Uusi vuosi vaihtui myös täällä. Suurin piirtein suomalaiseen tapaan, mutta ILMAN LUNTA! Vuoden vaihtuminen vaati kuitenkin veronsa ja uudenvuodenpäivänä länsirintamalta ei juurikaan mitään uutta kuulunut, pyhitimme päivän levolle. Sitä tarvitsimme.

Sunnuntaiaamu alkoi hyvinkin rauhallisesti aamukahvien ja monotonisesti dubatun Rambon kera. Tässä vaiheessa elämäämme emme tienneet tuon taivaallista siitä, mitä ulkona tapahtuu. Päätimme lähteä rattoisalle päiväkävelylle maita ja mantuja tutkiskelemaan. Päästyämme kotikujaltamme ulko-ovelle asti, totuus iskeytyi kirjaimellisesti vasten kasvojamme. Defensalla (kotikatumme) oli käynnissä paikalliset "heikin markkinat". Turistit viuhtoivat menemään koju kojulta niin vinhaa vauhtia, että olimme saada täys tyrmäyksen astellessamme ulos kadulle. Katu oli täyttynyt piponkutojista, hattukauppiaista sekä muista rihkama-reijoista, jotka yrittivät vedättää turisteja myymällä oravannahkalompakoitaan kaksinkertaisella hinnalla näin sunnuntain kunniaksi. Mehän emme moiseen lankaan kompastuneet, vaan tinkasimme omat ostoksemme normaaliin hintaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tiesimme miten toimia.

Puikkelehdimme läpi turistisuman kuin Juan Pablo Montoya parhaina päivinään, ja suuntasimme kompassia käyttämättä väljemmille vesille. Kävimme paikallisella luonnonsuojelualueella rauhoittamassa mielemme, ja tovin kuunneltuamme argentiinalaisten homotiaisten viserrystä, päätimme jatkaa matkaamme. Elohopean kiivetessä lähemmäs kolmenkymmenen lämpöasteen maagista rajaa, kehon nestetasapainoa oli kohennettava ja sukkuloimme virvokekaupan kautta kämpille.

Aurinko paistaa ja elämä hymyilee!

Antsa ja Petu