"There are no foreign lands. It is the traveler only who is foreign."
― Robert Louis Stevenson, The Silverado Squatters

Saavuimme Hanoihin puolen päivän jälkeen 26.12. Ilma oli aivan jäätävä!! En muista palelleeni koko reissulla niin paljon kuin Hanoissa. Lämmintä vaatetta oli toki mukana mutta ei tarpeeksi. Olin ainoa seurueestamme, joka kulki hanskat kädessä ja syystakki päällä aamusta iltaan. Suomalaiselle jäätävyyttä lisää ilmankosteus, johon Suomessa ei ole tottunut. Se menee luihin ja ytimiin. Olen kokenut vastaavaa talvikuukausina Pariisissa ja Sevillassa. Ikinä en ole palellut niin paljon!! Toistaiseksi Hanoi ei ollut tehnyt vaikutusta minuun.

Majoituimme Hanoin vanhassa korttelissa (old quarter), joka oli tunnelmaltaan ainutlaatuinen. Korttelissa näkyi vahvoja vaikutteita Ranskan kolonialismin ajoilta mm. rakennusten arkkitehtuurissa. Menimme heti lounaalle viereiseen katukeittiöön, jossa muori paistoi parilla eurolla vietnamilaisia pannukakkuja.

Oppaamme Thye vei meidät päiväkävelylle läheiselle Hoan Kiemin järvelle, jolla oli suuri henkinen ja maantieteellinen merkitys Hanoille. Taru kertoo, että 1500-luvulla nöyrä kalastaja oli pyytänyt jumalilta apua kiinalaisen miehityksen kukistamiseen. Kultainen kilpikonna järvestä toi hänelle maagisen miekan (TIETENKIN!!), jonka avulla kiinalaiset kukistettiin. Tämän jälkeen kalastaja Le Loi palasi järvelle ja kilppari otti miekan takaisin. Ihmekös joka kaupungissa on katu nimeltä Le Loi! Puisto oli aivan ihana levähdyspaikka Hanoin hektisestä sykkeestä. Järven pohjoispäässä on myös silta nimeltä the Red Sunbeam Bridge. Sen ylittämällä pääsee pieneen saareen, jossa sijaitsee Ngoc Sonin temppeli. Temppeliin meno maksaa, mutta sillalla kuvaaminen ei. Järven ympäri kulkee jalankulkureitti, jota on kiva kävellä tai juosta.

Seuraavana päivänä kävimme pitkällä kävelyllä Ho Chi Minhin mauseoleumilla. Se on aika helkkarin iso alue, josta löytyy myös iso Ho Chi Minhin museo, 1-kerroksinen pagoda temppelialueineen, presidentin palatsi, puutarhaa joka suuntaan, Ho Chi Minhin kaksi taloa ja karppilampi sekä yksi jalkapallokentän kokoinen nurmialue mausoleumin edessä.

Ho Chi Minhiä kutsutaan yleensä "Uncle Hoksi" kansanomaisuutensa ja vaatimattomuutensa takia, mutta meidän seurue päätti kutsua häntä Ho Chi Broksi. Ho Chi bro on jotenkin trendikkäämpi. Siitä ehdittiin vääntää vaikka mitä lentäviä lauseita kuten:" We're going to check out Ho Chi bro's crip today." ja "Ho Chi bro sure knew how to pimp his ride." Kävi ilmi, että Ho Chi bro on kuolleeksi mieheksi aika menevä. Sen ruumis matkustaa joka vuosi pariksi kuukaudeksi näytille Moskovaan. Kuolleeksi mieheksi matkustaa siis aika paljon ja kenelle ne kaikki lentobonukset menee??!! Nyt se oli tuotu takaisin, mutta olimme kaikki vakuuttuneita siitä, että jos bro on kuollut 1969, niin sen ruumis ei todellakaan ole enää näytillä. Se on vahanukke, jolla rahastetaan tyhmiä turisteja. Emme menneet mausoleumiin, mutta kävelimme toki ohitse. Hulluinta oli, että Ho Chi Bro oli halunnut ruumiinsa poltettavan. Eli esille laittamisessa ei kyllä kunnioitettu hänen viimeistä toivettaan.

