Profile
Blog
Photos
Videos
Sunnuntai 10.1.2010: Tulivuoria ja kuumia lähteitä
Sunnuntai-ajeluksi oli valikoitunut suhteellisen pitkä bussimatka Taupoon, tuliperäisen toiminnan seurauksena syntyneen suuren järven rannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Alueella sijaitsee Tongariron kansallispuisto, jonne olimme ajatelleet lähteä retkeilemään seuraavaksi päiväksi. Wellingtonissa oli aamulla aistittavissa kuuluisia tuulia, ja matkan aikana jopa satoi, mutta Taupossa oli koko päivän sininen taivas. Katselimme alkumatkasta bussissa Borat-elokuvaa, mutta ylänköaluetta lähestyttäessä huomio alkoi kiinnittyä ikkunasta näkyviin maisemiin. Näimme junan, pyöräilijöitä, lampaita, lehmiä ja peuroja: juna oli ensimmäinen matkan aikana näkemämme, muita oli katseltu jo eteläsaarella. Kuljettajamme oli järjestyksessä viides, ehtisimme luultavasti tutustua vielä kuudenteenkin matkalla Rotoruasta Aucklandiin (lisäksi tulevat vielä Milford Soundin ja Waitomon ajot, joilla on omat autonsa ja kuljettajansa). Tieturvallisuudesta kannettiin teiden varsilla olevissa tauluissa hyvää huolta, emmekä kohdanneet matkan aikana ainoatakaan liikenneonnettomuutta. VR oli Helsingissä rysäyttänyt junan sisään asemarakennuksen seinästä ja saanut aikaan mittavat vahingot rautatieasemalla.
Uusi-Seelanti sijaitsee kahden mannerlaatan, Tyynenmeren laatan sekä Aasian ja Australian laatan, hankauspinnassa, ja laatat liikkuvat jatkuvasti toisiaan hipoen. Kauan sitten tapahtuneista rajummista kohtaamisista ovat muistomerkkeinä eteläsaaren Etelä-Alpit sekä pohjoissaaren tuliperäisesti aktiiviset alueet. Pohjoissaaren keskiylänköä hallitsee kolme suurta tulivuorta, joista korkein on lumihuippuinen Mount Ruapehu. Keskimmäinen ristittiin Taru sormusten herrasta -elokuvien myötä Tuomiovuoreksi (Mount Doom, virallisesti Mount Ngauruhoe). Pysähdyimme katselemaan vuoria tasangolle, jolla voimakas tuuli nostatti hiekkaa lähes hiekkamyrskyn tavoin. Tasangolla voi talviseen aikaan olla hyisen kylmä.
Aina muinaisessa Kiinassa ja Roomassa asti havaitun räjähdyksen seurauksena puolestaan syntyi valtava Taupo-järvi, jonka rannalla sijaitsee nykyisin Taupon kaupunki. Alueella sijaitsee myös Tongariron kansallispuisto, jonne olimme ajatelleet tehdä koko päivän mittaisen retken. Retket kansallispuistoon oli kuitenkin peruttu odotettavissa olevan huonon sään vuoksi, joten meidän täytyi miettiä ohjelmaamme uudelleen. Taupon ja Rotoruan tuliperäisen seudun luonnonihmeet tekivät meihin suuren vaikutuksen, ja varasimme seuraavaksi päiväksi retken Orakei Korakoon. Autoilemaan emme vasemmanpuoleisen liikenteen pelossa ryhtyneet. Päivän säätämisen jälkeen teki hyvää rentoutua parin tunnin ajan Taupo Hot Springs Spassa, josta tullessa olo oli vähän kuin saunassa käyneellä.
Maanantai 11.1.2010: Täällä haisee!
Kiwi Experience on erinomainen tapa kokea Uusi-Seelanti, mutta se keskittyy ehkä liiaksikin ulkoilma-aktiviteettien järjestämiseen ja toiminnallisiin harrasteisiin, ainakin pohjoissaarella: pohjoissaaren legit ovat lähes yksinomaan läpiajamista, jossa ei pysähdytä juuri mihinkään, vaikka matkan varrella olisi esimerkiksi useampi terminen puisto. Sellaiseen täytyy siis mennä itse!
Mukavin tapa tehdä retkiä Tauposta lähiympäristöön oli Shuttle 2U: tilataksi saapui (tilauksesta) haluttuun aikaan haluttuun paikkaan ja kyyditsi meidät haluamaamme kohteeseen. Kuljettajat olivat mukavia, sen tiesimme jo edelliseltä illalta. Päätimme lähteä käymään Wairakei-joessa sijaitsevilla Huka Fallseilla, paikallisella Imatrankoskella, jotka olivat hienot, mutteivät erityisemmin säväyttäneet. Autonkuljettajallamme oli seuranaan etuistuimella nököttänyt pienokainen, joka nosteli välillä villisti käsiään ja jalkojaan, popsi äitinsä tarjoamia eväitä ja seuraili rauhallisesti matkan tapahtumia. Iltapäiväretkelle saimme jälleen seuraksemme ruotsalaispariskunnan, jonka kanssa puhuimme ruotsia: rakkaita naapureita tuntuu olevan kaikkialla minne vain menemme.
Puolen tunnin ajomatkan etäisyydellä Tauposta sijaitseva Orakei Korako, Cave and Thermal Park, sen sijaan oli elämys! Geysirit ovat oikukkaita, sillä ne aktivoituvat omien aikataulujensa mukaisesti eivätkä ne ole läheskään koko ajan toiminnassa, mutta muu tuliperäinen luonto elää säästä ja kellonajasta huolimatta. Maan onkaloista nousi höyryä, ja vesi porisi kallion sisällä kuin valtavassa hornan kattilassa. Maa hehkui kirjavissa väreissä, ja taiteilijan paletiksi nimetty muodostelma näytti siltä kuin joltakulta olisi kaatunut laaksoon suuri määrä kinuski- ja suklaakastiketta. Mykistävän vaikutuksen teki myös valtava luola, jonka pohjavedessä olisi voinut puhdistaa koruja. Luolan vesi oli niin kirkasta, ettei sitä edes havainnut vaan astui pahaa aavistamatta lammikkoon. Polun varrella oli Jurassic Park -tyylistä kasvillisuutta, mm. puumaisia fernejä, joiden päättelin olevan Uuden-Seelannin kansalliskasveja, sillä niitä esiintyy monissa nimissä (mm. majapaikkamme Fern Lodge Nelsonissa), logoissa ja tunnuksissa.
Kupliva muta kiehui kuin sitä olisi keitetty, ja kuulosti aivan siltä kuin jollakin olisi pahoja vatsavaivoja. Hajujen tallentaminen on hankalaa, mutta mainittakoon, että niitä oli! Kuulimme, että maorit valmistavat ruokansa maalämmöllä. Myös maan uumenista pulppuava vesi on lämmintä ja voi paikoin olla jopa tulikuumaa, minkä havaitsi edellisiltaisella kylpyläkäynnilläkin: välillä teki mieli nousta kuumasta vedestä altaan reunalle vilvoittelemaan. Söimme päivällisen laavagrilliravintolassa, jossa eteemme kannettiin laavakivellä paistuva raaka pihviliha. Siinä voi sitten kukin syöjä itse grillata lihan mieleisensä lämpöiseksi. Liha oli hyvää, ja makunautinnon täydensi herkullinen pavlova, joka tuntuu olevan jonkinlainen Uuden-Seelannin kansallisjälkiruoka. Pavlovaa valmistetaan eri resepteillä, mutta aina se tuntuu olevan yhtä hyvää!
- comments