Profile
Blog
Photos
Videos
Noniin, taas on ollut melkosen pitkää hiljaiseloa, kun ei oo taas jaksanu vaivautua tän kirjottamisen kanssa ja sit on ollu skolea pari päivää ja sitte vähä paskatautia sun muuta (mistä ei näytä täällä millään pääsevä eroon taas). Mutta nyt olen löytänyt kadoksissa olleen motivaation siinä määrin että voin kertoa teille kotiväelle yhdestä elämäni hienoimmasta reissusta. Nimittäin matkasta Pohjois-Thaimaaseen, tarkemmin ottaen Pain kylään.
Tääkin reissu alko tietenkin Bangkokista, pohjoiselta bussiterminaalilta läheltä Mo Chitin Skytrain-asemaa. Oltiin ensin mietitty junalla matkustamista, mutta tulvien takia junayhteydet Chiang Maihin olivat poikki(ja ovat itseasiassa edelleen). Bussi osoittautui kuitenkin varsin hyväksi vaihtoehdoksi, koska oltiin rikkaina länkkäreinä tietenkin ostettu kalleimmat maholliset penkit(n.600baht makso). Ja tällä hinnalla sai siis leveän mukavan penkin ja lentokonemaisen oman näytön edessä olevan penkin selkänojassa. Siitä pystyi kattomaan leffoja, kuuntelemaan musaa ja pelaamaan vanhoja pelejä, esimerkiksi Sonic & Knuckles löytyi. Ei oo todellakaan paskapuhetta se että täällä Thaimaassa nää yöbussit on hyviä. Pari leffaa ku siinä eka katto niin tuli mukavasti sen jälkeen uni. JA ihan mukavat 6tunita sai nukuttua ennen kuin oltiin aamutuimaan perillä Chiang Main bussiasemalla. Tämä oli kuitenkin meiän neljäntoista hengen seurueelle vasta välietappi. Todellinen määränpää olisi vielä parin tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen, lähellä Burman(länsimaille Myanmar) rajaa.
Onneks meitä oli sen verran iso porukka että saatiin käytännössä oma minivani, joka lähti viemään kohti Paita. Meiän porukan lisäksi bussissa oli vain yksi ruotisssa asuva Irakista kotoisin oleva tyttö, joka oli vissiin reppureissaamassa SE-Aasiassa. Tällä matkalla ei hirveesti tehnyt mieli nukkua, sillä kun alettiin kiivetä kiermurtelevia vuoristoteitä ylöspäin olivat maisemat todellakin aivan mahtavat. Ja se tie, se vasta mahtava olikin. Sitä kun olisi päässyt autolla tai jollain mopolla ajamaan, niin se olisi jo ollut lähellä täydelistä ajokokemusta. Jyrkkiä rotkoa vieressä ja neulansilmämutkia keskellä viidakon peittämää vuoristoa. Kaikenkaikkiaan aivan mahtavaa. Ja siinä se pari tuntia äkisti vierähtikin ja ehkä yhtentoista maissa saavuttiin pieneen Pain kylään.
Ei ollut oikeen minkäänlaisia odotuksia Paista ja siksi se yllättikin todella positiivisesti. Pieni ja idyllinen, ehkä melkeen stereotypisen oloinen reppureissausmesta. Pieniä katuja, hymyileviä paikallisia ja muutamia länkkäreitä tutkiskelemassa katuja ja syömässä kutsuvan näköisissä ravintoloissa. Oltiin kyllä jälleen kerran offseasonilla, että ehkä siksi paikka oli niin rauhallinen.
Ensin tietenkin majoittauduittiin, ja melkeinpä heti löydettiin bungalowimesta, joka oli juuri avannut(oli ollut aikaisemmin kiiinni tulvien takia) ja josta löytyi meille tarvittava määrä mökkejä. Bungalowit oli tehty ilmeisesti bambusta ja katto tietenkin jostain oljesta, sisältä löytyi mukava iso parisänky jonka päällä oli hyttysverkko, pöytä, säilytystilaa ja melko askeettinen vessasuihkukombinaatioa, joka kuitenkin oli vatsin toimiva. Lisäksi jokaisessa bungalowissa oli pienet terassit, joissa oli pari tuolia, pöytä sekä riippumatto, josta todella isot bonukset tälle paikalle. Hintakaan ei todellakaan ollut paha, 260bahtia per yö per bungalowi, eli siis 130bahtia per naama. Jossei joku nyt jaksa pistää googleen ja muuntaa euroiksi niin se on n. 3euroa toi 130baht. Eli siis käytännössä ei juuri mitään. Varsinkin kun terdellä oli riippumatto, pelkästään siitä oisin ollu ja valmis maksamaan 3euroa. Kyllä siinä kelpas Changia nauttia myöhemmin illalla.
