Profile
Blog
Photos
Videos
Sawaddee Krup! Eli siis hyvää iltaa tai päivää tai huomenta. Seuraavaksi ois siis tiedossa pikkutarinaa Ko Sametilta. Ja ettei tän blogin lukijat kuolisi nauruun niin koetan kirjottaa vähän paremmalla ajalla ja lopettaa huonohkon kirjakielen käytön. Mutta nyt siis kuvitelkaa mielissänne tooppinen paratiisi saari. Ko Samet on nimittäin ainakin mun mielestä sellainen. Vähä,n pitäs vaan olla vähemmän turisteja...
Eli lähtö Ko Sametille oli tosiaan perjantaina noin puoli yhdeksän aikaan aamulla. Idean äiti ja matkanjärjestäjä Amanda oli järjestänyt pakun, johon olisi sitten tarkoitus ahtaa 11 suomalaista, 2 ruotsalaista ja 1 hollantilainen. Ja paku ei todellakaan ollut tiloilla pilattu, noin kolme tuntia kestävä matka rantaan oli istuttava polvet suussa ja nojattava edessä olevaan tuoliin että saisi edes vähän silmiä ummistettua.
Semituskaisen matkan jälkeen päädyttiin lopulta laiturin kupeeseen, josta oli Ko Sametille matkaa vielä lautalla 45min tai sitten kalliimmalla speed boatilla 20min. Arpomisen ja päättämättömyyden vallattua koko porukan, ruotsalainen Ida lopulta neuvotteli meille tuhannella bahtilla (siis per naama) edestakaisen matkan suoraan tyttöjen valitsemalle rannalle. Venematka taittui ihalleissa postikorttimaisia maisemia ja parin kymmenen minuutin päästä oltiinkin jo Tub Tim nimisen rannan lähivesillä. Vene peruutti lähelle rantaa, mutta viimeiset metrit jouduttiin kahlaamaan. Onneksi vesi oli lämmintä kuin uimahallissa ja matkaa rantaan vain muutama hassu metri.
Tuntui todellakin kuin olisi astunut suoraan trooppiseen paratiisiin kun upotti jalkansa hienon hienoon valkeaan hiekkaan ja trooppiset puut huojuivat lempeässä viilentävässä tuulessa rannan kupeessa. Olimme saapuneet paratiisiin nimeltä Ko Samet.
Tytöt menivät jälleen neuvottelemaan meille majoitusta bungaloweista aivan rannan vierestä ja saivat lopulta sen verran selville että hinta olisi noin 400bahtia/yö/henkilö ja kämpät olisivat 2-4 hengen bungaloweja. Porukka jakautui pienempiin klikkeihin ja lopulta kaikki saivat omat bungalowinsa. Mulla ja Mikolla oli kahden hengen todella siisti bungalowi jossai oli varmaan 2mx2m parisänky yhdellä peitolla ja ihan ok suihku ja vessatiat. Ilmastointia ei ollut, mutta onneksi sentään kattotuuletin. Ja siitä oli kyllä oikeasti hyötyäkin.
Majoitushärdellien jälkeen oli tietenkin aivan pakko iskeä suoraan tuohon maidon lämpöiseen kauniin turkoosiin veteen. Suolaista se oli, mutta mitään muuta huonoa siinä ei ollut. Lämpötila oli aivan täydellinen, vähän viilentävä mutta ei liian kylmä. Mereen olisi voinut jäädä asumaan, mutta oli pakko nousta pois ja mennä syömään Tub Timin rantaraflaan. Hinta oli noin kaksinkertainen verrattuna Rangsitin hintoihin, mutta ei paistettua riisiä ja chilikanalla ja pieni Chang-bisse alle kolmeen euroon todellakaan ole paha ;D.
Tässä vaiheessa suomalainen äijäporukka oli jo ehtinyt perustaa samaiseen rantaraflaan tukikohdan ja huuhtoi thaimaalaista olutta kovaa tahtia alas kurkustaan. Vaikka oli se meillä muillakin se myöhemmin suunnitelmissa, niin hillitsimme itsemme Mikon ja Magnuksen(ruotsalainen kaveri) kanssa ja lähdimme kävelemään rantaa pitkin pohjoiseen päin, jossa keskustan piti olla. Ranta muuttui vähän aikaa käveltyämme enemmen turistimaiseksi ja porukkaa oli koko ajan enemmän. Niinkuin myös viihdykettä rantakansalle. Oli vesjetin vuokrausta, veneajelua, tuubin vetoa veneen perässä ym.
