Poikkeamat Kota Kinabalusta veivat meita jokunen paiva sitten kohti pohjoisen Borneon pohjoisimpia pisteita. Kartalla astetta isompana pisteena heilunutta Banggin saaren suuntaan. Sen verran teki mieli poistua perinteisilta turistikarttapalloilta, etta Banggi kuulosti mielekkaalta ellei jopa miehekkaalta vaihtoehdolta. Tavallaanhan se olikin sita... 15 minuutin lauttamatkan paassa Filippiinien Palawanin saarista, matka jota ei kuitenkaan villeimmissa kuvitelmissakaan tarvitse huvitella lankkarin kykenevan lainmukaisesti tekemaan ja onkin nain ollen varattu yksinoikeudella laittomille filippiinilaismaahanmuuttajille, sijaitsee Banggi jonne hyppasimme Kudatin kylasta paikallisella pikaveneella. Jaatavien ilmastojen puskiessa hyytavanlaista menoilmaa istuimme kyydissa reilun tunnin matkan ja ankkurin laskeutuessa jaimme rantaan kuin ne kliseiset nallit kalliolle. Etsimme jonkinlaisen majapaikan laheisen kylan vettenpaalle rakennettujen hokkeleiden virrasta ja totesimme loytaneemme hetkeksi paikkamme.

Mikaan erityisen nayttava Baggin saari ei todellakaan ole. Saattaisi jopa hyvan maun rajoissa jarkyttaa lajapaista turistiryhmittymaa, joka perinteisten palveluiden keskelta ilmaantuu tahan ilmanalaan. Toisaalta perustallaaja ei yleensa talle saarelle saavukkaan, silla siina missa mitaan erityista nahtavaa ei ole nahtavyyksien muodossa havaittavissa, ei myoskaan mitaan turistipalveluita juuri asemakaavasta loydy. Meidan retkiytyminen jai lopulta vain kahden paivan pituiseksi osin syysta, etta eihan paikka kaikessa jatteisessa gloriassaan ollut erityisen viihtyisa, mutta myos syysta, etta jo tutuksi tulleet kohailyt, flunssat ja kurkkuvaivat iskivat jalleen ja parantumiseen lopulta vaikuttava virikkeellinen ymparisto (kuten kirjasto?!) tuntuu loytyvan parhaiten KK:sta. Myos tohtorin neuvot jos kuumeisuus alkaa nousta, vaikka tata ei toistaiseksi ole tapahtunutkaan. Mita ilmeisemmin Malesian jatkuva vaihtolampoisyys (ja tassa tapauksessa tarkoitan ilmastoitujen ja ilmastoimattomien tilojen jatkuvaa vaihtelua) ottaa terveyden paalle. Ai niin - vettakin Baggilla satoi, kuten Borneolla kuuluu. Taman hetken todennakoisyys sateelle heiluu Forecan tietojen mukaan 95 % kohdalla. Eilen taisi olla vain 80%.

Toisena paivana lahdimme tamppaamaan saarta kiertavaa tieta loytaen itsemme lopulta paikallisista hautajaisista. Vainajakin killui siella arkussaan, mutta meno oli muuten varsin toisenlainen kuin hautajaisissa nyt yleensa tuppaa olemaan. Naurettiin ja laulettiin tai ainakin hymyiltiin ja oltiin suhteellisen arkisia yhden tarinan paattymisesta. Ja vaikka meitakin hannysteltiin osallistumaan karkeloihin - lahdettiin silti pikaisesti takaisin paatielle ja jatettiin vainajamuistelot vahemmalle. Hautajaisten ilmapiirista paastaankin saaren erityiseen hyvantuulisuuteen - vaikka englanninkieli ei odotetusti kovin monelta kovin suurella tunteella ironnutkaan, ihmiset olivat erityisen avuliaita, iloisia ja lamminhenkisia. Lapset pyorivat ymparilla ja ilveilivat kuten hindumukulat intialaisella pikkukylalla konsanaan, mutta myos vanhemmat partajepet vetelivat suuresti vaikuttuneina partakarvojani ja myhailivat siina sitten samassa kohtalotoverin loytamistaan.

Banggin reissu jai lyhykaiseksi sekin - pari yota ja paivaa keittelimme nuudeleita ja puuroja seka otimme hetkittain tuntumaa erittain, mutta ei yllattaen kalapainotteisiin ravintoloihin. Banggin surullisinta puolta edusti sitten se, mihin valmispaketeilta toiseen kiertava perusmatkalainen ei Malesiassa (tai Borneolla ainakaan) helposti tormaa... Jatteiden jattimaisiin vuoriin. Banggia ymparoivien korallien kuolemaksi rantoihin ja suoraan vettenpaalle rakennettujen hokkeleiden nurkilta vesiin heiteltavat roskat ja paskat tekevat paikasta kivuliasta katsottavaa. Ja tassa sen jalleen nakee - tavallaan turismin hyvan puolen, mutta taysin vaarista lahtokohdista. Matkaajallehan halutaan nayttaa kirkasvetista ja luonnonkaunista Borneota, jota sitten suuri osa kaikista matkalaisen kohteista onkin. Mutta kun totuus on Banggin kaltainen jatteisiin uppoava torkyisyys ja vain siita syysta etta intresseja ei ilmeisesti vesien suojeluun ole turismia lukuunottamatta. Hyvahan se on etta edes turismi jotenkin osaltaan innoittaa pitamaan rannoista ja vesista edes jonkinlaista huolta, mutta huolestuttavampaa on tietysti se, etta kun laumat eivat ole hyodyttamassa paikkaa, ei paikallistakaan tunnu kiinnostavan mihin roskat nakataan. Banggilla nakyi vahvasti WWF:n lasnaolo kyltein ja opastein, joiden syvempi anti malajin kielen myota jai meille aukeamatta, mutta jotka selvasti kuvin yritti opastaa korallien ja luonnonsuojelua. Myos kouluissa nakyi kierratyksen ja vanhan korjaamisen jne. opit seinille maalatuissa infotauluissa - toivottavasti uusi sukupolvi lopulta kiinnostuu asiasta - viimeistaan se tapahtuu siina vaiheessa kun saarille niin keskeinen kalastus joko lakkaa kokonaan kalojen havitessa tai niiden muuttuessa Kiinan esimerkin mukaan jo niin raskasmetallisiksi ja myrkyllisiksi, etta sairaudet ylittavat inhimilliset maarat. Toivottavasti kuitenkin edes asteen verran aikaisemmin. Ja toisaalta paikallistakaan ei voi surutta kayda moittimaan - muovipussikulttuurin rantautuminen (talla kertaa myos sanan varsinaisessa merkityksessa) ja jatehuollon retuperaisyys seka kertakayttokulttuurin lopulta niinkin yhtakkinen saapuminen Banggin kaltaisiin paikkoihin, jossa luonnonmukaisemmat jatteet on tavattu heittaa mereen, ei ole pelkastaan yksilon vastuulla. Korkeamman instanssin pitaisi tassakin tapauksessa saada asiaan jotain kuria - valtio Malesiankaan ei nayta kuitenkaan erityisen innokkaalta muuhun kuin valittomien voittojen korjaamiseen turistikohteiden siistimisella... Paskaisesti kay.

Soi: John Paul Jones - Ice Fishing

-K

"When everyone is against you, it means that you are absolutely wrong-or absolutely right"

- A.Guignon