Torstai 7.1.2010: Paluu Kaikouraan

Bussi Christchurchista Kaikouraan oli täysi. Matkasimme vihreän maaseudun ja viinintuotantoalueen halki itärannikon rantaviivaa myötäilevälle maisematielle. Olimme nähneet viinitiloja myös länsirannikon puolella. Meri välkehti auringossa, ja päivä oli hyvin lämmin: sää Kaikourassa oli helteinen, kun se viikko sitten oli ollut lähinnä viileä. Majoituksemme oli samassa paikassa kuin viime kerralla, mutta tämän päivän aktiviteetiksi valitsimme edullisen rantavaelluksen hyljeyhdyskuntaa katsomaan. Bussissa kiersi suuri määrä varauslistoja, joihin merkitsimme jälleen nimiämme.

Kävelimme merenrantaa pitkin useamman kilometrin mittaisen matkan hylkeiden luo ja takaisin, välillä rantavedessä kahlaten ja hiekassa paljain jaloin astellen, välillä tienpiennarta tallustaen. Vesipullo ja aurinkovoide olivat ahkerassa käytössä, mutta ainakin Helen onnistui silti polttamaan itsensä. Heinät ja muu kasvillisuus saivat aikaan myös allergiaoireita. Ranta lienee ollut lintubongarin paratiisi, sillä siellä näkyi monenlaisia merilintuja. Tien varrelle pystytetyt taulut muistuttivat ensimmäisten eurooppalaisten tulosta saarelle sekä heidän toimeentulostaan lähinnä kalastuselinkeinon parissa. Rannalta voi poimia taskuunsa simpukankuoria, joita siellä oli runsaasti.

Meinasimme jo kääntyä takaisin, kun matka hyljeyhdyskunnan luo tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, mutta sitkeytemme palkitsi eräs valloittavan aktiivinen hylje, joka suorastaan esiintyi yleisölle. Kaksi muuta kohtaamaamme yksilöä keskittyi rantakivillä köllöttelyyn. Rannalle sattui vielä tulemaan jäätelöauto, josta saimme evääksemme jäätelöt; tällaisessa säässä jäätelö kyllä maistui vaikka sulikin nopeasti.

Hyljeyhdyskunnan luo johtavan tien varressa oli paitsi uimaranta myös lammasfarmi, jossa voi seurata lampaankeritsemisnäytöksiä. Isäntä parturoi vankoin ottein vastahakoisen lammasparan ja kertoi keskimääräisen keritsijän käsittelevän noin 400 lammasta päivässä: vanhalla saksimenetelmällä vauhti oli 200 lammasta päivässä, ja nykyinen maan ennätys taitaa olla reippaasti yli 800 lammasta päivässä. Yhden lampaan keritsemiseen kuluu aikaa noin minuutti. Pihapiirin suloisin ilmestys oli pieni musta karitsa, jonka nimi oli Christmas. Katsojat saivat juottaa karitsalle maitoa.

Matka takaisin kaupunkiin kulki joutuisammin, sillä merellä oli herännyt tuuli, joka viilensi ilmaa. Sama apteekki, joka viikko sitten oli sulkeutunut viitisen minuuttia ennen sinne ehtimistäni, oli jälleen sulkeutunut viitisen minuuttia ennen kuin ehdimme sinne (klo 17.30). Kävimme kaupassa ja illastimme kalaravintolassa, jossa saimme lautasellemme kaikenlaisia jännittäviä mereneläviä. Paikallinen erikoisuus olisi ollut cray fish eli jonkinlainen hummerin sukulainen, jota emme kuitenkaan uskaltautuneet maistamaan. Harmi vain, että palvelu oli hidasta eikä muutenkaan toiminut, olisimme olleet hyvien jälkiruokakokemusten perusteella valmiita tilaamaan mehevän juustokakun palan ja kahvin.

Kaikourasta kaiken kaikkiaan jäi myönteisempi käsitys kuin viikko sitten siellä vieraillessamme: yksi suuri asiaan vaikuttanut tekijä lienee ollut aivan toisenlainen sää! Suomen parinkymmenen asteen pakkasia, korkeita nietoksia ja pimeitä aamuja ajatellessa tulee hyvälle mielelle siitä, että voi viettää tammikuun tällaisissa olosuhteissa. Illat ja yöt näillä leveysasteilla ovat valoisia eli hyvin toisenlaisia kuin päiväntasaajaa lähempänä olevilla alueilla, esimerkiksi Tahitilla.