Profile
Blog
Photos
Videos
Kai kaikki muistaa viel otsikon nimisen Men at Work:in mahtavan biisin. Joskus englannin tunnil lukios ainaki fiilisteltii sitä ja muistaakseni Tanner hakee vielki huumaa kyseisest biisist. Sanoist ny en muist hirveesti, mut sen mä sanon tähä hei Australiast et ei se mikää kovin hyvä lomamesta oo. Ainakaa budjettimatkalaiselle. Eikä ainakaa Perth. Hintataso oli vaa liikaa. Jotku asiat oli kalliimpii ku Suomessa ja hostellist sai maksaa parhaimmillaa 25euroo yöstä. Tän takii mä kirjottelenki ny tätä blogia Filippiineilt. Aikastettii meiän lentoi yli viikolla ja otettii Singaporesta lennot sittenki Cebuun ja tääl nyt sit ollaan. Ja voin kertoo et kyl tekee hyvää olla taas maassa mis niil pienil varoil mitä mullaki on jäljel pystyy oikeesti pärjäämää aivan iisisti.
Ei sillä ettei olis ollu mahtavaa taas niin pitkän ajan jälkee olla Aussien "länsimaalaisessa" sivistyneessä hyvinvointivaltiossa. Indonesian sun muiden jälkee se todellaki teki hyvää. Kaikki toimi niinku pitki, julkine liikenne, liikenne muutenki, jätteiden huolto, kaavotus yms. Mesta oli samal tasol standardeiltaa ku Suomi. Eli siis todellinen hyvinvointivaltio. Erona oli tietenki täysin erilaine ilmasto ja se Australian ainutlaatunen ekosysteemi. Lämpötila pyöri oikeestaa koko ajan keskipäiväl neljänkympin molemmin puolin ja aurinko paisto pilvettömält taivaalt melkei joka päivä. Oli oikeestaa jo liianki kuuma. Ja se luonto oli kyl jotai aiva mahtavaa. Vaik aika jäiki ny lyhyeks eikä päästy sitä iha puhtaimmillaa "in the bush-tyyliin" näkemään.
Ajattelin ny jättää tän Australiajutun aika lyhkäseks ja kertoo vaa tärkeimmät asiat. Eli tosiaan ensmäiset pari päivää vietettiin aivan Perthin ytimessä hostellissa. Vaik Perthis asuuki parisen miljoonaa ihmistä ni keskusta ei oo kovin iso ja sen oppi kyl iha ekana päivänä tuntee aika hyvi. Pyörittii ympäriinsä keskustaa, kauhisteltii hintoi ja chillailtii puistois. King's Park hienoin ja isoin niistä monista puistoist ja siel oli hienot näkymät keskustaan ja Swan-joelle. Perthin pilvenpiirtäjien skyline näky melkosen mahtavasti. Yhten päivän käytii turistityyliin Perthin eläintarhas kattelees niit kenguruita ja koalaoita sun muita pussieläimiä mist Australia on niin kuuluisa. Ja oliha ne sitte niiiin ihanan söpöjä tietenki. Vai mite se oli? Kuumuudest johtuen eläimet kyl vietti lähinnä aikansa hengaillen varjos. Silti oli iha siisti nähä niit.
Muutaman yön jälkee hostellis jouduttii siirtyy yheks yöks täysin överihintaseen hotelliin, koska koko kaupungin hostellit oli täynnä backpackereitä. Ja näin jälkeenpäin voin sanoo et puolet niist reppureissaajist oli saksalaisia ja toinen puoli lähinnä ranskalaisia, italialaisia ja irkkuja. Mut niit saksalaisii oli kyl niin törkeet määrät et ihmettelen edelleenki et miks. Hostellin vaihon kans saman päivän tarkastettii myös Perthin ehkä suosituin ranta eli Cottelsloe. Hiekka oli valkost ja meri turkoosi. Horisontis näky vaa Rottnestin saari ja sitte oliki pitkä matka pelkkää merta ennenku vastaa tuli Madagascar. Tai näi mä ainaki sanoisin ku nopeesti kartalt katoin. Biitsi jatku kilometrei pohjoseen niin kauas ku vaan pysty näkemään. Ja se oli erilaine ku Kaakkois-Aasian trooppiset rannat. Siinäkin oli ehkä tiettyä suomalaisuutta, ehkä tuli hiema mieleen Yyterin biitsi. Samal taval oli Cottelsloessakin heinäsii heikkadyyneijä muutama kymmene metrii rannasta. Porukkaaki ranta oli tietenki melkosen täynnä. Lähinnä paikallisii, jotka vietti kesälomapäiviään ottaen brunaa ja viilentyen polttavast helteestä viileessä meressä. Tykättiin rannast ja siel meniki sit seuraavat kolme päivä enemmä tai vähemmä. Keskustast pääs iisisti mestoille ku otti vaan paikallisjunan hintaan 3,80dollaria.
