Profile
Blog
Photos
Videos
Jälleen kerran oon laiminlyöny blogaamisvelvollisuuteni parin viikon verran, mut eipä oo taas vaan ollu motivaatioo kirjottamiseen. Lisäks en ny oikee tie onks täs niin paljo ees tapahtunu... Täl hetkel ollaan tosiaan Australiassa, Perthin kauniis kaupungissa. Aurinko o paistanu pari päivä liki pilvettömält taivaalt ja lämpötilat on kyl tän kuivuuden kans niin kovii et kyl tulee mulleki hiki vaik oon jo 5 kuukaut tääl tämmösis lämmöis asustellu. Mut palataa lopuks tänne Ausseihi ja jauhetaa ny viel alkuu vähä Indonesian hienosta valtiosta juttua.
Jeps, eli Matias tosiaa saapu koneel Suomest sillo parisen viikkoo sitte torstai-illalla. Tais kaverille olla kans samantyylinen kulttuurishokki se ensmäinen ilta ku mulle aikoinaan sillo ku tulin ekaa kertaa Rangsittiin. Pimees ei tosiaankaa oo kiva saapuu varmastikaa mihinkää. Lisäks indonesialaiset mulukhut oli ehtiny huijaamaa taksihinnois ja lentokentäl muutaman sata tonnia siltä ylihinnottelulta. Matias ei siis tosiaankaa ollu kovin vakuuttunu Balin mahtavuudesta, eikä meikäläisen valittema edullinen majotus parantunu asennetta. No se ilta meni siin ku otettii parit bisset ja jauhettii vaa paskaa Suomen tapahtumist ja sitte suunniteltii reissun yksityiskohtii vähä.
Seuraavan aamun Kuta Beachin rysäalue aukes meille molemmil yllätykseks aungkoisena ja mesta näytti broidinki mielest jo paljo paremmalt. Käytii safkaas, ostaa vähä sandaaleja Rip Curlin puljust ja suunnattii rannalle. Tietenki oli taas surffaus mielessä. Valitettavast vaik sää oliki kunnos niin aallot ei ollu. Rannal tuuli kettumaisesti just silllee että muodostu ikävää ristiaallokkoa ja breikkereitä. Toisinsanoen ei oikee kummosia aaltoja. Eikä isoja ollenkaa. Matiakse surffiura lähti paremmi käyntii ku meikäläisel ja vaan muutamal mun hataral neuvol se sai heti ensmäisest aallost hyvät vauhit ja pääs laudan päälle seisoo pitemmäkski aikaa. Ja tais onnistuu monta kertaa sen jälkeenki aina siihe saakka kunnes päätti lopettaa ku oli surffannu ilma paitaa ja laudan grippi oli hieronu suolaveden ja hiekan kanssa mahaan ja rintaan mukavat vekit. Ite en ny muista sainko juurkaa hyviä vetoja sillo, mut sen muistan et aallot ei ollu kunnos ja onnistuin telomaan itteni laudan evään. Vieläki vasemmas nilkas haava perhana. Surffisessareide jälkee illal käytii meikäläisen kantaraflas Totemos vetää safkat ja tutustitin muutenki broidia vähä Kutan kujiin. Kyl alko Matiaski Balist tykätä, vaik sitä niinku muaki vitutti ne saakelin "bikebike, mushroommushroom" huutelijat mitä pyörii Kutan alueel kaikkialla.
Valitettavast seuraavan päivän aallot oli suoraan sanottuna aivan täyttä paskaa ja kelikää ei ollu parhaast päästä. Maattii biitsillä siit huolimatta ja otettii rennosti. Illal taas vähä kiertelyy Poppys Laneil ja käytii vissii nappaas Tubes baaris parit bisset ja pelaamas muutama peli bilistä muistaakseni. Kaks seuraavaa päivää tuli miltei taukoamatta vettä taivaalt. Vituttihan se meit molempii, mut minkä sil voi ku Balilla on tähä aikaan tosiaa sadekausi. Chillailtii hotlalla vaa ja käytii pyörähtääs vähä kaupoilla ja safkailemassa illalla. Ja maanantai-illal ostettii sit vihdoinki liput hitaalla paatilla Gili Airille. Joka siis on toodella pieni saari Balin vieresen ison saaren Lombokin kyljessä.