Majottautumisen jälkeen tietenkin safkattiin ja siinä samalla saatiin parin kaverin kanssa idea että voitaisiin vuokrata skootterit ja lähteä vähän tutkimaan ympäristöä. Ja eikun tuumasta toimeen. Tunti myöhemmin sitä jo huristeltiin 110kuutioisilla Hondan pikkuskoottereilla pois päin Pain keskustasta kohti tuntematonta. Skootterin vuokra oli vakuutuksen kanssa 120bahtia iltaan saakka, eli siis jälleen todella halpaa. Ja todellakin saatiin rahoillemme vastinetta kun ajeltiin Pain ympäristössä, ensin yksin ja myöhemmin kaks päällä. Pienistä hiekkapoluista aina suurempiin hyväkuntoisiin asfalttiteihin. Todella hieno tunne ajaa mahtavissa maisemissa auringon paistaessa taustalla ja vain nauttia hienoista teistä. Ja siinä se perjantaipäivä sitten hujahtikin. Illalla muutamat changit ja pizzaa päivälliseksi ja sitten aikasin nukkumaan. Seuraavana päivänä olis tiedossa koskien laskua kumiveneellä ja siellä olis parempi olla hyvin levänneenä.
Puol kasi ylös sängyst, sitten aamupala, pakkaus ja sitten hypättiinkin jo lava-autojen kyytiin, jotka oli meitä tullu hakemaan. Suunnaksi ensin Thai-Rafting-Adventuren päämaja joka oli n. 5min ajomatkan päässä. Siellä maksettiin tuleva reissu(2500baht/hlö) ja saatiin pelastusliivit sekä kypärä. Lisäks päätettiin mitä tavaraa otettiin veneisiin mukaan ja mitä jätettiin säilöön. Ranskalainen Guy firman perustaja ja tietenkin myös omistaja kerot myös hyödyllisiä infoja samalla. Ja sitten otettiin suunnaksi lähtöpiste 35kilsan päässä. Jälleen kerran matkustettiin lava-autoilla ja meiän autoon sattu kuskiksi ite Guy. Ajotyylistä ei olis kyllä sitä huomannu että kyseessä ei ollu paikallinen, sen verran hulluilla nopeuksilla se kaahas pitkin kaposia kiemurtelevia teitä. Pikkasen siinä jännitti, ilman minkäänlaisia turvavöitä istua Fordin pickupin takana olevassa matkustajahäkkiviritelmässä kun kaveri kaahas kaheksaa kymppiä mutkaan 3metrkiä leveällä tiellä. Oli siis alkanu heti se extreme-meininki mitä tältä reissulta oltiin tultu hakemaan. Ja hengissä päästiin perille alotuspisteeseen kuitenki.
Alotuspaikka oli luonnollisestikin joen varrella, ja joki virtasi vuolaana ruskeana massana. Ja aika kovaa vauhtia, johtuen korkeasta veden pinnasta. Kaikille osanottajille jaettiin melat ja thai-rafting päämestassa päätetyt tiimit nimettiin. Meiän tiimin nimeksi tuli Bird, ja jäseninä oli mä, Antti, Magnus, Kaisa ja Jonne. Länkkäri kokoonpanon lisäks me valittiin kapteeniksi kaveri jonka lempinimi oli Chicken ja sitten apupojaksi tuli myös joku thai-kaveri, jonka nimeä en nyt muista. Rennoilta kavereilta molemmat vaikuttivat ja Guy sanoi että Chicken oli hullu kaveri ja hänen tiiminsä joutuisi uimaan paljon. Tää oli kyllä yks syy miks valittiin Chicken ja valinta oli jälkeenpäin ajatellen todellakin oikea. Pienten alkuselostusten ja turvallisuusopastuksen jälkeen istutiiin veneisiin omille paikoillemme (mä istuin keulassa vasurissa aluksi) ja kapteeni työnsi veneen virran vietäväksi. Se oli menoo ny sit!