Mausoleumin eteen on rakennettu hillitön nurmikenttä kivetyksineen. Kenttää ei saa ylittää mennessä mausoleumiin, koska lipunmyynti on kilometri toiseen suuntaan. Jos erehtyy näin tekemään, tulee yksi lukuisista nurmikenttää valvovista vartijoista pysäyttämään sinut. Tosin heitä ei voi ottaa kovin vakavasti, koska he ovat sinua olkapäähän asti. Emme kuitenkaan ottaneet riskiä vaan kävelimme aidatulle alueelle, joka johti itse mausoleumi-alueelle.

Siellä riitti lääniä vaikka muille jakaa. Mausoleumille johti leveät, asfaltoidut tiet, joita on hyvä marssia rivissä, kuvittelisin. Sopivien vapautuslaulujen tahdissa. Kävimme katsomassa 1-kerroksista pagodaa 1100-luvulta. Pagodalla on suuri symbolinen arvo lapsettomien pariskuntien keskuudessa ja he yleensä menevät rukoilemaan pagodan sisällä olevaa pieneen temppeliin. Katselin ulkopuolelta, varmuuden vuoksi.

Ho Chi Bron talo oli suljettu lounasajaksi, joten päätimme kokeilla onneamme seuraavana päivänä. Pääsimme seuraavana päivänä paikan päälle ja samalla lipulla näimme presidentin palatsin ja Ho Chi bron kaksi taloa. Toinen, se kuuluisampi, nimeltään House on Stilt, edustaa perinteistä vietnamilaista arkkitehtuuria ja on hyvin vaatimaton. Ho Chi bro kieltäytyi asumasta hulppeasti palatsissa ja halusi asua kuin maansa kansalaiset, vaatimattomasti.

Talossa oli yläkerrassa vain kaksi pientä huonetta ja seinätön alakerta. Taloa ympäröi aivan valtava puutarha-alue sekä talon edessä oleva iso karppilampi. Ho Chi bro oli halunnut karppi-lammen, koska kalasti sieltä joka päivä ruokansa. Eli toisin sanoen ku Ho Chi bro sai yhden kalan, henksu lisäsi lampeen heti 10 lisää. Tähän päätelmään me tulimme :D Ja kyllä ne karpit näyttivätkin hyvinsyöneiltä. Ne olivat ihan jättimäisen kokoisia, etenkin niiden suut!!! Joku hullu turisti meni kaatamaan niille sipsejä ja siitäkös ne sekosivat. Ne tappelivat sipseistä niin innokkaasti, että yksi karpeista melkein ponkaisi maalle lammesta. Sen hypätessä ilmaan, vettä pärskyi joka puolelle ja puolet housunlahkeestani kastui. Ne olivat niin isoja, että epäilen olisivatkohan syöneet muutaman hullunrohkean turistinkin, tai jopa Ho Chi Bron…

Jos ei ole Ho Chi Bron fanaattinen kannattaja, niin Hanoissa ei ole juurikaan nähtävää. Kävimme myös Hoa Loan vankilamuseossa, joka oli käytössä ranskan miehityksen aikaan sekä Vietnamin sodan aikaan. Vankilassa oli pidetty sekä vietnamilaisia että amerikkalaisia vankeja. Museo oli aika tylsä, epäinformatiivinen ja täynnä propagandaa, kuten olemme huomanneet suurimman osan museoista olevan täälläpäin. Kaksi, kolme päivää Hanoissa on ihan tarpeeksi. Minulle jäi sama kuva kuin Ho Chi Minh Citystä. Kaupunki ei tehnyt suurempaa vaikutusta, se oli kiva nähdä mutta uudestaan ei tarvitse tulla.

Tarkoituksenani oli alun perin viettää uusi vuosi Hanoissa, mutta tulin siihen tulokseen, että olin liian kylmissäni jäädäkseni enää Hanoihin. Ei muuta kuin sky scanneriin etsimään lentolippuja Laosiin. Päätöstäni helpotti myös se, että muu ryhmä Minh Thua lukuun ottamatta jatkoi 4-henkisenä Laosiin 28.12. ja he menisivät Luang Prabangiin uudeksi vuodeksi. Päätin lähteä samaan paikkaan, koska menisin Laosiin joka tapauksessa seuraavaksi. Bussimatka Luang Prabangiin kestäisi 26-30 tuntia ja oppaamme Thye ei suositellut sitä. Sen sijaan otin 140€ lennon, jossa kesti 1,5 tuntia ja saapuisin 29.12. Luang Prabangiin 4 päiväksi. Sinne on luvattu koko viikoksi lähes 30 astetta. YESHHH!!! Tätä on odotettu!!