Profile
Blog
Photos
Videos
Bariloche
Edessä oli reilun kahdenkymmenen tunnin bussimatka Argentiinan halki Barilocheen. Hypättyämme linjuriautoon tuntui kuin olisi istahtanut lentokoneen business-luokkaan (vaikkei ole hajuakaan millaista siellä on?). Penkit olivat melkoisesti leveämmät kuin ahterimme. Mikä parasta, penkit muuttuivat sängyiksi käden käänteessä. Olotila muuttui puolimukavasta täysmukavaksi, kun "stuertti-pertti" kantoi takapenkin pojille suklaatia, kahvia sekä kroisantteja, heti auton startattua. Unohtamatta tietenkään illallista ja aamupalaa sekä viini- ja viskitarjoilua. Matkustusmukavuutta ei häirinnyt edes non-stoppina rullanneet b-luokan draamaelokuvat. Tosin penkit taisivat olla liiankin ylelliset unensaannin takaamiseksi, kun on tottunut siihen, että takapuoli puutuu ja niskat menee jumiin jo matkalla Turku-Helsinki. Ehkäpä Vainion liikenne voisi tehdä pienen opintomatkan näille main. Liikuttavan kauniita maisemia seuratessa matka taittui odottamattoman nopeasti, ja pian astuimmekin jo Barilochen viileän tuuliseen ulkoilmaan. Summa summarum, Via Bariloche on takuulla siististi kuulimpi kuin EB! sanoi Pelle mitä tahansa.
Ensivaikutelmat kaupungista olivat lämpimät kylmästä viimasta huolimatta. Hyvinkin Keski-Eurooppalaisen pikkukylän oloinen mesta. Talvisin suosittu laskettelu- ja hiihtokylä, joka näin kesäisin palvelee seikkailijoita lähinnä trekkaus-, kajakki- ja pyöräilymeiningein postikorttimaisemissa. Nahuel Huapi- järven rannalla sijaitseva kylä tarjoaa ystävilleen myös taatusti leppoisaa illanviettoa hyvän ruuan ja juoman kera. Näissä ympyröissä mieli lepää. Tarkemmin kaupungista tietoja revittyä ilmeni, että populaatiota riittäneekin yli 130 000, no meille kuitenkin aina sympaattinen ja piskuinen Bariloche.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä ajattelimme lähteä katselemaan maisemia korkeuksiin. Meidän tuurilla hiihtokabiinihissi oli suljettu kovan tuulen takia, tovin päitämme pyöritettyä päätimme kävellä takaisin hostellille Nahuel Huapin rantateitä pitkin. Tämäkin pieni 7km kävely oli melko vaikuttava järvi- ja vuoristomaisemineen.
Seuraavaksi päiväksi suunnittelimme ohjelmaksi pyörien vuokrausta ja reipasta lenkkiä Barilochen kauneimpiin maisemiin. Siispä lauantaiaamuna lähdimme aikaisin liikkeelle avoimin mielin. Pyörät vuokrattiin suotuisaan 80 peson hintaan. Kartasta valitsimme sopivan reitin, viritimme jarrut ja vaihteet oikeaan asentoon ja nakkasimme siniset styroksikypärät päähämme. Olimme valmiita reilun 30km lenkille. Tasaista maantietä ei juurikaan ollut, vaan maasto oli koko matkan ajan tauotta niin ylä- kuin alamäkeäkin (eikä matkantekoa yhtään helpottanut se, että Petun fillarista louhahti jarrut 8km ennen maaliviivaa). Reissun aikana hapotimme pohkeitamme, kiidimme jyrkkiä alamäkiä räikkösen vauhdein, nautimme täysin siemauksin luonnosta ja suoritimme salaisia rituaaleja (myytti kertoo että rituaalien suorittaja tulee vielä joskus palaamaan Barilocheen!). Jäämme jännittyneinä odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Perinteiseen "Antsa&Petu-tyyliin" unohdimme aurinkorasvat kämpille, emmekä huomanneet viileän ajon ja huumaavien maisemien aikana auringon juurikaan edes polttelevan, mutta seuraavana päivänä edes paikalliset matkaoppaat eivät olisi erottaneet käsivarsiamme Puolan lipusta. Noh, mikä ei tapa, niin sattuu niin #!!"#%%"!!!!!