Veneen reunalla istuminen oli yllättävän iisiä hommaa, eikä todellakaan ollut vaaraa pudota, jollei joku työntänyt veteen. Tää tosin päti vaan ekalla lyhyellä matkalla lounaspaikkaan mikä koskea pitkin lilluttiin ja totuttauduttiin melomiseen ja veneeseen takaisin nousuun uinnin jälkeen ynnä muuta. Ei ollut isoja koskia, mutta virta oli todella voimakas(ja vesi oli todella ruskeaa ja paskaista) ja pienetkin aallot tuntu aika isoilta kun oli veden varassa. Onneksi kuitenkin sitten kun oltiin mätetty lounaaksi banaanilehtiin käärittyä riisikanaa niin kapteeni kertoi että seuraavaksi olisi tiedossa isoja koskia. Ja niitähän me tosiaankin haluttiin. Niitä myös saatiin. Ensin melottiin täysillä että päästiin juuri parhaasta eli isommaista paikasta droppaamaan kivenpäältä allonpohjalle ja sitten jatkettiin vaan melomista niiin kovaa kun jaksettiin seuraavaa aaltoa ylös. Ja seuraavaa ja seuraavaa. Välillä hullu kapteeni Chicken käänsi veneen takaperin koskiiin ja sitten peruuteltiin ja välillä sivuttain isoihin aaltoihin. Erityisesti edessä tunsi kun iso aalto iski veneeseen niin tuli kyllä melkosen monta ämpärillistä melkoisella voimalla päin naamaa jaa vartaloa. Enemmän kun pari kertaa lennnettiin antin kanssa(kun keulassa istuttiin) taaksepäin keskimelojien syleihin. Ja todella nättiä oli! Kokoajan haluttiin vaan isompia ja isompia koskia, aaltoja ja droppeja. Adrenaliini virtas ja meno ei olisi voinut olla parempi. Löysillä pätkillä heitettiin aina läppää ja yritettiin tiputtaa Magnusta veteen tai vetää jotain toisia toisista veneistä virran vietäväksi melan kanssa. Mutta koskissa, aina täysillä ja hyvällä yhteishengellä kapteeni Chickenin johdolla kohti isoimpia tyrskyjä. Itseasiassa eräässä koskessa Chicken tippui ite penkiltä ja veti vissiin samalla apupojan melan mukaansa. Pelastettiin nopeesti kyllä kapu takasin, mutta melaa etsiskeltiin aika kauan ennen kuin se löytyi. Sitten vaan miitattiin muut veneet vesiputouksen luona, jossa otettiin pikkubreikki. Ei ollut mikään iso putous, mutta sen sai laskea. Ei muutakun puolitoistametrisen putouksen päälle ja istumaan veteen, ja virta vie alas putousta pitkin. Vieressä oli myös pari metrinen seinämä mistä sai hyppiä ja kyllä siitä oli hyvä takaperinvoltti heittää. Breikin jälkeen vielä muutamat aivan mahtavat kosket ennen kuin saavuttiin yöpymispaikkaan.
Paikka missä meiän oli tarkotus yöpyä oli rakennettu mäelle hieman leveämpään kohtaan jokea, ja joki käytti tästä uomastaan tällä hetkellä vain puolet. Pari päivää aikaisemmin vesi oli kuulemma kuitenkin ollu melkeen pari metriä korkeammalla ja melkein leirin keittiön kohdalla. Keittiökatoksen lisäksi paikassa oli pari vessaa(vain reikä lattiassa ja katos päänpäällä), "suihku" sekä kolme nukkumakatosta, joista kaksi oli meille varattu. Katokset oli kaikki tehty bambusta ja vesitiiviyttä oli lisätty pressuilla. Lisäksi nukkumakatoksissa oli myös retkipatjat, makuupussit ja hyttysverkot. Aika mielenkiintoinen nukkumapaikka tosiaankin.
