Profile
Blog
Photos
Videos
Tiomanin elo on tullut paatokseensa. Reilu viikkohan siina sitten heilahti - eika lopulta tuntunut lopulta paivaakaan liian pitkalta. Tuulettelu jatkuu - mutta otetaanpa sellainen kriittinen ote tassa Tiomanin loppulauselmassa ryydittamaan tulkintoja.
Tioman osoittautui kaikkia ennakko-oletuksiani peilaten huomattavasti pienemmaksi saareksi. Ei niinkaan maantieteellisesti, silla saari on Malesian isoimpia Langkawin ja Penangin jalkeen. Sen sijaan kyse oli enemmankin siita koosta, johon useat tamankaltaiset saaret ja rannat tuntuvat vakisinkin ajautuvan. Guethousea ja ravintolaa rakennetaan yleensa saaret tayteen, metsat hakataan ja lopulta ihmetellaan kun majapaikat ovat tyhjillaan, silla joka paikkaan ei lopulta riitakaan porukkaa. Koh Changin 'vika' tuntui olevan juuri tama kaavoituksellinen dilemma, jonka myotavaikutuksilla Thaimaan saaret ilmeisesti tayttyvat ahneuksissaan tupaten tayteen, vaikka tokihan sieltakin rauhallisia saaria saattaa loytya... viela. Malesian bravuuri tuntuu kuitenkin olevan se, etta on opittu tamakin asia ajoissa. Saaren viehatys ja luonnollinen hyvinvointi saa reippaan vitamiiniruiskeen nainkin yksinkertaisesta asiasta. Ahneutta on siis ainakin jossain maarin pyritty suitsimaan Tiomanilla, joka kuitenkin maantieteellisesti suurena saarena voisi levittaa lonkeronsa ja majoittaa aika tavalla enemmankin vakea. Onneksi tahan ei kuitenkaan ainakaan viela ole tultu. Toisaalta on muistettava, etta matkamme Tiomanille sijoittuu aikaan, joka on oikeastaan paras mahdollinen - juuri sadekauden kynnyksella. Kokemuksemme suhteellisen rauhallisesta saaresta ja paratiisin poikasesta voisi olla asteen verran erilainen, mikali olisimme tulleet tanne esimerkiksi puoli vuotta myohemmin tai ennemmin.
Toki Tiomaniltakin loytyi roskaa, paskaa ja kaikkea mahdollista nurisemisen arvoista. Kokonaiskuva oli kuitenkin tahan asti eletyn reissun paras. Vedet kirkkaat, keli juuri sopiva kaikessa vaihtelun muodoissa, korallit viela osin elossa ja elon keveys kohdallaan. Viimeisten parin paivan aikana tuli mieleen, etta edes jotain pienta ja hyodyllista voisi itsekin tehda pelkan olemisen ohella - niinpa kerasimme yhden lyhyehkon iltapaivan roskia. Kierratyksen hengissa alumiinitolkit yhteen pussiin, muovipullot toiseen ja sekava joukko muuta paskaa kolmanteen. Lopulta romut viskottiin pienen ja yllattaen haisevan jatekasan, jota apinat, kaksimetriset iguaanit ja yksi hitler-kissa (nimensa noista mustista Aatua muistuttavista viiksista - ei niinkaan kaytoksestaan saanut elainpoloinen) tonkivat sitten antaumuksellisesti ilmeisesti jotain aina toisinaan syotavaksi kelpaavaa loytaenkin. Jatekasaa kavi todistettavasti joku jopa tyhjentamassa soutuveneella ja tuntui lahes aidosti riemuitsevan myos meidan jatehuollollisista tyonnaytetteista. Ja vaikka yrityksemme selvittaa mihin roskat lopulta paatyivat paatyi pitkalti olan kohautuksiin ja kielimuuriin, yritimme saada mielemme keveiksi ajatuksella, etta ainakaan vesistoihin niita ei viskota. Tieda sitten mika totuus, mutta kuvitellaan nyt edes etta niin ei asian laita olisi. Asteen verran mieliamme huojentaa kuitenkin tieto siita, etta tietoisuutta Malesiassa ymparistoasioista ja etenkin korallin hauraasta elamasta jaetaan huolella. Jospa murusia tuosta tiedosta leviaisi ihmisten ja myo meidan matkalaisten mieliin. Itse ainakin voin myontaa oppineeni kaikenlaista eraaseenkin kiinniolleeseen tiedonjakovirastoon salaa livahdettuamme ja opiskeltuamme korallin, kilpikonnien, anemonien (ja pikaisen sanakirjailun jalkeen saatiin selville etta kyse on merivuokoista), simpukoitten ja nilviaisten elamasta. Nilviaistasolla noin muutenkin kun tassa mennaan... Sen verran innostumaa koralliasioihin ja sen suojeluun seka kilpikonnailuun syntyi, etta pyritaan nyt tekemaan jotain hyvaa Intiassa ja kunniasanalla koitetaan loytaa tuosta maasta jonkinmoinen vapaaehtoistyomahdollisuus, jossa kilpikonnia tai sita hitusta korallia, jota Intiassa viela jaljella on, voitaisiin edes pienin teoin pelastaa. Jaamme sananmittaamisen kunnialliseen maailmaan odottamaan sopivaa tilaisuutta.
