Profile
Blog
Photos
Videos
Ympyrä on sulkeutunut. Tulvaa lähdettiin Rangsitista karkuun 11. lokakuuta ja tää merkkas meille syysloman alkua. 56 päivää ehti kulua reissatessa ympäri Aasiaa enne ku löydettii ittemme taas istumasta koulun penkiltä. Kampus tosin ei oo sama koska Rangsitissa on vettä vielkin puolisen metriä ja roskat lilluu ympäriinsä eikä sähköistä yms. oo tietookaan. Nähtiin tää kaikki kun käytiin perjantaina vihdoin hakemassa kamat sieltä pois. Mut siit lisää myöhemmin.
Täl hetkellä koulua käydään siis Rangsitin hallintotiloissa TST-towerissa noin Rangsitin ja Bangkokin keskustan puolivälissä. Tila on oikeestaan paljon mukavammat ku pääkampuksella. Koulua on meikäläisellä edelleen vaa kaks päivää viikossa, mut kurssien määrä on vähentyny viidestä kolmeen. Tai siis lähitunteja on vaan kolmesta. Thai language, International mass communication ja Modern management and organization behaviour on kurssit joilla vielä ens viikolla joutuu istumaan. Operation managementista ei olla kuultu mitään eli sitä ei todennäkösesti oo ollenkaa enää. Lisäks doctor Brucen vetämästä International Trade law kurssista saatiin nettitehtäviä semmone kevyt 9 tehtävää joihin kaikkiin pitäs 1500sanaa kirjottaa. Myös int.mass.commista on muutamat tehtävät tehtävänä netissä. Palautuspäivät o molemmista vast tammikuun puolenvälin hujakoilla ja täähän sopii tietenki porukoille jotka Suomeen lähtee täs jo parin viikon sisällä. Ite ku Suomeen palaan vasta 19.2. niin on kyl aika kova motivaatio jossain Balilla tehä noit tehtäviä ku vieres on maailmanluokan sukellus- ja surffausmestat.
Ja kyllä, nyt se paluulippu jo löytyy. Suora lento Finnairilla Singaporesta Helsinkiin. Lisäks ollaa Matiaksen kans ostettu myös lennot Balilta Perthiin ja sitte Perthistä Singaporeen. Ja josssei joku tienny ni Perth on tosiaan Länsi-Australiassa, eli jesjesjes päästään Ausseihin. Meil on mahollisuus saada sielt myös paikallisoppaaks Adventure Taxin Julz, jossei se eka kerkee muuttamaan Hollantiin. Aussien jälkee Singaporen kautta vielä viikoks Filippiineille ja tarkemmin ottaen Cebun saarelle ku ei Manilan metropoli juurkaan kiinnosta. Ja tosiaan 19. helmikuuta onkin sitte tarkotus palailla hyiseen kotisuomeen. Hrr.. Enää pari kuukautta lämpöä jälellä. Mut siihen saakka hajotkaa räntään, loskaan ja pakkaseen siellä, ku mä nautin täällä auringosta :)
Mut palataanpa ny viel hieman taaksepäin aina Ko Changille saakka ni kerron taas tylsän lineaarisesti mitä täsä on ny sitte hommailtu. Elii siis elefanttisaarella vierähti tosiaan semmonen viikko hyvin pitkälti tekemättä mitään. Niinkun taisin viime postauksessa sanoo, niin Laosin tuubaus ja sitte metropoleissa rassaaminen oli imeny meist mehut. Niimpä maattiin hyvin pitkälti koko viikko Lonely beachin rannalla nauttimasas auringonpaisteesta. Käytii me parina päivänä vähän skoottereilla ajelemassa ja myös treetop adventuressa, joka on vähän niinku Flowpark eli semmonen puissa kulkeva vaijeri-kiipely-viritelmä. Aika vierähti nopeesti ei tehden mitää tärkeetä, ja Bangkokiin palattiin maanantaina epävirallisiin porukan pikkujouluihin. Ne suju taas tuttuun tapaan hyvin hauskassa myrkytystilassa aina aamun pikkutunneille saakka.