Veneet jätettiin vähän kauemmaksi ja kannettiin kaikki kamat leiriin. Sitten alkokin majottautuminen katoksiin ja peseytyminen. Suihku oli tosiaankin mielenkiintoinen viritelmä. Se oli bambukouruviritelmä, joka käytti vettä vieressä virtaavasta pienestä purosta. Puhtaalta se näytti ja haisi, joten ihan hyvin sillä itsensä sai ruskeasta vedestä puhdistettua. Shortsit tosi kärsi sen verran että valkoiset kohdat on vieläkin kahden pesun jälkeen hieman ruskeahkoja. Mutta se oli pieni hinta tästä kokemuksesta. Suihkuttelujen ja majoittautumisten jälkeen kapteenit ja leirinpitäjät kokkas meille gourmet aterian. Riisiä, kanankoipia, currykanakastiketta, kasviksia kastikkeessa ja jälkiruoaksi trooppisia hedelmiä. Ja kyllä ruoka maitto fyysisesti rankan päivän jälkeen. Ehkä yks parhaita safkoja taas mitä oon täällä syöny, taas. :D
Samalla kun syötiin niin alko sataa. Eikä muuten satanu ihan vähän. Kummelin sanoin vettä tuli kuin Esterin perseestä, ellei peräti enemmänkin. Ja varmasti ainakin kauemmin kuin mihin yksikään Esteri oli pystynyt. Sade jatkui nimittäin seuraavaan aamuun saakka. Myös sateen vaikutukset näkyivät nopeasti. Pieni puro joka virtasi leirin vieressä ainakin viisinkertaistui puolessa tunnissa ja itse jokikin näytti virtaavan paljon kovemmin ja veden pinta tuntui nousevan. Noin tunnin sateen jälkeen kirkas puro oli aivan täysin ruskea ja veden volyymi oli varmasti monikymmenenkertaistunut. Veden noususta huolestuneet kapteenit ja apupojat lähtivät pelastamaan kauemmaksi jätettyjä veneitä virran armoilta, ja puolen tunnin pikaoperaation jälkene oli veneetkin tuotu aivan leirin keittiökatoksen viereen.
Vaikka kello oli tässä vaiheessa ehkä seitsemän, alkoi porukkaa pikku hiljaa siirtyä kohti nukkumakatoksia. Rankka päivä oli ottanut veronsa ja viidakossa pimeys laskeutui nopeasti. Lisäksi pimeä oli täysin eri asia kuin Suomen yössä. Aivan mustaa kaikkialla. Ilman taskaria ei pärjännyt leirissä, mutta onneksi semmonen oli mukana. Onneksi oltiin veneillä tuotu myös Changia leiriin ja niitä sai ostaa 50bahtin hintaan. Noin kolme tölkkiä per henkilö niitä irtosi ja se yhdistettynä pitkään päivään sai lopunkin porukan niin uniseksi että yheksän aikoihin mekin könyttiin nukkumakatoksiin. Pistettiin hyttysverkot kuntoon ja ujuttauduttiin alle kamojen ja makupussien kanssa(joita ei kyllä tarvinnut, mukana tuotu lakana riitt lämmöksi). Ja sitten vaan unta palloon. Ainoo vaan että tää oli tosiaan viidakko ja ympäriltä kuului mitä eriskummallisimpia ääniä ja myöskään hyttysten yms hyönteisten seura ei kiinnostanut. Lisäksi tila oli melko rajallista ja retkipatjalla pehmustettu bambulattia ei kovin pehmeä. Tunnin pysty aina nukkumaan ennen kuin heräsi ja piti vaihtaa asentoa. Pienen pyöriskelyn jälkeen uni kuitenkin tuli ja sitten nukuttiinkin pätkissä aina aamukaheksaan saakka. Aika hieno kokemus oli kyllä nukkua aivan keskellä viidakkoa, missä ei puhelinverkkoa ollut eikä tietä alle kolmen tunnin kävelymatkan päässä.
