Profile
Blog
Photos
Videos
Yy-kaa-koo-nee!
Kaksi viikkoa varsinaista peliaikaa jäljellä Buenos Airesin maisemissa. Tiedossa oli loistava viikonloppu ainutlaatuisine iltoineen. Lauantaille luvassa CJ Ramonen keikka Roxyssa ja sunnuntaina Boca Juniorsin kauden avaus Godoy Cruzia vastaan.
Lauvantai. Hommailtiin liput keikalle jo hyvissä ajoin, päätettiin silti mennä kolkuttelemaan Roxyn ovia jo lipussa mainittuun aikaan eli kello 17.00 (meidänkin mielestä hyvin aikainen ovien avaus). Keikkapaikan seinän vierustat olivat jo täynnä jonottavia ramones-nuoria, puseroon hiipi pieni epäilys keikan ikärajattomuudesta. Kuuman kesäpäivän johdosta olimme janoisempia kuin itse Kari Grandi, päätimme kulauttaa tuopposet ölberiä pahimpaan nälkään. Muttamutta! Tiskin takaa nuori mies ilmoitti, että saisimme napsuviin suihimme helpotusta vasta keikkojen jälkeen, koska paikalla oli niin paljon nuoria punkkareita. Taidettiinkin putkahtaa keskelle nuorisokeskus Palatsin ystävänpäivädiskoa, mitämitä, homman nimi on Ramones muttei beerin beeriä, tack och adjöö!! Pari paikallista (kaiketi) nousevaa poppoota oli saapunut lämmittämään lauteita Ramonea varten. Ensimmäinen rytmiryhmä olikin ihan kelpo lätkytystä, mutta jälkimmäinen jätti itsestään hieman vaisun kuvan. Merkittävää oli kuitenkin se, että paikalle oli saapunut sankoin joukoin ramopunkkareita katsomaan ja kuuntelemaan myös orkesterit ennen pääesintyjää (aikaisesta aloituksesta huolimatta!). Meininki oli ihan jepa jo ennen viimeistä näytöstä. Punaisten verhojen väistyessä sivuun viimeistä kertaa, Roxy räjähti, ja hikiseen hapettomaan ilmaan kajahti huudot yy-kaa-koo-nee! Blitzkrieg Bop hullaannutti kaikenikäiset hyvänmusiikinystävät tanssahtelemaan heti ensimmäisestä kolmisointuisesta lähtien. Keikka oli erittäin vakuuttava. Menoa ja meininkiä, hittejä ilman huteja. Meno yltyi keikan mittaan niin, että ennen loppua heikoimmat kannettiin baareilla suoraan ambulanssiin. Pieni pala saavutettavissa olevaa Ramones-unelmaa oli näin saavutettu. Perfecto.
Supersunnuntaiksi olimme varanneet eräästä hostellista liput Bocan peliin. Menimme sovitusti hostellille odottelemaan kyytiä Bomboneralle. Meille kerrottiin bussin saapuvan puolentunnin kuluessa. Kello naksutti eteenpäin tappavaan tahtiin eikä bussia näkynyt ei kuulunut. Aikamme odoteltuamme pinna alkoi kiristyä. Selvitellessämme asiaa, ilmeni ettei meidän nimiä oltukaan ilmoitettu eteenpäin ja puutuimme täysin listoilta. Kaveri ilmoitti vaan ettei mitään ole enään tehtävissä, sori vaan pojat. Suunnaton vi%##%#! ja viha hostellia kohtaan sai mielessä pyörimään kaikenlaisia julkaisukelvottomia ajatuksia...täydellinen viikonloppu sai päätöksen, josta olemme katkeria hamaan haimatulehdukseen asti. Älä luota systeemiin!!
No. Pelejä tulee ja Pelejä menee, (mutta Diego pysyy).
Ja olihan sitä viileämpi katsella kotisohvalta...
Kaikesta huolimatta jaksamme vielä hymyillä, ja toivotamme kaikille kaunista ystävänpäivää!
Antsa ja Petu
- comments