Profile
Blog
Photos
Videos
"We travel, some of us forever, to seek other states, other lives, other souls."
― Anaïs Nin, The Diary of Anaïs Nin, Vol. 7: 1966-1974
Huen kaupunkiin lähdimme bussilla ja matkassa kesti kolmisen tuntia. Reittimme nousi vuorenrinnettä pitkin ylös mutkaista tietä ja maisemat olivat upeat. Vuoren huipulla tosin oli todella sumuista sekä tuulista ja hieman heikko kuvata maisemaa. Hueen päästyämme päivän ohjelmanumeromme oli skootteriajelu ympäri kaupunkia ja pysähdys muutamassa kiinnostavassa kohteessa. Kyllä, jälleen kerran olimme UNESCOn maailmanperintökohteessa. Ainoa ikävä puoli siinä oli se, että satoi vettä, ihan kunnolla, kuin saavista kaatamalla.
Tarkoituksena ei ollut se, että me itse ajaisimme skoottereita vaan meillä oli kuskit ja opas kierrosta varten. Oma kuskini oli ihana vanha pappara, joka näytti 100-vuotiaalta. Tietenkään hän ei osannut juurikaan englantia. Aina kun kiitin hänen tarjoamasta kypärästä (ja sadeviitasta) hän kiitti takaisin ja hymyili lähes hampaatonta hymyä. Hän oli myös aika hurjapää kuski, ohitellen kaikkia ja yhdessä vaiheessa toinen skootteri meinasi ajaa kylkeemme, mutta se ei ollut minun kuskini syytä. Skootteriajelu oli ihan mahtava kokemus rankkasateesta huolimatta.
Ajeluumme sisältyi pysähdykset Thien Mun pagodalla, joka on buddhalainen temppeli 1700-luvulta. Temppelialueella asui edelleen nunnia ja munkkeja. Pagoda sijaitsi aivan Perfume-joen rannalla, joka virtasi läpi Huen kaupungin. Oppaamme Thye näytti huvittavalle viininpunaisessa sadeviitassaan temppelialueella, hymyillen kuten aina. Nauroin hänelle ja sanoin hänen näyttävän ihan pieneltä buddhalta. Hän nauroi ja sanoi: " Yes, I'm a very happy buddha!"
Minulla kävi todella sääliksi skootteripappojamme, koska he joutuivat odottelemaan meitä sateessa eikä heillä ollut mitään tekemistä. Seuraava pysähdys oli USAN entinen tukikohta Vietnamin sodan aikaan, joka sijaitsi kukkulalla ihan Perfume-joen penkereellä. Amerikkalaiset olivat saanet tiedon, että kommunistisia joukkoja oli leiriytynyt joen toisella puolella näkyville vuorille. Tukikohta oli hyvällä paikalla, koska kukkula oli puiden peitossa mutta sieltä oli erinomainen näkyvyys joelle, molempiin suuntiin.
Ajelumme aikana sade vain yltyi, se oli vaakasuoraa ja pisarat olivat niin kovia, että ajon aikana oli välillä pakko pitää silmiä kiinni. Voin vain kuvitella kuinka kurjaa se oli kuskeille. Aloimme olla litimärkiä ja kylmissämme sadeviitoista huolimatta, mutta olosuhteille emme voineet muuta kuin nauraa. Kävimme katsomassa vielä entistä taisteluareenaa, joka muistutti hieman Rooman Colosseumia. Poikkeuksena oli, että tällä areenalla olivat taistelleet vain eläimet, tarkemmin ottaen tiikerit ja elefantit. Elefantti voitti kuulemma aina. Kierroksemme päättyi puotiin, jossa valmistettiin kiinalaisia riisihattuja ja suitsukkeita. Näimme kuinka nainen ompeli hattuja käsin ja yhden hatun tekemiseen kului viisi tuntia. Näimme myös kuinka suitsukkeita valmistettiin. Massa oli kuin muovailuvahaa, johon tikku leivottiin ja pyöriteltiin lastan avulla. Kaupan paras suitsukkeen tekijä pyöräytti 3000 suitsuketta päivässä.