Aamupalaksi oli vaaleeta paahtoleipää hillolla tai voilla, munakokkelia, joka oli muuten tosi hyvää, ja lohikäärmhedelmää. Teen kun kulautti vielä päälle niin oli kuin uusi mies ja valmis uuteen päivään ja entistä isompiin koskiin. Veneet starttas leiriltä noin kymmenen aikaan, entistä nopeammin virtaavaan jokeen. Koko yön kestäneet sateet olivat nostaneet veden pintaa, jonkin verran ja tämä tarkoitti kovempaa virtausta, mutta toisaalta hieman vaisumpia koskia, koska kivet olisivat syvemmällä. No tästä huolimatta Chicken lupas meille kunnon kyytiä ja sitä me todellakin haluttiin. Ja sitä myös saatiin. Kosket oli vielä isompia kuin eilisen isoimmat ja niitä oli aluksi enemmän. Oikeastaan yhessä vaiheessa oli pelkkää koskea. Ja kapteenimme ohjasi tietenkin meiät aina isoimpiin ja parhaisiin. Suuret kiitokset hänelle siitä. Jälleen kerran melottiin niin että kädet huusi hoosiannaa että päästäisiin isoimpaan maholliseen droppiin ja siitä isolle aallonharjalle ja siitä seuraavalle ja niin edelleen. Koko reissun isoin oli ehkä n. parin metrin droppi, jonka jälkeen vielä isompi aalto, jossa oltiin varmaan melkein pystyasennossa. Ja täysiä melottiin että siitä päästiin kaatumatta. Ja se oli aivan vitun mahtavaa. Sitä ei oikeasti pysty sanoin kuvailemaan kunnolla, miltä se tuntui, mutta adrenaliini virtas sellasta tahtia että väsymystä ei tuntenut ja kokoajan halus vaan isompia ja isompia koskia. Valitettavasti kuitenkin isoimman jälkeen kosket laantuivat ja lounaan jälkeinen päivä meni aika iiseillä koskilla. Mutta onneksi keksittiin ajanvietettä. Yhdessä rauhallisessa vaiheessa esimerkiksi heitettiin tahallaan meiän paatti väärinpäin. Ja sinne lens sitten kaikki miehet ja kamat samalla lailla virran vietäväksi. Tää johti tietenkin mittaviin pelastusoperaatioihin muilta veneiltä, mutta hauskaa todellakin oli taas.Viimeiset kilsat laskettiin jokea alas rauhaksiltaan ja nautittiin taas niistä mahtavista maisemista, mitä pohjois-Thaimaa oli meille koko rafting-reissun ajan tarjonnut. Jylhiä viidakkopäällysteisiä vuoria ja jyrkkiåkallioseinämiä, kyllä kelpasi. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja aivan liian pian tää ehkä mun elämän hienoimpiin kokemuksiin lukeutuva reissu oli lopussa. Veneet, kamat ja ihmiset pakattiin autoihin ja lähettiin takasin kohti Paita.
Paissa majotittiin taas samoihin hyväksi todettuihin Bungaloweihin ja alettiin sitten illan mittaan suuresta väsymyksestä huolimatta ottaa taas perinteiseen tyyliin vähän Changia, ja sitten vähän myös rommikokista, ja vähä ämpäriä baarista ja niin edelleen. Siinä se ilta taas heilahti pienehkössä myrkytystilassa ja seuraava aamu avautui aurinkoisena siihen kun Jonne tuli kertomaan että he lähtisivät asap minivanilla Chiang Maihin että he ehtis vielä tutkia senkin kaupungin. Kaikki muut lukuun ottamatta mua, Mikkoa, Anttia, Jarkkoa ja Magnusta lähti sitten jo kympin pintaan ja kun me sitten kahentoista aikaan luovuttettiin meiän kämpät ja käytiin syömässä paikallisessa raflassa burgerit niin tuli mieleen perjantaina saatu idea: ajetaan mopoilla Chiang Maihin. Ainoastaan Makke ei suunnitelmasta innostunut ja siksi ruotsalainen nappasikin silloin minivanin kun me hierottiin vuokrauskauppoja 125kuutioisista mopoista paikallisesta vuokraamosta. Hintaa tuli loppupeleissä 640bahtia/mopo sille että jätettäisiin ne Chiang Maissa olevaan saman puljun toiseen liikkeeseen. Ja täähän meille passas. Puol tuntia eteenpäin ja oltiin jo kiipeämässä kiemurtelevia teitä mopoilla kohti Chiang Maita. Kyseessä oli siis sama tie mitä aikasemmin hehkutin. Tällä kertaa vaan päästiin ajamaan