Kuuden aikaa check outattii Adus Beach Innista ja hypättii vanin kyytii. Matka kohti Barang Baita(tjsp.) ja siel paatilla yli Lombokkii. Ite yritin nukkuu auto- ja venematkan mut penkit oli niin saakelin epämukavia ettei siit mitää oikee tullu. Muutama hassun siit kaheksast tunnist ehkä sain puolittaist unta. Matias puolestaa tais olla melkee kokoaja hereil ja katteli vanist maisemia. Ja sit se onnistu polttamaa ittensä aivan totaalisesti lautan kannella. Kyl oli mies punane ku keitetty rapu. :D Lombokin pääs hypättii taas pakun kyytii ja sitte matkusteltiinki jo siistien riisiviljelmien ja pienien kylien läpi. Riisipelloil paikalliset keräs riisei semmoset olkihatut päässä. Oli melkosen idyllisen näköstä. Loppupätkä matkast oli viel taas aina niin mahtavaa vuoristotietä. Tiukkoi kurvei ja äkkijyrkkiä pudotuksia. Aivan mahtavia viidakkolaaksoja ja tien varrel oli tämän tästä apinoi istuskelemas kaiteiden päällä. Etupenkilt näki hyvin ja jalkatilaaki oli oikee kiitettäväst.
Lombokin satamas oli pikkusäätöö ku ei oltu tajuttu ostaa paluulippua Kutalta ja sitte yks paikallinen spede joka yritti myydä meil kiskurihintaa speedboatiin lippua väitti et se on pakko olla et pääsee Gileille ku siel ei muka oo toimistoa. No siel oli toimistoja ihan pirusti, mut ostettii silti liput sielt Lombokin pääst. Ei kuitenkaa silt pellelt joka yritti kusettaa meit.
Ärtyneenä lähettii Lombokin satamast puisel pitkäl veneel, mut ärtymys hävis hyvin nopeesti ku nähtii Gilin saaret lähempää. Gili Air joho oltii matkalla näytti niin stereotypiselt trooppiselt paratiisilt ettei paremmast enää välii. Koko saarta ympäröi hiekkarnnat, joitten värit vaihteli valkosest miltei mustaan. Rantoi varjosti palmut ja muut trooppiset puut, joit koko saaren sisäosa näytti olevan täynnä. Leveimmäl heikkakaistaleil näky muutamia hassuja aurinkotuoleja ja rantaravintoloja. Parikyt metrii rannast meni "pääkatu", joka siis oli vaan himan leveempi hiekkatie. Hypättii veneen kyydist innokkaan rantaan ja alettii kävellä kohti pohjoskärkeä halpaa majotusta etsien. Välil jouduttii kadul vähä väistämää pyöräilijöit ja hevoskärryjä, mut muuta liikennettä ei sitte ollukkaa koska Gilin saarilla on moottoriajoneuvot kielletty. Muutenki mesta näytti tosi rauhalliselta ja chilliltä. Siel tääl porukkaa istuskeli rafloissa chilleissä katoksissa ja siemaili bisseä tai söi safkaa. Mut kaikki se Kutan turismi ja kaupallisuus loisti mukavasti poissaolollaan. Majotustakaa ei tarvinnu paljo ettii. Pyöräilevä kaveri huus et seurakkaa hänt ja mehä mentii peräs. 200,000 rupiaan saatii tosi siisti pari vuotta vanha bungalowi isol sängyl, paril tuulettimel ja siistillä vessalla, jos tosin ei ollu yhel seinäl ku hemmetillinen kolo misä seinän pitäs jatkua. Mut käsittääkseni tommoset avovessat on indoesialaist kulttuuria ja ei sielt mitää örrimöykkyjä sisää tullu sinä aikan ku me siin bungalowis asustettii. Matka oli imeny meist mehut ja safkaamise jälkee uni kyl maitto.
Keskiviikko oli sit day one Gileillä. Valitettavast keli ei ollu ku morsian, mut iha siedettävä. Pilvist ja välil vähä tihkus. Alotettii päivä safkalla ja snorklaamalla koralliriutal jotka on vaa muutama kymmene metrii rannast ja ympäröi melkee koko saarta. Näkyvyys ei ollu huippu, mut nähtii kyl hienon näkösii värikkäi kaloja ja korallimuodostumia. Ja niit kyl ois riittäny pitempäänki ihmettelyyn, mut mepä lähettii mieluummi kävelee saarta ympäri rantoi myöten. Ku päästii itärannikon keskuksesta pois ni rannat oli täysin autioita ja ehkä muutaman sadan metrin välein näky joku ravintolaguesthouse rannan tuntumassa. Muit ihmisii ei näkyny juur ollenkaa. Tää oli se mesta mis tosiaan vois saada sen private beachin. Harmittavast vaa noin puoles välis saarta alko sataa niin hemmetist et loppumatka ei ollu nii miellyttävä ku ois voinu olla. Ja tää sade jatku koko illan ja yön.
