Profile
Blog
Photos
Videos
Meno saarilla on saatu paatoksiin. Syita on useita, tekosyitakin lukuisia. Pari yota vedettiin teltassa (Ansku toisen naista riippumatossa - mista lisaa myohemmin) ja eilen aamupaivasta noustiin lauttaan tutuksi tulleiden sahellysten maaraamissa ilmanaloissa. Mutta palataanpa alkuun.
Torstaina aamun aloituksena lahdettiin lauttarantaan suuntana Tunku Abdul Rahman luonnonpuisto. Viidesta saaresta valittiin Mamutik lahinna kuuleman mukaan hyvien snorkkelimaisten mahdollisuuksien vanavesissa. Mamutikiin laskeuduttiin aikaisin ja naytti etta saarihan oli jo tupaten taynna porukkaa, lahinna jonkinmoinen telttajengi (8 teltan joukkio), joka kuitenkin haipyi puolenpaivan krouvissa uusille suunnille. Telttapaikan etsinnassa korostui lahinna paikan eksoottisuus, joten helppojen vaihtoehtojen sijaan paadyimme valamaan telttasokkelon suoraan rauhallisimman rantakaistaleen paahan. Kun teltta oli pystyssa alkoi nousuvesi jyrata uhkaavasti joten seuraavana aloimme raahata telttaa uusille sijoille edelleen rannan valittomaan hiekkapohjaan. Nailla tiluksilla sitten asuimmekin ensimmaisen yon. Itse voin myontaa, etta kieriskelyn lomassa tuli jopa nukuttua. Anskun mielipide teltan hiekkapaikan osalta oli sen sijaan murskaavampi - ryhdyimme miettimaan uusia mahdollisuuksia. Paiva pidettiin telttaa entisella paikallaan, minka uskomattomien nakoalojensa tahden oli jokseenkin ymmarrettavaa. Seurailtiin jatkuvaa nousuveden hammentavaa vertikaalista suuntausta. Vesi pieksi telttaa ja me mittailimme kuinka paljon veden on varaa viela nousta ennenkuin koko jarjestelma totaalisesti murtuisi. Samalla lauttojen puskemat paivamatkalaiset kavivat hammastelemassa, etta asuuko tuolla tosiaan joku. Totesimme etta kylla.
Toisen paivan iltana paadyimme vaihtoehtoiseen majoitusratkaisuun. Mamutikin keskio oli varattu jonkinlaiselle telttakatokselle, jonne syoksahdimme iltasella ja ryhdyimme tutkailemaan uusia camping-muotoja. Paadyttiin kokeilemaan kaytannossa lukuisia kertoja suunnitelma-asteella olleeseen riippumattomajoitukseen. Aikanaan hankkimamme hyttysverkon tahden asia oli hyvinkin toteutettavissa, joten nappasimme idean kaytannon valjastuksiin. Kahden tolpan valiin matto (alkujaan suunnitelmissa myos kaksi, mutta verkon ahtauden tahden paadyimme vain yhteen mattoon) ja ymparille ns. arkkumallia verkko neljasta reunasta seka luonnollisesti paista. Siinapa sitten Ansku, joka tahtoi pehmeampaa alustaa (ja minahan sain entista kovemman alustan), killui yon, kunnes alkoi sataa. Ja vaikka katoksessa olimme, reunoista vesi kimpoili mattoon, joten Ansku pistaytyi vierailulla teltassa, kunnes paatimme kayda varkkaamassa kolmen aikaan riippumaton uudelle paikalle. Varkkailyn paalle Ansku nukkui lopun yon arkkumatossa (kuvia tata hammentavyytta selventamaan tulossa lahiaikoina) ja mina teltan pohjalla.