Kuus päivää keskustas oli meil tarpeeks ainaki toistaseks ja viikko sit maanantaina vaihettiin rannalle sijaitsevaan hostelliin. Kyseinen ranta oli toinen tosi suosittu nimeltään Scarborough beach. Hiema erilaine ku Cottelsloe, parempia aaltoja mut ei kuitenkaa surffattavia aaltoja. Lisäks kun laudan vuokra makso 30dollari kaheks tunniks ni ei hirveesti tosiaan motivoinu. Jäi sitte toistaseks Ausseis surffaamatta ja se kyllä vituttaa vähä vielki. Hostelli kuitenki oli aivan mahtava, moni majailioist oli tosi rentoi ja tuli pari iltaa istuttua oluen ääres iltaa ulkon olevil piknikpöydil ja vaihettua matkatarinoita ja -suunnitelmia. Yhten iltan tehtii Matiaksen kans ite oikee gourmetateriaki ja paistettii pannul kengurupihvei. Ja voin kertoo kyl et oli törkeen hyvää. En oo ikin elämässäni jotai niin mureeta lihaa syöny. Pieksi iisisti normilihat, eikä ollu ees niin paha hintast ku ois voinu luulla. Kolme pikkupihvii makso 6dollaria.
Päivät meni biitsil nopeesti ja ennenku huomattiinkaa oliki jo Australia Day eli aussien suuri juhlapäivä. Vaihettii taas hostellii takas keskustaan pariks viimiseks yöks ja varauduttiin kuulemma kovaan ryyppyjuhlaan ylihintasella emu export bissellä. Niitä sitte siemailtii samal ku King's Parkist katottii Swanriverin yläpuolel tapahtuvaa skyworksia eli ilotulitusta ja lentoshowta. Vaik just sit tona päivänä tihkutti vettä ja ukkosti niin puisto oli kyl täynnä porukkaa piknikillä. Ainaki sihe saakka kunnes ne ilotulitukset loppu. Sit kaikki vaa hävis ja iteki laahustettii takas keskustaa, jos meininki oli loppupeleis aika laimee ja päätettii skipata baarit ja mennä vaa hostellille nukkuu.
Perjantain yllätykseks Julz vihdoinki otti yhteyt päivällä ja illemmal miitattiin Fremantlessa. Oli jees nähä pitkäst aikaa tätä Laosist tuttua Adventure Taxin kummisetää. Muisteltii Vang Viengin hullui bileit, kerrottii matkatarinoit ja Julz selitti et hän on muuttamas Amsterdamiin ja sen takia ei ollu kerenny aikasemmin meit tapaamaan. Lennot oli seuraavan aamuna jo. Käytii Julzin ja sen kavereiden kanssa ensi Freon rannalla uimassa ja heittelees frisbeet, ja sitte illemmalla pubissa guinnesilla sekä burgemestassa vetämässä maukkaat kenguruhampparit. Jam. Tän jälkee oli aika toivottaa molemmin puolisesti onnee tuleviin koettelemuksiin ja soviittiin että Euroopassa nähään sitte jossain. Ainaki jos tulee esim. kesällä Damiin lähettyä ni on opas ja majotus tiedossa.
Viimine päivä eli lauantai meni tuttuun tyyliin rannalla ja keskustassa pyöriessä ennen kentälle lähtöä. Ite olin ehkä hieman turhautuneena siit ku oli visiitti jääny niin lyhyeks täs hienos maassa.Vaik hintataso oli korkee ni olin silti digannu maasta ja rennosta aussimeiningistä. No worries oli varmaa yleisin lausahdus mitä paikallisten suusta kuuli ja se oli hieno mentaliteetti. Niimpä ny oonki leikitelly semmosel ideal et jos esim. valmistumisen jälkeen lähtis vuodeks töihin, reissamaan ja surffaamaan Australiaan. Paskaduuneistaki saa tosi hyvin rahaa, jopa jotain 1000dollaria viikossa ja noilla rahoilla vois vuoden jälkee sitte lähtee reissaamaan vaikka Amerikkojen läpi kohti Suomea. Mut tää ny on vast esisuunnitelma, otetaa tää reissu ensi pois alta. Viel on pari viikkoa jälellä ja seuraavaks lähetää Matiaksen kans ettimää rauhallisempii trooppisii rantoi ja surffimestoja Boholin ja Mindanaon saarilta. On vaan pakko päästä takas aalloille, sen verran jäin koukkuun siihen surffaamiseen.
Viel pari postausta tulossa, koettakaa jaksaa lukea ni mä koetan jaksaa kirjottaa. Tätäkää postausta en ny jaksanu hirveesti värittää tai ees oikolukea mut eiköhä siit saa selvän siit mitä tuli suunnillee tehtyä ja sehän tän blogin tarkotus oli alunperinki. Alkaa vaa olla motivaatio tän kirjottamseen vähä vähissä ja ajatuksen muutenki jo kotona päin. Viis ja puol kuukautta on pitkä aika kuitenki olla pois.
- comments