Ja oikeestaa seuraavanki päivän tihkus melkee kokoajan. Meikäläist se ny ei sillee haitannu ja kävinki vuokraamas maastofillarin saaren sisäosien tutkimine mieles. Ja myöski urheilu. Ei sitä vaa jaks aina maata. Matiast ei innostanu fillarointi jote jätin sen kämpille lukemaa kauppiksen pääsykoekirjoja ja hyppäsin munamankelin selkää. Ensin vedin rantaa pitki "satamaan" saakka ja siit iskin kivetettyy katua sisämaahan päin. Pyörän satula ei ollu mukavin mahollinen, mut sisä maan maisemat oli kyl hienot. Rantojen ja palmujen takaat aukes indonesialaisten tai pitäskö sano gililäisten oma yhteisö. Puisia hökkeleitä, hienompia taloja betonista ja nurmikkopeltoja joissa lehmät ja hevoset laiduns. Kaduilla pöyri kanoja ja kukkoja niin paljo aina välil et meinasin ainaki kolmen päälle ajaa. Gililäiset toimitti päivittäisii askareitaan, ruokki kanoja ja rentoutu varjostetuilla laveteilla. Oli kiva nähä kyl paikallista menoa turistirantojen takanakin. Kattelin maisemii ja aina välil otin kunnon vauhtia fillaril ja käännyin ihan täysin tiedottamasit vaan randomina jollekin tielle. Usemmin ku kerran saapusin autioille rannoille. Ja mitä siin siit muut voi tehä ku pulahtaa. Olihan siin pyöräilles jo kuuma tulluki. Muutama tunti siin tuli "urheiltua" ja sit palasin bungalowil ja käytii Matiaksen kaa viel pulahtaa leveimmäl vaaleella rannalla siinä turkoosissa niin täydellisen lämpöisessä vedessä. Sen jälkee levot ja illaks taas johki chilliin ravintolaa rannalle syömää. Oli todellaki chilliä meininkiä. Ei kiirettä, ei hoppua eikä tarvinnu paljo huolehtii mistää.
Onneks perjantain arska paisto heti aamusta kirkkaasti ja tietenki käytettii tilaisuus hyväks ja iskettii biitsille. Otettii oikee aurinkotuolitki Chillout raflasta. Vaik pääasias oltii kyl vedes vilvottelees tai snorklaamas. Lopuks käveltii bongalowil ja snorklattii koralliriuttaa pitki takas palauttaa maskit ja snorkkelit. Se matka oli ehkä melkee puol kilsaa ja näkyvyys oli hyvä. Lisäks nyt nähtii paljo enemmä kaloi. Ja paljo isompia. Muunmuassa agressivisuudestaan pahamaineinen ehkä puol metrii pitkä triggerfish bongattii. Ja paaljon muita kaloi joitten nimist ei oo kyl mitään käryy. Mut hemmetin hienon näkösiä ja värisiä ne oli. Ilta taas pötköttäessä ja hyvää edullist safkaa syöden ja olutta maistellen. Aikas täydelline päivä etten sanois ja kävin siin illal sit myös varaas yhen fundiven eli hauskasukelluksen seuraavaks päiväks.
Olihan se ny pakko nähä mimmost Indonesias oli parin kymmene metrin syvyydes. Matias jäi chillaa bungalowil ku mä lähin Gili Air Diversin toimistolle seuraavan päivän kahen aikoihi. Mun lisäks sukeltaa oli vaa joku viiskymppine äijä nimelt Frank ja sit tietenki divemaster. Sukelluskohteena oli Bounty Wreck Gili Menon länsipuolel. Sinne pikane venematka, sitte tuttuun tapaa BC tankkeineen ja reguineen selkään, maski päähä, räpylät jalkaa, go pro mukaa ja veteen. Täl kertaa laskeuduttii ekaa kertaa vapaasti ilman poijunarua ja se meni kyl niin paljo nopeemmi et olin tosi tyytyväine. Jäi enemmä happee ite sukeltamiseen. Viistoist metriä veden pinnan alla oli tosiaa "katollaan" oleva ehkä kolkytmetriä pitkä ilmeisest rahti tai kalastuslaivan hylky. Siit en ollu varma et olik se laitettu sinne tahallisesta vai oliko uponnu. Eikä sil sinänsä ollu väliikää, koska ei hylky itessään ollu se hienoin asia vaan se miten se oli antanu varmaa tuhansille erilaisille mereneläville kodin. Koko runko oli korallien peitossa ja korallien lomassa uiskenteli niin paljo trooppisia kaloja ettei ois ollu ees mahollist pysä laskuis et kui monta erinäköstä näki. Ja kokosta, pienimmät