Kuljimme pitkien hiekkarantojen päähän saakka ja sieltä pikkusompailun jälkeen löysimme keskustan. Nimitys on ehkä väärä parista ristiin menevästä kadusta betonipäällysteellä monella katukojulla ja sevenelevenillä mutta ei me kyllä enempää odotettukaan. No ei siinä mitään, rannathan niitä hienoimpia paikkoja täällä olivat. Niimpä kävimme ostamassa Changit seiskayhdestätoista ja suuntasimme takaisin rannalle ja sitä pitkin takaisin rauhallisemmalle omalle biitsillemme.
Kovin rauhallista siellä ei kyllä enää ollut kun suomalaispainotteinen porukka alkoi olla kovahkossa humalassa ja piti kovaa meteliä.. Meidän tutkimusmatkailijoidenkin kaljahammasta kolotti jo siinä määrin, että liityimme seuraan ja tilasimme lisää Changia pöytään. Illan edetessä nähtiin tuliesitystä rannalla ja tuhottiin thaimaalaisia rommi- ja viskipulloja kolan kanssa. Omasta baarista siirryttiin vähän matkan päähän katsomaan thai-boxingia. Tääkin mesta oli baari ja siellä meno jatkui myöhään aamuyöhön, jonka lopuksi könysimme kukin omiin bungaloweihimme. Oli kyllä pakko käydä yöuinnilla ennen sitä, vesi vaan oli liian houkuttelevaa.
Päivä oli jo pitkällä kun me mikon kanssa vaelsimme mökeistämme rannalle. Uimaan oli vaan taas pakko mennä. Ja sen jälkeen oli tietenkin saatava sitä mahtavaa thairuokaa. Kokeiltiin tällä kertaa viereistä raflaa ja myös siellä oli sen verran hyväy pöperöt että niitten ja uinnin yhteisvaikutuksesta mikonkin pieni krapula hävisi. Tällä välin, muut olivat jo jounineet lähtevänsä ajelemaan mönkijöillä ympäri saarta ja se kyllä vaikutti meistäkin houkuttelevalta. Ei kuitenkaan annettu houkutukselle periksi vaan pitäydyttiin eilisiltana kaljahuuruissa tehtyyn suunnitelmaan kajakoinnista etelään päin rantoja möyten ja privaatimpia rantoja etsien.
No eipä mennyt kuin vartin verran niin oltiin jo kamojen kanssa seuraavalla biitsillä vuokraamassa kahden ihmisen kajaakkia ja siitä viisi minuuttia myöhemmin kelluttiin jo aalloilla polttavan auringon paisstaessa täydeltä taivaalta. Valitettavasti kajakki oli melkoinen lotja ja huono joten sse liikkui eteenpäin hitaasti ja meno melko raskasta käsille. No eipä tämä menoa liikaa haitannut ja tunnin päästä oltiin jo viisi rantaa alempana ja päätettiin pitää tauko lähimmällä rannalla.
Tällä rannalla oli hieman kämäisemmät bungalowit ja laituri(jota meillä ei siis ollut), mutta muuten se vaikutti todella mukavalta paikalta. Miltei heti rantauduttuamme kanadalainen seurua pyysi meitä pelaamaan ultimatea ja tottakai me suostuttiin. Ultimaten pelaaminen yli kolmessa kymmenessä asteessa auringon paistaessa rannalla ei todellakaan ole kevyttä urheilua ja jaksettiin pelata vaan viiteen pisteeseen saakka. Joukkue missä mä olin voitti 5-1 Mijkon joukkueen. Tän jälkeen haettiin paikallisesta baarista kokikset ja vaihdettuamme pari sanaa kandalaisten kanssa mentiin istumaan laiturilla olevaan pikkuloosseihin, joista yhdessä oli riippumatto. Ei paljoa täydellisemmäksi paratiisiksi enää mene kun se että makaa hienolla hiekkarannalla olevalla laiturilla riippumatossa kylmä kokis kädessä keskellä kaunista aurinkoista päivää. Tätä täältä tutliin hakemaan.
