Profile
Blog
Photos
Videos
"Our battered suitcases were piled on the sidewalk again; we had longer ways to go. But no matter, the road is life"
― Jack Kerouac, On the Road
Joulu tuli ja meni tänä vuonna kyllä ihan ohitse. Matkustimme nimittäin ryhmämme kanssa jouluaattona 14 tuntia junassa Huesta Hanoihin. Matkustettuani kolmella eri yöjunalla Vietnamissa voin kyllä kertoa, että tasoeroja löytyy. Yleisten vessojen tila vaihteli suuresti. Kaikki olivat toki länsimaisia mutta välillä vaikutti, että kaikki eivät osanneet niitä käyttää. Kerran näin WC-renkaassa kengän jäljet molemmilla puolilla. Poikien makuuvaunussa aussivahvistuksemme Peten sängyssä oli ollut luteita kahdessa makuuvaunussa kolmesta. Meillä tytöillä ei ollut vastaavia havaintoja. Junat saapuivat miten sattuu asemille eikä selkeitä kuulutuksia ollut. Yksin en olisi junalla lähtenyt täällä matkustamaan, koska en olisi tiennyt milloin olisin ollut oikealla asemalla. Kuulutukset tulivat vain vietnamiksi eikä henkilökunta puhunut muita kieliä. Asemalle saapuminen ilmoitettiin nukkuville matkustajille alkamalla soittaa vietnamilaista kansallismusiikkia, joka meidän korvaan kuulosti ihan joltain propagandamusiikilta. Junat pysähtyivät asemilla vain 5 minuutin ajan ja jos et siinä ajassa päässyt junasta ulos niin se oli aika voi voi. Kolmannella ja pisimmällä reitillä menimme nukkumaan aikaisin, koska herätys olisi neljän aikaan yöllä. Kun kymmeneltä olin juuri saanut pääni tyynyyn ja moskiittoverkon päähäni, alkoi käytävältä soimaan täysillä se pirun kansallismusiikki. Asemaa vaan ei tullut vastaan. Kaiutin oli suoraan hyttimme ulkopuolella, joten kuulosti kuin se olisi soinut meidän huoneessa, TÄYSILLÄ. Kaikki tytöt heräsivät ja menin käytävälle katsomaan, hyttysverkko päässäni, että mistä pirun namikasta sen saa pois. Oppaamme oli ehtinyt ensin ja yritti epätoivoisesti löytää nappulaa, jolla mökän saisi pois. Kävi ilmi, ettei mitenkään. Kun musiikkia oli soitettu 10 minuuttia putkeen ilman pysähdystä asemalla, se onneksi sammui.
Joulupäivän aamuna saavuimme Hanoihin. Meitä oli vastassa opas minibusseineen ja suuntasimme heti kohti Ha Long Citya, 3 tunnin ajomatkan päähän. Majoittuisimme siellä yhden yön ja kävisimme parin tunnin laivareissulla Ha long Baylla. Harmi, että sää Ha Longissa oli todella sumuinen, ja kylmä!! En ollut palellut niin paljon koko reissun aikana. Siitä huolimatta hotellihuoneemme parvekkeelta oli upeat näkymät Ha Long Bayn ylle. Joulupäivän laivareissu tehtiin onneksi umpinaisessa veneessä, jonka sisätiloissa saimme nauttia monen ruokalajin päivällisen. Pöytään tuotiin mm. kokonainen kala. Laivassa oli ruokailutilat 15 hengelle, mutta meidän pienelle seurueella oli varattu koko laiva. Ha Long Baylle voi tehdä myös yhden yön kestäviä reissuja laivalla. Yläkansi oli avoin ja aurinkoisena päivänä kannen aurinkotuoleissa saattoi ottaa aurinkoa. Me sen sijaan viihdyimme hyytävän tuulen takia sisätiloissa.
