Aavan meren tuolla puolen...

Pientä hiljaiseloa on ollut viimeinen viikko. Minkäs teet, olemme LOMALLA! Meidän lomallamme ei olla jäniksen selässä vaan lataillaan akkuja tulevaisuutta varten, koska Suomessakin kesä on tulossa. Toivottavasti. Lyhyesti kerrottakoon silti yhtään kiertelemättä ja kaartelematta menneen viikon satoa.

Alkuviikolla käväisimme pienellä kävelyllä luonnonhelmassa. Ehdimme tallustella noin sata metriä, kunnes meinasimme lennähtää persiillemme. Vierestämme sujahti valehtelematta neljäkymmentäsenttinen liskonjötkäle pusikkoon ja tämän jälkeen emme voineet välttyä seuraavan yön liskodiskoilta! (jälkikäteen kaivoimme internetin ihmeellisestä maailmasta esiin liskoystävämme henkilöllisyyden; argentiinan mustavalkotegu). Keräsimme itsemme ja jatkoimme matkaamme. Kun pöheikön takaa alkoi kuulua kohinaa ja suhinaa, tiesimme että olimme löytäneet Atlantin valtameren. Indiana Jonesin tavoin puskimme itsemme läpi kaislaseinämän rantakiville, ja tunsimme tyrskyjen tuomat pisarat palaneilla poskipäillämme. Lopulta selvisimme voittajina kotiin reilun kymmenen kilometrin korpivaellukselta.

Viikon mittaan olemme tutustuneet täkäläiseen kuppilakulttuuriin ja kulinaristisin ottein maiskutelleet maailman parhaita sapuskoja napaan. (Nää lehmät on niin onnellisia tuolla pampalla, siksi pihvit ovat niin hyviä!). Tänään on ollut taas markkinahulinaa nurkilla. Jo meidänkin neljäs sunnuntai täällä, kylläpäs aika rientää. Jengi on täysin sekaisin krääsämyynnistä (tai sitten ovat saaneet auringonpistoksia kun on tosiaan vähän lämmin.)

Pakko myös tarttua paikallisen julkisen liikenteen hintatasoon. Täällä bussilla ja metrolla matkustaa lähes ilmaiseksi. Metrolipulla hintaa on hippasen reilu peso elikkäs noin 20 senttiä ja bussilippu pyörii miltei samoissa hinnoissa. Taksilla ajelukaan ei pahemmin laihduta lompakkoa, muutamalla eurolla köröttelee kivasti kaupungin toiselle puolelle. Ja hinnoista voidaan aina keskustella.

Liskodiskoillen, Antsa ja Petu