Profile
Blog
Photos
Videos
Jep surffipummi täsä ollaa, tai ainaki wannabesurffipummi. En oo oikeestaan tehny Antin lähön jälkee mitää muuta ku chillaillu, lukenu kirjaa rannalla ja surffannu. Tai ainaki koettanu surffata. Pakko kyl myöntää et kaheksan surffipäivän jälkee alkaa tuntuu silt et homma on jo pikkuhiljaa hallus ja Kuta Beachin aallot alkaa olla liian pieniä. Tosin parhaina päivinä ne aallot on just oikeen kokosia ja saa vedettyy oikee pitkästi aaltoo pitki aina melkee rantaa saakka. Huonoina päivinä aallot o pelkkii breikkereitä eikä hommasta tuu mitää. Kehitystä on kuitenki tapahtunu eikä enää mennä siis aallon mukana vaan, eikä haeta vauhtia niistä breikkereistä vaan just kaatumassa olevasta aallosta ja heti ku pystyyn o päässy ni nojaus etee tai taakse ja laudan kääntö samal. Ja sit mennää. Kehityst o myöski siin suhtees tapahtunu et enää ei oo käytös isoin longboardi vaa oon siirtyny pienempää surffin ja lonkkarin välimallii ja huomisel ehkä aattelin iha normiin isokokosee surffiin.
Niinku taisin viime blogin yhteydes sanoo ni Cangguun tuli lähettyä. Päivä myöhemmi vaa ku alun perin piti koska Anan lähön jälkee vietin yhe päivän vaa rötväten hotellihuonees ja kattellen leffoi. Välil sitä tarvii vaa ottaa lebenii. Canggu itessää ei ollu semmone ku olin kuvitellu. Olin aatellu että se ois pieni surffikylä pitkällä autiolla rannalla ja mahtavilla aalloilla. No kylää ei ollu ollenkaa, mut ranta oli autio. Ja aallot oli kyl ainaki niinä parina päivänä ku siel olin niin aivan mahtavia. Ranta oli mustaa vulkaanista hiekkaa ja melko jyrkäst syveni vedessä, mut niinku sanoin niin autio ja siis rauhallinen. Yhen päivän iltana kävelin pari kilsaa pohjoseen päi rantaa pitkin eikä mieles pyöriny juur mitää. Matkan varrel näin ku paikalliset hautas jalkojaan heikkaan ja pienemmät lapset leikki vedessä ja isommat pelaili fudista kaltevalla biitsillä. Näin myös ku uus aviopari otti hääkuvia taustalla Intian valtameri ja auringonlasku, joka Canggulla oli kyl jotain aivan käsittämätöntä. Samaa tasoo ku Ko Changilla parisen kuukautta sitten. No kävelyt siksee ja siihe surffaukseen. Sanalla sanoen se oli hemmetin vaikeeta. En oikee löytäny ketää opettamaa ni vuokrasin vaa ison surffilaudan ja iskin aaltoihin. Rannan aallot oli kuitenki niin isokokosia ja että breikkereistä läpi pääsemine oli työn ja tuskan takana. Varsinki ku laudan kanssa sukeltaminen aaltojen ali ei ollu hanskassa. Enemmä ku kerran sitä vaa pyörittii vaahtopäiden mukana miltei rantaa saakka. Ja sit ku muutama kerran niistä breikkereistä pääs sinne mis isommat aallot alko just kaatua eli optimaaliselle surffikohalle niin eiköhä just heti kaadu pari metrinen aalto suoraa päälle ja heitä taas rantaan. Sain koko surffipäivä aikana varmaa pari hyvää vetoa, ja kyl oli mies illalla aivan finaalissa ku oli päivän taistellu aaltoi vastaan. Seuraavan aamun päätinki sit et se o takas Kutalle reenaamaa.
