Profile
Blog
Photos
Videos
Torstai 14.1.2010: Tuntemattomia sukulaisia
Heräsimme epäinhimilliseen aikaan raahautuaksemme lentokentälle klo 5.45 lähteväksi ilmoitetulle lennolle. Aucklandin keskustassa olivat aamuyön bileet vielä hyvässä vauhdissa. Lentokenttäbussi tuli ilmoitettuun aikaan, mutta lentokentällä kuulimme, että lentomme oli noin tunnin myöhässä ilmoitetusta. Lähtöselvityksessä sattui hupaisa sekaannus, kun Helenin viisumiin oli merkitty virheellinen syntymävuosi: vuonna 1894 syntynyt matkustajatar oli harvinaisen pirteä ikäisekseen! J Asiaa selvitettiin Canberrasta Australiasta, ja lopputulos oli se, ettei Helen mitenkään voinut olla 115-vuotias. Lähtöportilla meidät kutsuttiin vielä erikseen virkailijan luokse kuulemaan, että paikkamme olisivat business-luokassa! Lan Chilen lento Aucklandista Sydneyyn oli yksi miellyttävimmistä lentokokemuksistamme koskaan, ja ainoa ikävä puoli asiassa oli se, että lento loppui turhan lyhyeen. Lan Chilen lennolla oli hyvä mahdollisuus laajentaa kielivalikoimaa vielä espanjalla, jota yritinkin ahkerasti opiskella.
Australian maahantulomuodollisuudet oli nopeasti suoritettu, eikä laukkujen päällä juoksennellut koirakaan keksinyt kantamuksistamme mitään kiinnostavaa. Isäntäväkemme Kaarina ja Raimo olivat meitä lentoasemalla vastassa. Meitä pidettiin hyvänä, ja oli ihana rentoutua talossa, jossa oli täysihoito, hyvä sauna ja vieläpä uima-allas! Seinät olivat täynnä toinen toistaan upeampia maalauksia, jotka Kaarina oli itse tehnyt. Sain hierovassa tuolissa erikoiskäsittelyn matkaväsymykseen. Talossa olivat samaan aikaan kylässä myös Jonna ja Jussi, joiden kanssa vietimme seuraavat päivät Sydneyssä seikkaillen. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului käynti Haymarketilla, Chinatownin kupeessa. Saimme Kaarinalta ja Raimolta lainaksi auton, jolla Jussi ajoi Jannalin asemalle jatkaaksemme sieltä keskustaan junalla. Päivä meni mukavasti, ja sen kruunasi kauan odotettu saunailta! Pelasimme ennen nukkumaanmenoa dominoa, jonka onnistuin voittamaan: liekö ollut vaikutusta sillä, että olin kirjanpitäjä…
Perjantai 15.1.2010: Ilta oopperassa
Tämän päivän ohjelma alkoi käynnillä Sydneyn oopperatalossa. Ajoimme jälleen autolla ja junalla keskustaan ja kävelimme satamaan, jossa eteemme aukeni kaikkialla maailmassa tunnettu näkymä oopperatalosta ja sillasta. Menimme Helenin kanssa opastetulle kierrokselle taloon ja tulimme samalla kysäisseeksi lippuja illan esitykseen, joka oli Jules Massenetin Manon. Esitykseen oli ilmeisesti jäljellä vapaita paikkoja, sillä saimme parhaat mahdolliset permantopaikat murto-osalla siitä hinnasta, joka niistä olisi yleensä täytynyt maksaa! Huolestuin siitä, etten mitenkään voi mennä oopperaan sandaalit ja shortsit jalassa ja T-paita päällä, mutta virkailija vastasi hymyillen, ettei asialla ole Australiassa mitään merkitystä. Tuli siis käydyksi oopperassa rantavaatetuksessa ja jätetyksi naulakkoon vain kesäkassi sekä talosta hankitut tuliaiset.
Oli jotenkin erikoista poistua talosta yhdentoista aikoihin illalla samoissa asusteissa ilman, että oli edes kylmä. Esitys oli hyvä ja ooppera meille uusi ja kiintoisa. Australian valtion tuki on vain noin 30 prosenttia oopperan rahoituksesta, mikä on aivan toista kuin Suomessa, jossa koko ooppera on käytännöllisesti katsoen julkisesti rahoitettu. Mietimme, miksi Suomessa on niin vaikea hyväksyä sponsorirahoitusta myös oopperan tapaiseen kulttuurimuotoon. Toinen jännittävä seikka oli talon nimeäminen oopperataloksi, vaikka siellä on myös hyvä konserttisali ja kolme pienempää salia. Opastetulla kierroksella kävi selväksi, että talon rakentaminen on ollut valtava aikaansa edellä oleva ponnistus, jossa tanskalaisella arkkitehdillä (Jörn Utzon), ruotsalaisella päällystysmateriaalilla sekä Eero Saarisella on ollut merkittävä osuus.