oli muutamia senttei, mut isoimmat varmaa melkee metrin pitusia. Ja siel ne aivan rauhassa hylyn alla, päällä ja sisässä uiskenteli, eikä paljo väistäny vaikka iha läheltä meni. On kyl hienoa miten merenelävät ei oo oppinu pelkäämään ihmistä samalla tavalla ku niin monet maalla elävät eläimet. GoPro hyrräs melkee koko aja ja hylyltä polskuteltii hiema syvemmälle viereisel isol kivelle joka oli ehkä hienoimpien koskaan näkemieni korallien kuorruttama. Ja ku katoin yhtä sivua niin ihmettelin et ompa eläväisen näköstä oranssia korallia tossa, mut sitten tajusinki et siin oli varmaa tuhansia pieniä kaloja tiiviissä parvessa. Eikä siinä et se olis ollu hienoa, mut heti seuraavaks kiven vieressä nähtii uimassa kilpikonna. Yksinäinen ehkä metrinen kilppari näytti melkee lentävän vedessä. Sukelsin hetken sen peräs ja yritin saada hyvää kuvamatskua, mut ei oikee potku riittäny jaloissa et ois pysyny kilpparin tahdissa. Loppusukellus pyörittii hylyn ympärillä ja sitte noustiinki jo pintaan ja palattii takas Gili Airille. Pohjassa oltii vietetty 44minuuttii ja maksimisyvyys oli ollu 19metriä. Samaan aikaan mun pisin ja syvin sukellus tähä mennessä. Laskeskelin tossa että oon ny tähä mennes viettäny veen alla semmoset hieman yli 5tuntia. Ja toivottavast pääsis viel jossai sukeltaa hiema lisää.
Lauantai-ilta oliki viimine ilta Gilin paratiisissa ja siin se meni samaan tuttuun chilliin tyyliin. Hyvää safkaa ja pari ölppöstä. Seuraavan aamun sit speedboatilla takas Barangbaihin ja sielt Kutalle. Ja yllätysyllätys että Kutalla sato sit koko sunnuntai. Mut onneks ei satanu maanantaina. Oli kyl pilvistä, mut se ei haitannu koska tänään Kuta beachin aallot oli parhaassa mahollisessa kunnossa. Ne oli paikkapaikoin jo liianki isoja ja sinne isoihin aaltoihin pääseminen oli työn ja tuskan takana. Mut sit kun sieltä takaa sai otettua sen ison aallon just oikeeseen aikaan niin ai että. Se tunne ku pääsee siihen aaltoon sisään enne sen kaatumis ja pääsee vetää aaltoa pitkin pitkään suhteen kovaa vauhtia on melkee verrattavissa puuterin laskemisee lumilaudan kans. Se on jotai aivan käsittämättömän mahtavaa. Matiaksenki loistokas surffiura jatku lupaavast ja se sai kyl kans monta pitkää hyvää vetoo vedetty longboardin kanssa. Kaiken kaikkiaan oli ehkä paras surffipäivä tähä mennes ja mikäpä oiskaa ollu parempi tapa lopettaa loma Balilla ja Indonesias, koska illal kybän aikaan lähettii Denpasarin kentälle ja sielt lennettii tänne Australian luvattuun maahan.
Parin päivän jälkee molemmat kyl digataan Ausseist. Ainoo miinus on hemmetin korkee hintataso, joka hipoo paikotellen Suomen hintoi. Perthin keskusta alkaa olla pikkuhiljaa tosiaa nähty ja perjantain ajateltii siirtyy majottumaa tonne lähemmäs rantoja Fremantleen. Siel varmaa viikonlopun yli ja sitte ehkä käymää Rotnestin saarella. Jos pääsis rantsus vähä surffaa niin ois hemmetin kova. Jaa ens viikolla varmaa jossai vaiheessa aateltii vuokrata auto ja lähtee vetää pikku roadtrip Western-Australia. Ollaa myös mietitty Filippiinien feidaamista matkasuunnitelmasta. Ehittäs olee siel vaan semmone viis päivää ja ehkä siin ajas ei hirveest ehi kyseisee maahta tutustua. Lisäks lennot o kallistunu. Vaihetaa se ehkä Malesian johki rantakohteeseen. Muutta katotaan ny vielä, ei viitti turhaan tarkkaan suunnitella. Viel kuukaus reissu jälellä, koettakaa jaksa pysyä mukana. Moorjens. :)
Kuva Perthistä ku en saanu pistettyä hienoo kuvaa Gililtä...
- comments
JO Moro. Hyvin näkyy pyyhkivän. Älkää tosiaan menkö Filippiineille, ainakaan Jolon saarelle, missä sissit kidnappasivat suomalaisiakin taannoin. t JOO