Sattumoisi se aamu ku lähin takas Kutan iisimmille surffirannoille oli uudenvuoden aatto. Ja mikäs se parempi paikka olis Balilla ollkaa uvna ku Kuta ja kaikki sen menomestat. Tai siis olis jos ois ollu seuraa, mut ku sattumoisin olin lonely rider ni vietin eka päivän biitsillä surffaten ja lukien Clash of Kingsiä. Surffaus onnistu odotettuu paremmi eiliste pettymyste jälkee ja oli paras päivä tähä mennes. Iltaki meni hyvi rauhallisee tahtii, kävin safkaamas uuden vuoden kunniaks kolme euron sisäfileet ja sit iskin parin kaljan kanssa rannalle katto ilotulituksii. Minkäänlaist tulitust ei ollu järjestetty mut koko Kuta Beach oli aivan täynnä turisteja ja paikallisia ja puolilla oli varmaa tulitteita omasta takaa. Toisin sanoen taivas oli kokoaja täynnä räjähdyksii ja välil ne räjähdykset oli ihmismassan keskelläki ku jurriset aussit ei osannu ja heitti raketin maahan. No vaik rannal olli varmaa tuhansittai porukkaa ni ketää ei hirveest napannu eikä ketää loukkaantunu, joten no harm done. Siin mäki istuskelin massan keskel seimaillen Bali Hai bissee ja kattelin tulituksii. Ajatukset oli lähinnä kotisuomes. Ku vuos oli vaihtunu, kävelinki sit takas hotellille ja iskin pehkuihin et jaksais taas seuraavan päivän kroolata sen laudan kans. Jos oli ollu erilaine joulu ni nii oli myös erilaine uusvuos. Kokemus sekin.
Valitettavast uudenvuodenpäivän, puolet biitsist oli siivousrempas ja kaverit joilt on aina laudan vuokrannu ei ollu mestoil. Myöskää aallot ei onneks ollu kummoset, mut silti vähä vitutti ku jäi surffipäivä välii. Seuraavan päivän onneks pääsin taas aallonharjalle reenaamaa. Jaa, sitä seuraavan päivän vanha vihollinen iski ja olin koko päivän kuumees ja paskataudis hotellil. Onneks oli thaikkujen maha-antibioottei viel jälel ja alotin heti kuurin. Ja onneks ne puri sen verra nopeesti et eilen olin taas tarpeeks kunnos siihe perinteisee päivärutiiniin: Ylös, syömää, rannalle, lauta ja aurinkotuoli, aallot, kirja, aallot, kirja, aallotaallotaallot, hotellille, suihku, syömää, hotellille, leffoi yms ja nukkuu. Tol meiningil meni aika moni noist surffipäivist tää ja eiline mukaanlukie, Ja erityisest eile surffaus suju ku snoukkaus konsanaan. Päiväs rahaa menee kaikenkaikkiaan semmone about 30euroo ja siitä valtaosa hotellii ku ei tää yksinoleskelu halpaa oo.
Onneks kuitenki just täl hetkel ku tätä kirjottelen ja bissee siemailen ni Matias on taksis matkal Denpasarin lentokentält tänne Adus Beach Inniin ja mun majotuskulut siis puolittuu. Viel varmaa pari päivää hengataa täs Kutal ennenku otetaa suunnaks Gilien kuulemma tosi luonnollset ja paratiisinomaset saaret ja Lombok. 17.päivä onki sit lennot sinne Perthiin ja siitä mitä siel tapahtuu ei oo kyl viel mitää tietoo. Turha sitä o liikaa suunnitella.
Täs kaikki täl kertaa, muistakaa kommentoida jos jaksatte. Mo ja ro.
Aini, sori ettei oo supersurffaus kuvaa, mut yksi o paha ottaa kuvii itestää surffaamas. :D
- comments
Heli-Marja Kullostaa hienolta ja uskon, että surffaminen on vaikeaa, mutta kun jotakin haluaa oppia, niin sen oppii. Kunpa pääsisi noihin maisemiin täältä Turun loskasta. Terveiset veljeksille ja mukavaa hengailua. Heli-Marja(mamma)