Profile
Blog
Photos
Videos
Maanantai 4.1.2010: Vuonojen maassa
Täksi päiväksi oli suunniteltu yksi koko matkan hienoimmista elämyksistä, käynti Fjordlandissa ja risteily Milford Soundissa. Harmi vain, että päivä alkoi vähän surullisesti, kun Q yritti erikoiskuljettaa neljää risteilylle lähtijää matkatavaroineen Queenstowniin henkilöautolla vuorten yli johtavan solan kautta, mutta auton moottori ei kestänyt matkantekoa vaan alkoi savuttaa kuin höyrykone. Kykenimme kuitenkin nousemaan solan korkeimpaan kohtaan paikalle, josta aukeni komea näköala aamuauringon valaisemaan laaksoon. Sola oli kullankaivajien ensimmäisiä reittejä vuorten yli ja on yhä yksi korkeimmalla paikalla sijaitsevista solista koko maassa. Tyhjentämällä kyllin monta pullollista vettä moottoriin pystyimme viimein jatkamaan matkaa alas Queenstowniin, jossa loikkasimme kantamuksinemme Milford Express -bussiin ja ehdimme onnellisesti mukaan risteilylle.
Alkumatka meni torkkuessa, mutta Te Anauta lähestyttäessä maisemat alkoivat kumpuilla entistä enemmän. Tien varsilla näkyi suuria laumoja lampaita, lehmiä ja peuroja, joita tällä alueella oli tarhattu runsaasti. Ennen saapumista Milfordiin sivuutimme lupiininiittyjä (kummallista, miten suuri ihme lupiini tuntui olevan), peilityyniä järviä heijastuksineen, kuohuvia vesiputouksia ja vuoripuroja, joissa voi käydä täyttämässä vesipullonsa sekä sademetsiä, joihin oli helppo kuvitella Enttejä sun muita taruolentoja. Jylhät maisemat olivat kuin suoraan Taru sormusten herrasta -trilogiasta, ja niinhän ne ovatkin, sillä suuri määrä elokuvan kohtauksista on kuvattu näillä seuduilla. Ajoimme lopulta vuoren alittavan tunnelin läpi: tunnelia oli sisukkaasti rakennettu vaikeakulkuiseen maastoon useamman vuosikymmenen ajan. Laskeuduttuamme serpentiinimäisesti polveilevaa tietä alas rantaan ja porhallettuamme vielä jonkin matkaa sademetsän halki avautui edessämme Milford Soundin vuonomaisema.
Meille kerrottiin fjordin merkitsevän joen muodostamaa vuonoa ja soundin merkitsevän jäätikön muodostamaa vuonoa. Norjassa käytetään ilmeisesti vain fjord-sanaa, ja suomessakin taidetaan puhua vain vuonoista. Söimme laivalla buffet-aterian ja siirryimme kannelle, kun laiva kääntyi vuonon suulla paluumatkalle. Kävimme katsomassa rantakallioilla oleskelevia hylkeitä ja ihastelemassa vesiputousta lähietäisyydeltä. Teimme myös visiitin vedenalaiseen akvaarioon, jossa oli mahdollisuus tutustua vuonojen eliöstöön. Laivan kannella tapasimme jälleen suomalaisia, jotka ihmettelivät, että näin kauaksi täytyi tulla risteilläkseen vuonolla.
Risteily oli hieno kokemus, mutta päivän kohokohta oli kyllä bussimatka upeiden maisemien halki vuonon rannalle. Te Anau näyttäisi kartalta katsottuna olevan eteläisin kaupunki, jossa olemme koskaan käyneet, eikä matka sieltä maailman eteläisimpään kaupunkiin, Invercargilliin ole kovinkaan pitkä. Ja jos eteläsaaren länsirannikolta voi haistaa Australian, voi saaren eteläosista ehkä jo haistaa Antarktiksen… Pingviinejä emme kuitenkaan nähneet. Paluumatka meni väsyneen tyytyväisesti hienoja maisemia ja huonoa elokuvaa katsellessa. Onnistuin Te Anaussa pidetyn pysähdyksen yhteydessä hukkaamaan lompakkoni bussin takapenkin ja ikkunan väliin, mikä pilasi kaunista iltaa ja seuraavaa aamua Queenstownissa.
- comments