sitä. Ja se oli vielä siistimpää kuin silloin tulomatkalla oli vanin ikkunasta voinut kuvitella. Erityisesti se pätkä kun ajettiin alamäkeen tiukkoja mutkia ja melko kovia nopeuksia. Mahtavat maisemat ja monen kymmenen metrin äkkiputoukset odottivat teiden ulkopuolilla, mutta tuntuman pyörään sai aika nopeasti ja sitten uskalsikin jo kantata mutkissa paremmin ja vääntää kaasua kunnolla kun pääsi mutkasta ulos. En ois uskonu että mikään vois olla yhtä siistiä tällä reissulla kun se koskien lasku, mutta tää mopolla ajelu mahtavilla vuoristoteillä ei todellakaan jäänyt kauas siitä. Ja vaikka vuoristotiet loppuivat ja saavuttiin Chiang Maihin niin hauskuus ei loppunut. Paikalliset liikennesäännöt eivät nimittäin ole samat kuin Suomessa. Täällä saa ja kuuluu puikkelehtia mopojen kanssa autojen välistä ja pientareelta ohi ja ihan miten vaan haluaa. Ja pienen haparoinnin jälkeen me tehtiin sitä kuin paikalliset, ellei peräti paremmin. Olishan siinä pahasti varmaan käynyt jos joku pikkufiba olisi käynyt, mutta ei sitä mietitty ja ei mitään käynyt joten hah. Ja niinkuin kaikki tällä reissulla, sekin oli jälleen kerran aivan mahtavaa ja siitä alkoi oikein nauttia. Ainoa miinus oli suuret saasteet, jotka ei todellakaan ollu mukavia terveellisestä puhumattakaan. Pienen navigoinnin jälkeen( kiitokset tästä Nokia N8:lle ja Ovi mapsille) löydettiin mesta mihin mopot piti jättää ja pienen paperisodan jälkeen ne oli palautettu onnistuneesti. Sitten otettiin suunnaksi vaan Chiang Main keskusta ja käveltiin pari kilometria Night Bazaarille, jossa safkattiin hyvää thai-ruokaa paikallisessa raflassa. Tuktukilla bussiasemalla, jossa tavattiin muut ja sieltä hieman huonommalla bussilla takaisin Bangkokiin ja Rangsitiin. Vähän vähemmän sai tällä kertaaa nukuttua sillä maha oli mennyt jostain sekasin ja piti vessassa rassata yön mittaan. Onneks bussis semmonen kuitenkin oli. Aamulla päästiin sitten takasin kämpille ja omaan sänkyyn nukkumaan ja miettimään tätä reissua, joka todellakin oli elämäni hienoimpia. Aivan mahtavia kokemuksia, jotka tuun kyllä muistamaan loppuelämäni.
Siinä siis se tarina viime reissusta. Tää viikko on taas kulunu muuten täällä Rangsitissa chillaillessa. Ei oltu viikonloppunakaan nyt missään, ei edes Bangkokissa koska aika moni oli kipeenä. Jollain oli paskatautia, jollain flunssaa jne. Tosin osa porukasta veti vähän villimmin perjantaina ja lähtivät sitten lauantaiaamuna jatkoille vielä Pattayalle lauantai-illaksi. :D Ensi viikolla on tosiaan koeviikko ja pitäisi huomenissa lukea niihin kolmeen tenttiin, mitä mulla on. Aiheina: International Trade Law, Operations Management ja Modern Management and Organizational Behavior. Kiinnostus on aika pieni atm, mutta ehkä sitä pitäs koettaa motivoitua. :D Ensi viikon lopusta lähetään tosiaan turkkulaissen kaunottaren kanssa Laosiin ja Kambodzaan, että en todennäkösesti ennen sitä hirveästi mitään kirjoittele, jossei jotain merkittävää tapahdu. Koetan sitten siltä reissulta kirjottaa. Pysykää siis kanavalla.
Loppuun vielä parit vinkit: Jos tuutte Thaimaaseen reissaamaan niin menkää ihmeessä Pohjois-Thaimaaseen, tykkäsin melkeen enemmän kuin kuuluisasta etelästä. Lisäksi paljon vähemmän turisteja. Ja kun lähette reissaamaan ottakaa hemmetisti maitohappobakteereja mukaan ja syökää niitä joka päivä et saatte pidettyä pakkinne kunnossa ja nautittua reissaamisesta täysin rinnoin.
Kilroy laittaa taas hanttin kuvien lisäyksen kanssa, joten ne tulee myöhemmin. Peace out.
- comments
T Ihan huikeelta vaikuttava reissu!! Lisää näitä!
Heaven If your articles are always this heplful, I'll be back.