Tiistaiaamuna olimme jälleen kerran reippaalla pelipäällä heti aamusta alkaen, riensimme kukonlaulun aikaan pesulalle ja kävimme hakemassa lähileipuriltamme maukkaita pasteijoita kaffenplörön kylkiäiseksi. Ravintolan muhkeista pihviannoksista innostuttuamme haimme myös natiivien suosimalta lihanleikkaajalta reilumman satsin bife con lomoa. Aikailematta poika päräytti sirkkelinsä surisemaan ja sahasi meille oivan siivun ehtaa pihvitavaraa. Hymy huulilla talsimme kohti kotia, ruusuntuoksuiset pyykit vasemmassa ja puolentoistakilon lihajötikkä oikeassa kainalossa. Ai että, kuinka päivä alkoikaan jälleen mukavasti. Kotimatkalla kiiri korviimme päivän iloisimmat uutiset, Primera División eli paikallinen futisliiga starttaa käyntiin helmikuun 13.pvä. Uutisten jälkeen naama oli yhtä suuressa hymyssä kuin naantalin aurinkoisen äitienpäiväkakku!

Keskiviikkoaamun herätys oli perinteinen. Naapurin remontti-reiskat alkoivat sporailemaan ja nakuttelemaan seiniämme kahdeksan aikoihin. No, huoli pois, olimmehan kuitenkin edellisiltana menneet hyvissä ajoin nukkumaan, joten reilummat yöunet takanapäin siirryimme reippahin askelin alakertaan kahvia keittelemään.

Aamulehteä lueskellessa silmiimme pisti neljännen sivun alareunassa oleva kirjoitus. Päivän epistolassa sanottiin, että tänään Antsan ja Petun olisi lähdettävä tutkimusmatkalle Bond Streetille, tatuointiliikkeiden "Myllyyn" Buenos Airesin keskustaan. Hetken toisiamme hiljaa tuijottaen totesimme yhteen ääneen: Sí sí comprende, ja pian olimmekin jo matkalla. Jokaisella itseäänkunnioittavalla argentiinalaisellahan (mitä mekin nykyään tietysti olemme) on Pelen muotokuva koristamassa selkää (eiku oliko se Pele??). Jos ei aurinko ota kiinni lakananvalkoiseen suomipoikaan, on tartuttava järeämpiin aseisiin...ensi tiistaina jotain pientä jännää luvassa Bond Streetiltä.

Yksi Buenos Airesin "nähtävyyksiä" on kuulemma Recoletan hautausmaa, kävimmepäs senkin ohimennen katsastamassa. Piirun verran Paimion hautuumaata suurempi alue, jossa suurimpana vetonaulana ja turistimagneettina on Eva Peronin hauta. Komeita hautoja oli kyllä. Joojoo.

Ehdimme myös testaamaan ehkä maailman hikisimmät metrot, vältimme onneksemme pahimman ruuhka-ajan, ja mahduimme jopa tekemään pienenpienen piruetin metrovaunussa. Huh. Päivä kului leppoisasti ruuhkaisia katuja käppäillessä. Käytiin tsekkaamassa Suomen suurlähetystön meininki, eipä olleet mitkään tähdelliset kreisipailut sielläkään menossa. Panssarilasia. Ja Helsinki-juliste. No huh.

Näihin tunnelmiin...A&P.