatteet ja tavarat reppuuun, laitettiin lautapussit autoon ja lyötiin ovet lukkoon. Auto jäi korjaamoon odottamaan maanantaiaamua, ja me lähdettiin keskustaan etsimään kyytiä Wanakaan. Bussilippu olis maksanu 35 dollaria per nuppi, joten ensimmäistä kertaa elämässämme päätimme liftata. Kävelimme jonkun matkaa ydinkeskustan ulkopuolelle, kirjoitimme Wanaka –lapun ja nostimme peukalot pystyyn. Viiden minuutin odottelun jälkeen tärppäsi ekan kerran ja pääsimme parikymmentä kilometriä lähemmäs. Uusi kyyti tärppäsi vieläkin nopeammin ja muutaman aussimiehen kyydittämänä olimme Wanakassa ennen pimeän tuloa. Jäimme pois kaupungin keskustassa, kävimme ruokaostoksilla ja kävelimme loppumatkan kotiin. Tapahtumarikas päivä sai onnellisen lopun ja nyt vaan odotellaan autokorjaamon laskua.

Talo, 46 Hunters Cresent, Wanaka.

Mauno & Ilona