Seuraavana aamuna paatimme yrittaa laheiselle Sapi-saarelle, mutta koska olimme hankkineet vain yhden sunnan liput Mamutikille, saimme huomata etta lautat jotka toivat viikonloppulaisia saaren taydelta, eivat jostain syysta palanneetkaan takaisin Kota Kinabaluun saati Sapin saarelle. Niinpa odottelimme huolella huolellisen ajan paattaen, etta nappaamme seuraavan veneen ihan minne tahansa eli Kotaan, Sapille tai johonkin muualle. Ensimmainen vene jonka kanssa paasimme neuvotteluasemiin paatyi lopulta nakkaamaan meidat Kota Kinabaluun hakiessaan uusia asiakkaita Mamutikille. Siinapa sitten yksi niista tekosyista saarimatkailun paatokseen jo kahden yon jalkeen. Osaltaan telttamme vedenpitavyys ei ole vielakaan taysin selvinnyt. Kuten jo mainittua Borneollahan sataa joka paiva, mutta viela toistaiseksi sateet meidan niita teltassa vastaanottaessa ovat olleet suhteellisen keveita. Niinpa vuodot ovat olleet vahaiset ja telttailuolosuhteet kohtuulliset. Lauantain aamupaiva naytti osaltaan kuitenkin niin sateiselta, etta paadyimme haipymaan viela kun kohtuullisen kuivana pysyimme. Osaltaan myos viikonlopun vaajaamaton saapuminen teki meihin niin lahtemattoman kammottavan pelkotilan, etta lahto kaupunkiin tuntui jarkevalta. Viikonloppuhan ei ole oikeastaan juuri missaan nahtavyyksien/luonnonpuistojen jne. laheisyydessa jarkeva aika tehda mitaan, silla kaikki paikat tayttyy kameroineen heiluvista malesialaisista jos ei sitten muista lankkareista. Siinapa sitten syita, miksi viela tanaankin heilutaan KK:ssa - viikonloppukarkulaiset odottavat jo intomielin huomista maanantaita ja kun arki saapuu lahdemme jonnekkin - mahdollisesti pohjoisen Banggin saarelle. Saareilusta on pakko kuitenkin ottaa revanssi, joten Banggin tiettavasti rauhalliset rannat ja nahtavyyksien riemukas poissaolo kuulostaa juuri sopivalta Tunku puiston tungoksesta.
Mamutikille matkasimme paa-asiallisena suunnitelmanamme snorklata ja tuohon harrastetoimeen saari on suhteellisen oivallinen. Kyllahan Mamutikinkin korallit ovat osaltaan haalenneet ja nayttaisi etta kuolluttakin korallia on pilvin pimein. Toisaalta hieman syvempiin ja etaisempiin vesiin matkaaminen toi hyvaa tulosta erittain eheiden riuttojen loytamisen saralta. Saariryhman hoito oli jarjestetty paasymaksuilla (noin 2,5 euroa) joiden turvin tehtiin mita tehtiin. Aamuisin saarta kiersi pikkutraktori joka kerasi roskaa ja moskaa lahinna rannoilta jonnekkin silmien kantamattomiin, muuten erityinen luonnonpuistoisuus ei nakynyt missaan. Muovipullot oli kielletty ankarasti ja silti niita myytiin saaren ainoassa kioskissa... Perinteista malesialaista ymparistokasvatusta ja ajatusmaailmaa, tosin useimmissa Aasian maissa tama ympariston suojelutoiminta on vielakin heikommissa lapasissa. Taalla nyt sentaan jotain yritysta nayttaa olevan. Niin ja sahkoa saaren sukeltajien majapaikkaan saatiin yota-paivaa hyranneesta generaattorista, joka savusti saaren keskella. Kovin surullista - mutta kyllahan paasymaksuja ja luonnonsuojelurahoja aina jaksetaan kerata - jos ei niilla sitten mitaan todellista suojelutyota aikaansaadakaan.
Taman paivan kulttuuriannista otamme niskalenkin kaymalla korkeakulttuurisesti elokuvissa. KK:stahan on loytynyt vallaton euron elokuvia tarjoileva teatteri, jossa jo kerran olemme poikenneet. Seuraavaksi siis sinne. Toinen kulttuuriteko oli sitten pitkasta aikaa pistaytyminen paikallisessa kirjastossa. Ja talla kertaa taytyy myontaa, etta Sabahin alueen paakirjasto oli varsin vaikuttava. Ensinnakin auki joka paiva (myos tanaan sunnuntaina) seka pitaen sisallaan tajuttoman laajan kirjoja kaikilta osa-alueilta lahes oikeissa hyllypaikoissa. Hammentavyytta, jota taidan kayda toisenkin kerran ihmettelemassa, kun aika on siihen kypsa.
Loppuun on sanottava, etta krysanteemi on kukka eika erityisen hyva juotavassa muodossa. Malesia on hammentavien juomien hammentava maa, jossa jokaiselle tulevalle paivalle olemme paattaneet tutustua yhteen uuteen ja usein jarkyttavaan juomaan. Selleri- seka krysanteemimehu on jo takana ja vielakin puistattaa tuo tajunnat pysayttava makuelamys. Kunpa voisin unohtaa...
Soi: Arthur Brown - I Put a Spell on You
-K
- Alfred Hitchcock
- comments