Chillailua ei voinut kuitenkaan jatkaa ikuisesti vaan oli pakko vielä jatkaa maktaa hieman alemmas etelään. Voimat olivat kuitenkin sen verran vähissä että mentiin vaan seuraavalle pienelle rannalle ja siitä käveltiin vähän ympäriinsä ja ihailtiin mahtavia maisemia. Sitten käännettiin lotjakajakin nokka takaisin kohti Tub Timiä.
Matka takaisin oli tuskallisen raskas, mutta otimme aika rennosti emmekä pitäneet kiirettä niin siinähän se sitten meni oikein mukavasti ja kun kajakki oli palautettu ja pikavisiitti bungalowissa tehty oli aika suunnistaa viereiselle rannalle, joka näytti siltä ettei siellä ollut mitään asutusta, eikä yhtään ihmistä. Pikku viidakkotieseikkailun jälkeen, löydettiin lopulta perille. Lähestyimme rantaa ylhäältä ja näimme että se ei ollut aivan rakennukseton, mutta kylä joka rannalla oli ei näkynyt juurikaan merelle. Se kylä oli enemmänkin sellainen millainen niitten yleensä kuvitteleekin olevan tällaisessa paikassa. Ei niin hieno ja moderni, mutta todella kodikas ja kutsuvan näköinen. Ei ollut betoniteitä, mitä kävellä eikä suurta baaria missä hengata, vain pikkuisia ruskeita bungaloweja ja pieni kotoisa ravintola puiden katveessa.
Ensin suunnattiin rannalle ottamaan kuvia ja tietenkin taas uimaan. Ranta oli melkoisen autio ja siellä oli vain pari kaveria lukemassa kirjaa varjossa ja koira. Siinä oli sitä jotain ja ihan hyviä kuviakin saatiin. Myös pöperöt kotoisassa baarissa olivat maukkaat ja Changi kylmää. Tämä oli se paikka, johon ainakin itse olisin halunnut tulla asumaan. Ja jos seuraavan kerran Ko Sametille menen, niin se on aivan varmasti tuo ranta johon majoittaudun. Fiilistelyn jälkeen oli aika suunnata kotibiitsille ja illan rientoihin.
Tällä kertaa ilta eteni hieman rauhallisemmin ja menimme vain viereiseen baariin istuskelemaan ja nauttimaan changista ja drinkkiämpäreistä. Kaikista hienointa tuossa baarissa oli se että siitä oli veteen matkaa vain 20metriä ja tosi moni meistä kävikin illan mittaan uimassa. Joko vapaaehtoisesti tai tahallaan. Missä Suomessa voi kesken baari-illan käydä uimassa ja tulla takaisin, no ei missään. :D Myös eräs nimeltämainitsematon herrasmies seurueestamme oli alasti baarissa eikä häntä heitetty ulos, mutta ei siitä sen enempää.
Kello herätti seuraavana päivänä siinä ennen kahtatoista ja sitten palautettii bungalowien avaimet respaan, oli se päivä jolloin olisi pakko lähteä tästä paratiisista takaisin synkkään kaupunkiviidakkoon Bangkokiin. Tää viimeinen päivä kului lähinnä omalla biitsillä hengaten, uiden ja valokuvia ottaen. Yksi pikkutrippi tehtiin keskustaan, mutta eipä siinä mitään erikoista. Nautittiin vaan auringosta ja valkoisesta hiekasta. Viiden aikaan vene tuli hakemaan koko porukan ja vei mantereelle, jossa tuskainen pakukyyti jälleen odotti. Matka taittui kuitenkin yllättävän nopeasti ja illalla oltiinkin jo takaisin Rangsitissa ja kämpillä.
Jälleen kerran kirjoitan tätä eri päivänä kuin mitä laitan blogilisäyksen päivämääräksi, nyt on nimittäin tiistai jo. Nää pari päivää rangsitissa on kulunu lähinnä hengaillessa muitten vaihtareiden kanssa, koulujuttuja järkkäillessä, syödessä hyvää ruokaa ja nukkuessa. Huomenna onkin sitten ensimmäinen koulupäivä. Yhdeksästä viiteen eri luentoja ja torstaina sama homma. Huh. Onneksi on tollasta vaan kaks päivää viikossa ja muuten täysin vapaata. Jää hyvin aikaa tehdä samanlaisia reissuja kun Ko Sametille ellei peräti parempiakin. Seikkailu on vasta alussa, pysykää kanavalla. Rangsitista hyvää yötä, nyt mä meen skypettämään kotiin ja sitten unta palloon.
- comments