Tiistaista ei voi mainita kun väsymyksen ja daruden. Keskiviikkona arjen realiteetti tuli vastaan kuin seinä, kun kasin aikaan aamulla asteltiin thaikielen tunnille. 56 päivää ei ollu ainakaan tätä tehny yhtään mielenkiintosammaksi ja kiinnostus oli kaikilla minimissä. Myös massakommunikaation tunnilla kun tehtäviä lämittiin kokoajan vaan lisää ja lisää niin mietti kyl melkeen jo et hemmetin tulva ku sen takii joudutaa perkeleesti ite tekee duunia. Ilta istuttiin päikkäreide jälkee Londoner Pubissa taas pitkäst aikaa ja nautiskeltii kapakan ite tekemiä bissejä ja safkoja. Torstai olikin sitte mukava vapaapäivä, jollo ois voinu hotellissa vääntää tosiaa niit koulutehtävii, mut mieluummi sitä taas lähettii Siamiin pyörimää ja syömää Burgerkingiin. :D
Oikeastaan se ympyrä sulkeutui vasta perjantaina. Melkeen kuudenkymmenen päivän jälkeen oltii vihdoinki menossa takas kämpille Rangsitiin hakemaan kamoja. Matkaa tehtiin thaiarmeijan lava-autolla ja meno oli kyl hilpeä lavalla aina siihen saakka ku päästiin aivan yliopiston hollille. Yhtäkkiä edessä asfaltti katosi vihreän vesimassan alle. Vettä oli varmaan semmonen puolisen metriä, eikä lava-autolla ollu ongelmia ajamisen kanssa, mut enemmänki shokeeraavaa oli se miten autio paikka oli. Pari pikkuvenettä pörräili tulvavedessä, mutta talot, asunnot, kaupat ja kaikki muutkin rakennukset oli täysin autioita. Vielä sitäkin uskomattomampaa oli tulvan aikaansaama tuho; kauppojen isot ikkunat olivat antaneet periksi ja päästäneet vesimassan sisälle. Seiskareiskojen hylly makasivat kyljillään täysin tyhjillään. Boomerang, rafla josa oltiin pari kertaa käyty syömässä oli täysin tuhoutunut. Jopa väliseinät näytti antaneen periksi. Talojen seinässä olevasta vesirajasta nähtiin että vesi oli korkeimmillaan ollut yli kahdessa ja puolessa metrissä. Kampuksen sisällä oleva urheilukenttä oli edelleen tulvavedessä ja näytti enemmänkin järveltä. Katu mitä oltiin kävelty kouluun lainehti myös ja siellä täällä kellui hirveitä määriä roskaa, huonekaluja ja jopa ihmisten vaatteita. Autojakin oli jääny tulvan alle ja ikkunat olivat hajonneet ja metalli alkanut ruostua.
Pitkältä tuntuneen matkan jälkeen saavuttiin Sita Villan eteen. Vesi oli edelleen sen verran korkealla että jouduttiin kahlaamaan polvia myöten likasessa vihreessä haisevassa vedessä sisälle ja kipuamaan portaita pitkin kakkoskerrokseen. Oisin oottanu että mun kämppä ois ollu täynnä erinäkösiä hyönteisiä ja käärmeitä, mut kun ovi avattiin ja astuin sisään niin ei siel mitään näkyny. Kaikki oli aivan kun koko tulvaa ei olisi ollutkaan. Pyyhe roikku edelleen tuolin selkänojalta ja sänky oli petaamatta. Aika kiireessähän sitä oli tultua pari kuukautta sitten lähettyä, enkä kyl sillo ois kuvitellukaa että menis tosiaan se melkeen 60päivää ennen ku pääsisin takas. Muisteluille ei kuitenkaa ollu aikaa vaan pakkasin nopeesti ne vähät kamat mitä mul oli reppuun ja olkalaukkuun. Tunti myöhemmi armeijan auto tuli noukkimaan meiät ja lähettiin toista reittiä takas kohti Bangkokia. Matkalla nähtiin koirien valtaama keskeneränen rakennus ja lapsia hyppimässä ja uimassa likasessa tulvavedessä keskellä katua. Vieressä aikuset pesi jonkun ravintolanjämän kalusteita samaisessa vedessä. Tää tuhon määrä oli jotain aivan käsittämätöntä. Koulusta sanoivat että paikka vois olla asuinkelponen jo joulukuun lopussa, mut ku ny nähtiin se niin sanon kyl et ei ennen tammikuun loppua. Vaik se vesimäärä sielt saataski pois, ni kaikki roskien siivoominen kaduilta, kämppien siivoominen ja uudelleenrakentaminen, sähköverkoston uusiminen, mahollinen viemärin uusiminen ja hygieeniset ongelmat on kyl semmosia ongelmia että niissä vierähtää aikaa. Ei voinu ku kattoa vesirajaa talojen seinässä ja ihmetellä luonnon voimaa ja toivottaa thaimaalaisille onnea ja voimia täst järkyttäväst katastrofista toipumiseen.
Saavuttiin koululle ja kävästiin vielä tekemässä modern managementin tenttikin, joka oli sentää onneksi openbook eli saatii käyttäää läppäreitä ja luentokalvoja apuna. Eiköhän se läpi menny. Sit suunnistettiinki Mikon kans Khao San Roadille, josta myöhemmi otettii bussi Chumporniin ja sielt lautta tänne Ko Taolle. Oli btw ehkä paskin bussimatka vähään aikaan taas, nii huonot penkit et ehkä 2tuntia sai nukuttua. Ny vietetäänki viikonloppu tääl Ko Taol sukellellen. Just tultiin tunti sitte parilta fun diveltä White Rockilta ja Twinseiltä. Oli se vaan taas aivan mahtavaa hommaa ja saatii kuvattua videoit ja kuviaki veenalta täl kertaa GoPron kanssa. Niit voi sitte kysellä meikäläiseltä Suomen päässä ku oon vähä niinku luovuttanu tän Kilroyn kuvauploaderin ja Aasialaisten nettien yhteistyön suhteen. Huomen viel parille hauskasukellukselle ja sitte tiistaina ois tarkotus palailla takas BKKhon, ku keskiviikkona pitäs taas olla istumassa thaikielen tunnilla. Jos siis päästään vaa täält saarelt pois ku ovat povanneet kovaa myrskyä tännepäin...
Semmost taas täl kertaa. Seuraavaks varmaa kirjottelenki sit viimestä kertaa Thaikuista ennen lähtöö Balin biitseille... Ja jos joku blogia lukeva haluaa auttaa tulvasta kärsinyttä köyhää opiskelijaa loppureissun budjetin suhteen niin lahjoituksia otetaan vastaan.:)
- comments
juha oksanen vai joulupukkia jo toivot ! t joo