Päivän muita kohteita olivat kasvitieteellinen puutarha, josta aukenivat hienot näkymät ranta-alueelle, vanhaan viktoriaaniseen tyyliin rakennettu Hyde Park suihkulähteineen ja patsaineen, kuningatar Victorian mukaan nimetty hieno kauppakeskus sekä Darling Harbour, jossa kävimme vedenalaisessa meriakvaariossa katselemassa haita ja muita merieläimiä ja syömässä rantaravintolassa. Sydneyssä oli helppo liikkua, ja kaupungin asemakaava oli yksinkertaisesti omaksuttava. Vanhat rakennukset olivat koristeellista brittityyliä, ja lähes kaikki kadut oli nimetty englantilaisten mukaan. Sää ei ollut liian kuuma vaan sopivan miellyttävä ja näkymät kirkkaansinisen taivaan puuttumisesta huolimatta komeat. Illan koronaturnaus jäi osaltamme väliin oopperan vuoksi, mutta Kaarina oli junaa vastassa ja tarjosi kotiin tultuamme iltapalan.
Lauantai 16.1.2010: Eläintarhassa
Omistimme lauantaipäivän Sydneyn eläintarhassa käymiselle. Australiaa vuoden kiertäneet Jonna ja Jussi olivat nähneet lukuisia kenguruita ja emuja, mutta meille eläintarhassa näkemämme yksilöt olivat ensimmäiset. Käytimme koko päivän joukkoliikennepassia, jolla laivamatkat satamasta eläintarhaan olivat edulliset. Satamassa mekastivat samat aboriginaalit, jotka olivat soittaneet siellä edellisenäkin päivänä: Australian aboriginaalit tuntuivat olevan syrjäytynyttä kansaa, jolla ei ollut läheskään samaa kunnioitettua asemaa kuin Uuden-Seelannin maoreilla. Kaarina tarjosi aamulla mehukkaita hedelmiä, joita Jonna ja Jussi olivat olleet poimimassa eri puolilla Australiaa voidakseen jatkaa matkaansa. Ihailimme hedelmien makua, joka oli tyystin toinen kuin kauas pohjoiseen kuljetetuissa elintarvikkeissa. Päivä oli kuuma.
Eläintarha oli suuri, ja kävelemistä siellä tuli paljon. Mieleenpainuvimpia kohtaamisia olivat kirahvit, joille oli varattu koko tarhan maisemallisesti komein kohta, gorillat, joita katsellessa ihminen väistämättä näkee itsensä, sekä hylkeet ja merileijonat, jotka järjestivät kertakaikkisen komean näytöksen lähes tuhatpäiselle yleisölle. Pois lähtiessämme katselimme simpanssia, joka teki itsestään paperipallon ja ryhtyi heittämään kuperkeikkoja katselijoiden suureksi riemuksi. Valtaosa eläimistä oli jalkeilla ja aktiivisia, ja eläintarhassa sai melko hyvän käsityksen myös Australian eläimistöstä, joka on Uuden-Seelannin eläimistöä merkittävästi vaarallisempi. Paluumatkalla kotiin kävimme tutustumassa Rockseihin, joilla piti olla markkinat, mutta markkinat sulkeutuivat juuri, kun kuvittelimme niiden aukeavan L
Illalla Kaarinalla ja Raimolla oli kylässä Kaarinan sisar Leena, jonka kanssa tehtiin sukututkimusta ja otettiin yhteys aina Suomeen saakka! Sauna ja pulahdus uima-altaaseen maistuivat hyviltä.
- comments
Olga Rakkaat Helen ja Kimmo! Onpa ihanaa, että jaksatte kirjoittaa matkablogiin. Kiva kuulla, että matkanne sujuu miellyttävissä merkeissä ja saatte kokea yhdessä niin paljon unohtumattomia kokemuksia. Oli tietenkin tosi mielenkiintoista kuulla kokemuksianne Sydneyn oopperatalosta ja Massenet'en Manonista :) Pitäkää hauskaa ja nauttikaa loppumatkasta! Täällä on jo teitä ikävä.. Tapaamisiin, Olga ja Jelisei