Muutoin Tiomanin paivat menivat niin vauhdikkaasti, etta hieman hammastellen odotamme bussia Kuala Lumpuriin - isoon, mutta jotenkin viime nakemalla leppoisaan ja hitaasti elelevaan metropoliin. Kasittamaton ristiriitahan tassakin lauserakennelmassa piilee - silla KL toden totta on kaupallisuuden perikuvana jotenkin sietamattoman kaikkialle kallellaan ja rahaa piereskeleva olio - silti sellaisena jotenkin rauhallinen ja kiireetoon! Ota tuostakin sitten selvaa... Tiomanin paivat menivat yleisen olemisen ihmettelyssa ja vesissa vaeltaessa - taidettiin lopulta uidakin aika kilometriset merimailit etsiessamme niita kaikkein kirkkaimpia koralliriuttoja syvissa ja matalissa paissa seka vesissa. Kohokohdat merenelavien suhteen lyotiin pitkuloiden ja saikkyjen trumpettikalojen, pehmean korallin ja sen yhden sinipilkkurauskun kohdalla. Rausku piilotteli itseaan pitkan piikkinsa kera pitkalti poytakorallin alla, mutta eika suuremmin tuttavuuksia tekemaan. Ehka hyva niin, silla tama ilmeisesti perin harvinainen rauskulaji voi agitoituneena hyokata piikkinsa voimin snorkkeloijaa pain. Toisaalta provoisointimme jatimme suorittamatta, joten kohtaaminen oli kaikin puolin rauhanomainen. Silti aarimmaisen mielenkiintoinen ja vaikuttava ja hyva niin.
Tiomanin hintataso osoittautui suhteellisen arvattavaksi. Majapaikka kustantaa nyt alennuskaudella eli sadekaudella (mika sinansa on suhteellinen kasite - kuten majatalon isantamme asian sanoiksi laittoi: ennen puhuttiin monsuunikaudesta ja nyt vain sadekaudesta - sateet siis vahentyneet, minne lie menneet - onko lie nahty jossain?) halvimmillaan noin 5 euroa. Mihinkaan intiamaisiin parin euron rapsautuksiin ei paasta, mutta Malesia ei ole Intia eika Intia viela tietaakseni Malesia. Ruoka tapaa saarella olla asteen verran kalliimpaa, jos sita sattuu ylipaataan saamaan (asiasta lisaa halajavat suositellaan siirtymista Anskun blogin tutkintaan), mutta kokonaisuutena eurolla-parilla saa vatsaan jo taytetta. Lautat maksavat... paljon suhteessa kaikkeen muuhun poislukien kallista nettia, mutta sellaisia ylellisyyksia vartenhan on syyta tulla mantereelle kuten tanne Mersingiin. Netti siis kustantaa 10 ringgittia tunnilta jos sen taalla Mersingissa saa 1,5 ringgitilla. Eli 1 euron ollessa noin 4 RM. Lauttasiirtyma suuntaansa 35 RM eli 8-9 euroa. Toisaalta siirtyminen Malesiassa muutoinkin maksaa enemman kuin muistelin (ja osin tietysti enemman inflaation ja muun minulle kasittamattoman hamaryyden vuoksi) joten myos KL:n taalta Mersingista 6 tuntinen matka maksaa 30 RM 7-8 euroa. Kestamme sen - pakkohan se on, jos ei kavella mieli.
Mutta muutoin juuri nyt mielen on tayttanyt reissaamisen hurmoksellinen maanisuus. Naita hetkia varten eletaan - ja todellakin tuntuu, etta kaikessa on merkityksensa. Jokainen uusi kaupunki, kyla, ravintola, guesthouse, ihminen, mielikuva, mielikuvitus, luettu kirja, lukematon kirja ja nakematon naky vaikuttaa innostavalta ja kasittamattomalla tavalla tarkealta ja tilaisuuksia ja mahdollisuuksia avaavalta - nautinnolliselta. Tietamattomyys siita, mihin askeleensa painaa, vaikka suuntaviivat ovatkin jo jaetut tuntuu hienolta. Sri Lankaa kohti edetaan piakkoin, mutta siellakin ovat tiet toistaiseksi tuntemattomat. Muutamia pari vuotta sitten nahtyja paikkoja on kieltamatta pakko silmailla uusin, pari vuotta vanhentunein silmin, mutta muuten mikaan ei pakota menemaan minnekkaan. Siina reissauksen mahtavuus kiteytyneena siihen vapauden tunteeseen jota tama touhu parhaimmillaan antaa.
Soidessa: The Who - Eminence Front
-K
- Walt Whitman
- comments