Profile
Blog
Photos
Videos
Päiväkirjamerkintä 23.6.2011.
Milford Sound.
Keskiviikko aamuna kävimme uudestaan talolla kokeilemassa meidän avainta. Kun ovi ei vieläkään auennut päätettiin lähteä takaisin tien päälle. Mietittiin että nyt oli hyvä tilaisuus tehdä viimeiset ajelut eteläsaarella ennen laskukautta ja Wanakaan asettumista. Niinpä tankattiin tankki täyteen ja suunnattiin Estiman nokka kohti Te Anaun pikkukaupunkia.
Matkasta tulikin ikimuistoinen. Ajoimme Wanakasta ensin Queenstowniin ja siitä jatkoimme pitkin SH6 valtatietä etelään Ilnvercargillin ja Milford Soundin kylttejä seuraten. Tie kulkee ison järven vieressä välillä kohoten vuoren rinnettä ylöspäin. Maisemat oli aivan mahtavat ja keli aurinkoinen. Vajaan puolen tunnin päästä Queenstownista alkoi tapahtua. Paikalliset farmarit olivat päättäneet siirtää lehmänsä ja lampaansa uusille viheriöille ja olivat päätelleet valtatie 6 olevan se kaikkein varmin ja järkevin reitti tehdä se. Me jouduttiin pysähtymään ja odottamaan että lehmät tajuavat siirtyä sivuun ja sen jälkeen yritettiin ohittaa ne niin hitaasti kuin mahdollista. Välillä lehmiä juoksenteli molemmilla kaistoilla ja niitä sai luikerrella kuin liukkaan kelin esteradalla. Isoimmat pysähtyivät keskelle tietä, kääntyivät ympäri ja alkoivat tuijottaa uhkaavasti. Siinä vaiheessa laitettiin ovet lukkoon, töötti pohjaan ja painettiin kaasua J. Paska lensi ja lehmät oli ihmeissään kun jyrättiin Estimalla koko letkan ohitse.
Myöhemmin iltapäivällä saavuimme Te Anaun kaupunkiin. Matka Queenstownista Te Anauhun kesti kolmisen tuntia ja alkumatkan järvimaisemia lukuun ottamatta reitti oli yllättävänkin tylsä ja yksitoikkoinen. Perille päästyämme tsekkasimme paikallisen hostelli tarjonnan ja kahden hostellin valikoimasta päädyimme järven läheisyydellä sijaitsevaan Lake Front Backpackersiin. Koko kaupunki oli paksun sumun peitossa, joten ilta kului kokkaillessa ja pyykkiä pesten.
Tänä aamuna heräsimme hyvissä ajoin. Ilona jäi puuron keittoon ja mä menin selvittämään sääennustetta tälle päivälle. Keli näytti lupaavalta joten buukkasimme reilun tunnin kestävän risteilyn Milford Soundissa. Hostellin tarjoaman alennuksen kanssa risteily maksoi 55 dollaria per nuppi. Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Milford Soundin kylää josta risteilyt lähtevät. Ajomatka oli jälleen kerran yksi hienoimmista reiteistä mitä ollaan nähty täällä. Tie kulkee vuonossa kahden vuoren välissä ja opaskylttien mukaan tien paikalla oli kymmeniä tuhansia vuosia sitten iso jäätikkö. Pysähtelimme menomatkalla tasaisin väliajoin ihmettelemään maisemia ja muutamaa japanilaisporukkaa lukuun ottamatta saimme olla ihan rauhassa ja katsella maisemia kenenkään häiritsemättä. 2,5 tunnin ajamisen jälkeen olimmekin jo perillä ja meillä jäi hyvin aikaa lounastaa ennen paattiin astumista. Risteily oli kylmästä kelistä huolimatta tosi jees, ja näin sesonkiajan päätyttyä laivalla oli vain kourallinen muita ihmisiä. Toppatakit ja lapaset tulivat tarpeeseen kun laiva lipui lähemmäs avomerta ja takaisinpaluumatkalla siirryimmekin sisätiloihin kuuman kahvikupin äärelle. Uskomattoman komeet maisemat ja ehdottomasti näkemisen arvoinen turistikokemus. Suosittelemme lämpimästi J.
Paluumatkan ajoimme pysähtymättä suoraan hostellille. Myöhemmin illalla viereiseen huoneeseen tuli italialainen mies ja hänen mukanaan reissaava israelilainen mimmi. Juteltiin niitä näitä ja yhtäkkiä italialainen olikin jo puhumassa meitä Italiaan töihin joulun ja uuden vuoden lomaviikoille. Kaveri on stereotyyppinen lipevä italialaismies, joka omistaa yökerhon jossain laskettelurinteiden kupeessa. Saa nähdä miten tosissaan mies oli, mutta olishan se aika maukasta käydä laskemassa pari viikkoa Alpeilla ja asua yökerhogigolon piikkiin jossain pienessä alppimajassa J. Huomenna ajelemme takaisin Wanakaan ja asetumme vihdoinkin taloon asumaan. Toivottavasti saadaan toimiva avain ennen pimeän tuloa.
Lake Front Backpackers, Te Anau
Mauno & Ilona
- comments