Ha Long Bay, jälleen yksi UNESCOn maailmanperintökohde, oli uskomattoman kaunis sumuisenakin päivänä. Maisemista tuli mieleen ihan Pirates of the Caribian. Jack Sparrowta ei valitettavasti näkynyt missään ;) Näimme matkalla kelluvat kalastajakylät, useita luolia sekä 200 000 vietnamin seteliin painetun kallion. Kalastajaperheillä on pieniä, kelluvia peltisiä asumuksia lahdella. Heillä on yleensä koti myös mantereella mutta suurimman osan ajasta he viettävät niissä pienissä peltipurkeissa kalastaen ja veneretkiä turisteille tarjoten. Menimme osan porukan kanssa 45 minuutin venereissulle luoliin. Veneistä sai valita joko 2 hengen kajakin jos halusi itsenäisesti mennä tai isomman veneen, jossa oli oma soutaja. Otettiin vene, koska meitä oli viisi.
Vaikka Ha Long Baylla ei ollut sesonkiaika, lahti oli täynnä turisteja kuljettavia veneitä. Pienissä luolissa oli suorastaan ruuhkaa. Isot merikotkat liitelivät ihan merenpinnan yläpuolella edessämme ja näimme rantakalliolla juoksennelleen pienen apinan. Soutajamme, sellainen ahavoitunut pappara, kuljetti meidät kahden pienen luolan läpi kahteen eri lahden poukamaan. Kotkien pesät sijaitsivat korkealla kallioiden huipuilla, jossa niitä parveili solkenaan. Palattuamme takaisin laivallemme, opas kertoi, että apinoiden näkeminen on erittäin harvinaista, koska ne ovat kovin arkoja. Olimme siis todella onnekkaita!!!
Kävimme laivareissulla myös käveltävässä Thien Cung luolastossa, joka sijaitsee 20 metriä merenpinnan yläpuolella ja kattaa 3000 neliömetriä. Luolasto sijaitsee kahdessa kerroksessa, mutta vain ylempi kerros on avoin turisteille. Luolastossa ei ollut mitenkään luonnonmukainen ilmapiiri, koska kivimuodostumat olivat valaistu neovaloin wau-efektin voimistamiseksi. Oli ne silti aika mielettömiä.
Illalla laivaoppaamme vei meidät paikalliseen katuravintolaan syömään kana hot potia. Sehän olikin kiinnostava elämys!! Kaikki raaka-aineet lientä lukuun ottamatta tuotiin meille raakana ja saimme itse keittää ne sopiviksi kattilassa. Pöytään tuotiin mm. kanan kaikki mahdolliset osat päästä jalkoihin. Lisäksi saimme tofua, banaaninlehtiä sekä sekalaisen nipun vihreitä versoja. Kaikki ainekset heitettiin liemeen ja odoteltiin kypsymistä. Se oli todella herkullista! Tosin siinä vaiheessa kun sain kuppiini puolikkaan kanan pään silmämunineen, luovutin sen suosiolla extreme-ruokailijallemme Petelle. Hän söi mitä vain. Kokeilin kyllä kanan jalkaa, en siis koipea, vaan jalkaa, mutta siinä ei ollut juuri mitään syötävää nahkaa lukuun ottamatta.
Seuravana aamuna oli taas edessä bussimatka takaisin Hanoihin, jossa tulisin viettämään seuraavat kolme päivää. Viettäisimme viimeiset päivät ryhmänä Hanoissa, Vietnamin pääkaupungissa. Ryhmämme oli niin pieni, tiivis ja viihdyimme hyvin yhdessä, että olo oli jo hieman haikea….
- comments
Lady Marianne Junila of Glencoe Kiitos taas päivitykestä! Ryhmämatkailu osoittautui loistoideaksi ;-) Terveisiä koko porukalle.
Harri Kiva kuulla että siellä on ollut huikeita kokemuksia, me täällä kateudesta vihreinä luemme näitä matkakertomuksia ja kuvittelemme itsemme sinun saappaisiin :)