Kolmen tunnin skootterireissu oli hauska, sade vain vähän haittasi menoa. Kuskimme ajoivat paljon pikkuteitä ja yhdessä vaiheessa jopa metsäpolkua pitkin. Saimme matkan varrella nähdä paljon paikallista asutusta. Skoottereita kuskeineen saa vuokrata joka kaupungista ja se maksaa n. 9 USD riippuen kaupungista.
Ensimmäisenä iltanamme Huessa juhlimme synttäreitäni, joka oli oikeasti seuraavana päivänä, mutta olimme lähes koko seuraavan päivän junassa. Oppaamme oli tilannut minulle aivan mahtavan kakun, jonka päällä oli kermavaahdosta tehtyjä lumiukkoja, valkosuklaakukkia ja paljon joulukoristeita. Se oli oikeasti hienoin kakku, jonka olin koskaan saanut. Harmi vain, että olin kolmatta päivää kovassa mahataudissa, joka alkoi Hoi Anista ja nähtyäni kakun teki vain mieli oksentaa sen päälle. Yritin kuitenkin hymyillä ja kiitin opastamme sydämellisesti. Kaikki onneksi tiesivät, että olin kipeä, muuten olisi ollut vaikea selittää yleistä vaitonaisuuttani. Minulla oli koko ajan tunne, että jos aukaisen suuni, oksennan. Huonosta voinnista valittaminen oli mielestäni turhaa, koska kaikki olivat kokeneet saman jossain vaiheessa Aasian reissuaan. Aloitin antibioottikuurin heti hotellille päästyäni. Kolmen päivän päästä kaiken pitäisi taas olla kunnossa.
Toisen päivänämme Huessa olimme päättäneet lähteä katsomaan 1800- luvulla hallinneen Ming Mangin hautakompleksia kaupungin ulkopuolelle. Entisaikojen hallitsijoiden hautapaikat ovat täälläpäin aika megalomaanisen kokoisia. Täältäkin löytyi monta eri rakennusta, oli lampea ja puutarhaa. Haudalta suuntasimme takaisin kaupunkiin ja suoraan Kiellettyyn kaupunkiin. Se on pienempi kopio Beijingin kielletystä kaupungista. Kun on käynyt Beijingin kielletyssä kaupungissa, tuntui tämä melkoisen vaatimattomalta siihen verrattuna. Kaunis se oli silti valtavine puutarhoineen. Useimmat rakennuksista olivat restauraation alla. Vietnamin sodasta on historiallisesti vain vähän aikaa ja se näkyy täällä tämän kaltaisissa isoissa, kulttuurisesti merkittävien kohteiden restaurointiprojekteissa. Varoja restaurointiin oli kylttien mukaan saatu mm. amerikkalaisen liikemiehen säätiöltä. Ihan reilua minun mielestä.
Jälleen kerran oli aika astua yöjunaan. Edessä oli 14 tuntia junassa ja aamuyöllä olisimme Hanoissa, josta lähdemme saman tien bussilla kohti Ha long citya. Vietämme yhden yön Ha long cityssä ja tiedossa on veneretki Halong Baylla. Rukoilemme kaikki, ettei sataisi.
- comments
Lady Marianne Junila of Glencoe Tiedän kyllä, ettet ihan vähästä hiivu. Toivotaan kuitenkin, että saat taudin pian kuriin!
Lady Marianne Junila of Glencoe Kävin innoittamanasi Huen sivuilla. Upea, mykistävän näköinen paikka!
Lordi Juhani Jokohan se vatsatauti on taltutettu, toivottavasti. Vaikuttaa entistä hienommalta nuo sinun matkakokemuksesi.
Lady Marjatta Junila Mahtavia kokemuksia. Toivottavasti vatsatauti on hellittänyt. Varmaan sinulla on sopivia rohtoja matkassa joka tautiin.