Retki oli niin mahtava, että seikkailupäissämme varasimme vielä samana iltana sunnuntaille koko päivän rafting-sessiot. Elikkäs koskimelontaa Andeilla noin 100km päässä Barilochesta. Hyvillä mielin nukkumaan ja odottamaan, että melontamaisterit hakevat meidät aamulla kyytiin kohti suurta seikkailua. Aamu yhdeksältä hyppäsimme kimppakyytiimme, pikkubussissa odotti oppaiden lisäksi muutama muukin hurja koskimelontakokelas. Ajomatka rafting-campille kesti puolitoista tuntia. Matkalla extreme-oppaamme nostattivat argo-pisteitämme tarjoamalla matea sekä hehkuttamalla allekirjoittaneen Diego-tattaria. Raftingin jälkeen olisimme kuulemma jo täysin argentinoja. Campilla meitä odotti aamupala. Vaihdoimme päälle asianmukaiset vesileikkivarusteet, märkäpuku ja kypärä yllä olo oli kuin topatulla apinalla. Vielä viimehetken tsemppaukset kameralle Littipeukuin ja olimme valmiit. Suut muikeina ja pieni jännitys pelastusliiveissä hyppäsimme autoon, joka kuljetti meidät pääkallopaikalle. Ensikertalaisen varmoin ottein sujahdimme vapaaehtoisesti keulapaikoille. Kuuvuoren kaksikko kumiveneessä matkalla kohti Chileä. Alussa tiukat ohjeistukset, jotta selviäisimme hengissä tyrskyistä. Tiimimme toimi heti erinomaisesti yhteen, hommat meni todellakin niin kuin strömssössä! Ensimmäisen kosken jälkeen oli päivän suihkut otettu. Koskenlasku kesti reilun kaksi tuntia sisältäen reilusti kuohuvia koskia ja pirullisia pyörteitä. Mukanan muun muassa kosket nimeltään Extacy ja Relax. Eikä ollenkaan vastenmielistä ollut sekään, kun pääsimme uimaan yhden osuuden matkasta melonnan ohessa. Virta vei mukanaan melko vauhdikkaasti, ja siinä köllötessä pystyi nautiskelemaan kilometrien korkeuksiin nousevista vuorista sekä pienistä solisevista puroista ja putouksista, toisinaan taas kuohujen viedessä mukanaan ei ollut tietoa kuusta eikä maasta. Meloimme Andien läpi Argentiinasta Chileen, kaikki oli täydellistä. Rankan reissun jälkeen Campilla oli vielä asado odottamassa , grilli täynnä lihaa ja pöydät väärällään viiniä.
Paluureissu alkoi jälleen taattuun Via Bariloche -tyyliin. Juuri untenmaille vaivuttuamme alkoi kuulua kovaa espanjankielistä mouhotusta kaiuttimista, ja hetken kuluttua auto iskettiin parkkiin ja kaikki kanssamatkustajat syöksyivät ulos. Hölmistyneinä katselimme toisiamme, että mitäs nyt taas tapahtui?!? (muuan K-P Kyrö olisi ehkä todennut tässäkin tilanteessa osuvasti; amatöörien puuhastelua). No, huoli pois jälleen, pit stopin syy selvisi; tankkasimme autoon ruokaa ja löpöä. Vartin tauon jälkeen pääsimme takaisin makuuasentoon yybermukaville takapenkeille ja kuljettaja räimäytti pakin päälle ja silloin rysähti!!!!!!! Muutama sydämenlyönti jäi kaiketi väliin , kun automme takakulma jysähti bussiaseman seinään (juurikin meidän päämme vieressä, ponnahdimme penkeistä pystyyn kuin Nykäsen Masa hyppyrin nokalta´88-Calgaryssa). Selvisimme säikähdyksellä ja hyvillä nauruilla. Huhjee!
Takas BA, ihan PA! Antsa ja Petu
- comments